Kuunteleeko kukaan?

Marianna OhtonenMarianna Ohtonen

Pihalla on lasten tavaroita, pyöriä ja esteetön keinu. Kesän vihreys tulvii sisälle ikkunasta. Istumme perheen keittiössä teekupin ääressä. Lapsi kasvaa ja on jo kohta esikouluikäinen. Koko perhe tarvitsee lisää tilaa ja esteettömän kodin. Uusi koti löytyy läheltä ja tukiverkosto seuraa mukana. Paikkakin on tuttu ja kaikille mielen tyyssija. Ainoa kysymys on, miten saadaan koti esteettömäksi. ”Teidän täytyy sitten muuttaa pois”, sanoo päättäjä kun kertoo asunnonmuutostöihin liittyvästä kielteisestä päätöksestä. Perhe ei voi ymmärtää päätöstä, kaivaa esiin lisää muuttoa puoltavia lausuntoja ja jatkaa tarinaansa. Tee jäähtyy kupissa ja mietimme kuunteleeko kukaan lasta, perhettä ja lähipiiriä.

Uusi hallitusohjelma julkaistiin kesäkuun alussa. Erityisryhmien asumisesta on oma lukunsa. Ohjelmassa luvataan ottaa eri ikä- ja väestöryhmien erilaiset tarpeet huomioon asumisessa. Valtio lupaa huolehtia riittävästä valtion tuesta erityisryhmien asumiseen ja yhteisöllisen asumisen kehittämiseen. Lupaukset vastaavat perheen tarpeita ja toiveita, mutta voiko näihin lupauksiin luottaa? Kuunteleeko päättäjä?

Kehitysvammaisten asumisohjelman (KEHAS) toteutus on vielä kesken ja hallitusohjelmassa luvataan saattaa se loppuun. KEHAS-seurantaraportti osoittaa, että tavallisesta asumisesta ollaan vielä kaukana.

Uuden hallitusohjelman kirjaus ”mahdollistaa kehitysvammaisten ja autismin kirjon nuorten ja aikuisten itsenäistyminen tukemalla yksilöllisten tarpeiden mukaisten asuntojen hankintaa ja asuntokohteiden rakentamista tavallisille asuinalueille” on askel kohti YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen ydinsanomaa. Suomi on sitoutunut varmistamaan vammaisten henkilöiden täysimääräiset ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistämään niiden toteutumista. Sopimuksen mukaan vammaisilla henkilöillä on yhdenvertainen oikeus valita, kenen kanssa ja missä he asuvat.

Valitettavan usein kuulemme vieläkin tapauksista, joissa vammaisen henkilön oma ja läheisten ääni on jäänyt kuulematta. Sen vuoksi on tärkeää kertoa ja jakaa tietoa onnistuneista ratkaisuista sekä tuoda esille vaihtoehtoja. Näistä ratkaisuista ja asumisen uusista tuulista kerromme syksyn ensimmäisessä lehdessä.

Jatkamme keskustelua perheen kanssa. Perhe kertoo myönteisistä kokemuksista ja toisaalta ihmettelee aidon dialogin puutetta. Kuka päättää mikä on lapsen etu? Eikö vammaissopimus velvoita ottamaan ensisijaisesti huomioon lapsen edun ja kuuntelemaan lasta ja perhettä?

Kuunteleminen ja kohtaaminen ovat taitoja, joita opettelemme koko elämän ajan. Kuulluksi tuleminen on meille jokaiselle elintärkeää läpi elämän. Se varmistaa, että yksilölliset tarpeet aidosti huomioidaan ja arvostetaan ihmisen omaa näkemystä oman elämänsä ratkaisuista.
******
Punaisia muuttolaatikoita on kasoittain Kehitysvammaliiton käytävillä. Ilmassa on ihmettelyä, kysymyksiä, iloa ja hämmennystä. Työpaikka muuttaa ja käynnistämme syksyn uusissa tiloissa.

Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).