Tero pääsi omaan kotiin

Tero Reinikainen on taivaltanut lapsuudenkodistaan ensin kahteen yövalvottuun ryhmäkotiin, joissa palvelut pelasivat, mutta omatoimisuudelle ei jäänyt juurikaan tilaa. Sieltä matka jatkui omaan asuntoon, jossa nuori mies on päässyt aloittamaan itsenäisen elämän sopivasti tuettuna.

Maahisentaipaleen asuntojen ohjaaja Lea Hämäläinen ja henkilökohtainen avustaja Joel Hämäläinen ovat luotsanneet omalta osaltaan Tero Reinikaista kohti uutta elämäntilannetta.
Tero Reinikaisen katse on intensiivinen.

Tero Reinikainen avaa kotinsa oven ja luettelee samalla kaikkien sisään astuvien henkilöiden nimet useampaan kertaan. Vieraaksi Reinikaisen luokse ovat saapuneet tämän jutun kirjoittajan ohella Maahisentaipaleen asuntojen ohjaaja Lea Hämäläinen ja henkilökohtainen avustaja Joel Hämäläinen.

Maahisentaipaleen asunnot 7–9 kostuvat yhteensä 25 asunnosta, joista yhdessä Reinikainen asuu. Hänen asuntoonsa kuuluu olohuone, makuuhuone ja keittiö. Olohuonetta koristaa upouusi musta nahkasohva, jota Reinikainen esittelee hetken. Sitten hän ilmoittaa, että vierailu on ohi ja vieraiden olisi syytä poistua. Ulko-ovi sulkeutuu vieraiden perässä ja asunnon haltija vetäytyy jälleen omaan rauhaansa. Muutaman minuutin kestänyt visiitti oli lyhyt, mutta sitäkin intensiivisempi.
Kaksi vuotta Maahisentaipaleella asunut 29-vuotias Reinikainen on sopeutunut uuteen asuinympäristöönsä erinomaisesti.

Liiallista palvelua

Äitinsä luota pois muutettuaan Reinikainen asui ensin Vaalijalan Nenonpellossa Pieksämäellä ja myöhemmin Puulan palvelutalossa Kangasniemellä.

”Puulan palvelutalossa Terolla oli vain oma huone ja wc. Häntä passattiin Puulassa aivan liikaa, eikä hän päässyt itse tekemään asioita. Mutta onneksi palvelutalossa havaittiin Teron kyvyt ja ryhdyttiin harkitsemaan, sopisiko hänelle itsenäisempi asumismuoto”, kertoo Reinikaisen äiti, Anneli Reinikainen.

Muuttoa Mikkeliin puolsi myös se seikka, että pitkät edestakaiset bussimatkat Kangasniemeltä Mikkelissä sijaitsevaan Katajamäen toimintakeskukseen olivat Reinikaiselle hyvin raskaita ja hän oireili sen mukaisesti.

Muuton toteuttamisen suunnitteluun osallistui Reinikaisen ja hänen äitinsä lisäksi ohjaajia sekä entisestä että tulevasta asuinpaikasta. Lisätukea hankkeen onnistumiseen saatiin myös Asumisen tekoja -kumppanuusohjelmasta.

Ensin tutustumiskäynti

Reinikaisen taitojen, tarpeiden ja toiveiden pohjalta parhaaksi vaihtoehdoksi muotoutui tuettu asuminen omassa kodissa. Harppaus palveluasumisesta itsenäiseen elämään ja uuteen ympäristöön oli suuri ja jännittävä. Omat mutkansa matkaan toivat Reinikaisen autismin kirjoon kuuluvat oireet, mutta luottamus hankkeen onnistumiseen riskeistä huolimatta oli vahva.

Muuttoa alustettiin siten, että Reinikainen kävi ensin päivätoiminnan ohjaajan kanssa uudessa paikassa kahvilla ja asuntoa katsomassa. Asiaa käänneltiin ja väänneltiin, katsottiin kuvia ja pohdittiin. Seuraavaksi oli vuorossa yökyläily Maahisentaipaleessa kokeilemassa, miltä asuminen omassa asunnossa tuntuisi. Muutamien yövierailujen jälkeen Reinikainen vakuuttui uuden kodin hyvistä puolista ja päätti, että hän haluaa muuttaa.

”Aluksi pelkäsin, kuinka Tero tulee pärjäämään, sillä hän lähtee aina niin innokkaasti kaikkiin uusiin asioihin. Minulle alku oli varmasti raskaampaa, koska Mikkelissä ei ole ollut ennen autismin kirjon asukkaita ja jännitin, kuinka asiat tulevat sujumaan hieman haastavamman asukkaan kanssa”, pohtii Anneli Reinikainen.

Omatoimisuus lisääntynyt

”Nyt omassa asunnossa asuessaan Teron omatoimisuus on lisääntynyt ja hän on oppinut monia uusia asioita. Hän käy kaupassa ja tekee itse aamupalaa ja siivoaa”, kuvailee Joel Hämäläinen, joka työskenteli kaksi vuotta kunnan myöntämänä lisäresurssina Reinikaisen asumisen tukena.

Myös Reinikaisen reviirit ovat nyt paljon laajemmat kuin ohjatussa asumisessa, ja aluksi se aiheutti pientä hämmennystä.

”Alkuun Terolla meni hieman yli, kun hän alkoi juosta muiden asunnoissa. Piti opetella, minne voi mennä ja minne ei.”

Hämäläinen työskenteli Reinikaisen kanssa joka arkipäivä kaksi tuntia ja viikonlopun aikana kuusi tuntia. Aikaa käytettiin erilaisten itsenäisessä elämässä tarvittavien perustaitojen hankkimiseen. Nyt Hämäläinen on vaihtanut uusiin tehtäviin, mutta Reinikaisella on uusi henkilökohtainen avustaja, jonka kanssa harjoitukset jatkuvat samalla tuntimäärällä.

Omaan asuntoon muuttamisen myötä Reinikaisen elämänlaatu on parantunut merkittävästi. Hän on itsenäistynyt ja on oppinut tuntemaan kaupunkia ja sen tarjoamia palveluita. Vapaan liikkumisen myötä myös hänen itsemääräämisoikeutensa toteutuu nyt entistä paremmin.

Prosessiin on mahtunut myös vastoinkäymisiä, suurempia ja pienempiä, mutta kaikesta on selvitty vahvan yhteistyön avulla ja haasteita pelkäämättä.

”Tero on hyvä esimerkki ihmisestä, joka pääsee muuttamaan tehostetusta ja valvotusta yksiköstä oman kotiin, sillä autismi ei ole este. Muutto on tuonut Teron elämään lisää onnellisuutta ja tyytyväisyyttä ja hän on itsenäistynyt todella paljon. Myös hänen piilossa olleet taitonsa ovat tulleet esiin”, kiteyttää Lea Hämäläinen.

Teksti: Eeva Grönstrand | Kuva: Eeva Grönstrand | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).