Arkisto - 2019 nro 4

Sivu 1 / 1 (10 artikkelia)

Ala, joka vie mennessään

”Olen pohjakoulutukseltani päivähoitaja ja olen työskennellyt päiväkodissa 25 vuotta. Sen jälkeen suoritin lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon ja päädyin kehitysvamma-alalle, jossa olen nyt työskennellyt kuusi vuotta. Minulla on vakinainen työsuhde, mutta lakiuudistuksen vuoksi minun on päivitettävä tutkintoani nykyisiä vaatimuksia vastaavaksi”, kertoo Mia-Liisa Vainio. Hän suorittaa yhdessä Teija Hurri-Tykkyläisen ja Lasse […]lue lisää

Yhteisellä tontilla

Koululaiset ovat jo kirmanneet kesälaitumille, mutta erityisluokanopettaja Anna-Riina Rantakorppi ja luokanopettaja Marjo Siter eivät vielä ole siirtyneet loman viettoon. Työpari istuu kesäkuun ensimmäisellä viikolla tamperelaisessa kahvilassa ja sorvaa kasaan tulevan syksyn opetussuunnitelmaa. Samaa luokkaa yhdessä eteenpäin lähes kuuden vuoden ajan luotsanneet opettajat ovat nyt hyvästelleet yläkouluun siirtyvät oppilaansa, mutta uudet […]lue lisää

Mun elämäni -kurssi

”Halusin äidin luota hemmettiin!”, kiteyttää 24-vuotias Senni Mäkinen muuttoaan omaan tukiasuntoon, pois äidin helmoista. Mäkinen on Lahdessa käynnistetyssä Mun elämäni –kurssin ensimmäinen asiakas. Kurssin pituus on yksilöllinen ja sen pituus vaihtelee kolmesta yhdeksään kuukauteen Kurssin tarkoitus on rakentaa itsenäistä elämäänsä aloittelevalle nuorelle yksilöllinen palvelupaketti, jonka avulla omatoiminen asuminen mahdollistuu. ”Yleinen […]lue lisää

Olkkarissa viihtyvät kaikki

”Minusta tämän on mukavaa toimintaa ja täällä saa olla kavereiden kanssa”, kuvailee Atte Kopperi Lahden Mukkulan kaupunginosassa sijaitsevaa Olkkaria, joka on arkipäivisin päivätoiminnan työllistymistä ja osallisuutta tukeva yksikkö mutta iltaisin ja viikonloppuisin samat tilat toimivat kehitysvammaisten itsenäisesti asuvien ihmisten tapaamis- ja vapaa-ajanviettotilana. Tällöin paikalla ei ole lainkaan ohjaajia, vaan järjestystä […]lue lisää

Kissa pöydälle seksuaaliasioissa

Voimaa seksuaalisuudesta -hanke syntyi selkeästä tarpeesta, joka nousi toistuvasti esiin, kun Aspa-säätiö teki 10 vuoden ajan vertaisarviointia eri asumisyksiköissä. Tällöin havaittiin, että seksuaalioikeudet ovat varsin vaiettuja asioita asumisyksiköissä vaikka tarve puhumiselle oli suuri. ”Haluamme, että asumispalveluiden käyttäjät saisivat enemmän valmiuksia ilmaista seksuaalisia tarpeitaan ja toiveitaan ja että seksuaalisuudesta voitaisiin keskustella […]lue lisää

Pelkät seinät eivät riitä

Asumisen tekoja on kumppanuusohjelma, jonka tehtävänä on kehittää ja lisätä uusia monipuolisia asumisratkaisuja siten, että palvelujen tuottajat ja järjestäjät sekä kehitysvammaiset ihmiset ja heidän läheisensä sitoutetaan yksilöllisen asumisen kehittämiseen. Ohjelma perustuu kehitysvammaisten asumisohjelman tavoitteiden toteuttamiseen. Hankkeessa on mukana Kehitysvammaliiton ohella useita muita kehitysvamma-alan järjestöjä, ympäristöministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ARA, Valvira […]lue lisää

Tero pääsi omaan kotiin

Tero Reinikainen avaa kotinsa oven ja luettelee samalla kaikkien sisään astuvien henkilöiden nimet useampaan kertaan. Vieraaksi Reinikaisen luokse ovat saapuneet tämän jutun kirjoittajan ohella Maahisentaipaleen asuntojen ohjaaja Lea Hämäläinen ja henkilökohtainen avustaja Joel Hämäläinen. Maahisentaipaleen asunnot 7–9 kostuvat yhteensä 25 asunnosta, joista yhdessä Reinikainen asuu. Hänen asuntoonsa kuuluu olohuone, makuuhuone […]lue lisää

Vammaisten lasten kohtaaminen ammatillisissa käytännöissä

Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi omaa elämäänsä koskevissa asioissa. Vammaisten lasten kohdalla tämä oikeus toteutuu aikaisempien tutkimusten ja selvitysten mukaan liian harvoin. Kirjallisuuskatsauksessani olen osoittanut, että vammaisten lasten arkeen liittyvissä instituutioissa kuten varhaiskasvatuksessa, koulussa ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa lasten kuulluksi tulemiseen vaikuttavat ammattilaisten asenteet ja heidän kommunikaatiotaitonsa sekä […]lue lisää

Asuminen muuttaa asenteita

Haastattelin muutama kuukausi sitten ikääntyviä viisi-kuusikymppisiä kehitysvammaisia henkilöitä heidän näkemyksistään vapaudesta. Yksi piti kuorolaulua vapautena, toiselle oma keittiö oli vapauden valtakunta, jossa voi laittaa ruokaa ja keskustella Facebookissa. Myös työssäkäyntiä pidettiin vapautena. Palkka ja sen avulla ansaittu työeläke ovat erittäin korkealle arvostettuja asioita, sillä ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. Kaikki viisi […]lue lisää