Mun elämäni -kurssi

Kaksi nuorta naista.
Senni Mäkinen on saanut ohjaaja Liisa Kurtilta eväitä itsenäiseen asumiseen.

”Halusin äidin luota hemmettiin!”, kiteyttää 24-vuotias Senni Mäkinen muuttoaan omaan tukiasuntoon, pois äidin helmoista.

Mäkinen on Lahdessa käynnistetyssä Mun elämäni kurssin ensimmäinen asiakas. Kurssin pituus on yksilöllinen ja sen pituus vaihtelee kolmesta yhdeksään kuukauteen Kurssin tarkoitus on rakentaa itsenäistä elämäänsä aloittelevalle nuorelle yksilöllinen palvelupaketti, jonka avulla omatoiminen asuminen mahdollistuu.

”Yleinen linja on, että mahdollisimman monet kehitysvammaiset ihmiset asuisivat itsenäisesti. Hyppy vanhempien luota tai hyvin ohjatusta tai autetusta asumisesta itsenäiseen asumiseen on kuitenkin erittäin suuri ja vaativa. Tämän kurssin tarkoituksena on testata ääripäiden väliin jäävää väliporrasta”, toteaa ohjaaja Liisa Kurtti, joka toimii kolmen kuukauden ajan joka arkipäivä Mäkisen tukena hänen kodissaan.

Kuukauden verran itsenäisesti asuneella Mäkisellä on vielä paljon oppimista arjen pyörittämisessä. Lähiympäristöön tutustumisen ohella kuvioon on tullut erilaisten arkitaitojen opiskelu.

”Olen tehnyt mikrolla ruokaa, siivonnut ja pessyt pyykkiä, vaikka pesukoneen päälle laittaminen onkin vielä vaikeaa”, kuvailee Mäkinen itsenäisen elämänsä alkumetrejä.

”Illalla surffaan älypuhelimella ja puhun messengerissä kavereiden kanssa”, lisää hän.

Kurssin aikana Mäkisen luokse tulee joka arkiaamu aamuvuorossa oleva Olkkarin päivätoiminnan ohjaaja, joka herättää hänet ja huolehtii siitä, että hän lähtee päivätoimintaan.

Iltapäivällä, kun Mäkinen palaa takaisin kotiin, on vuorossa kolme tuntia arkipäiväisten taitojen opettelua tavallista intensiivisemmin ohjaaja Liisa Kurtin johdolla.

”Käymme kaupassa, teemme ruokaa ja harjoittelemme normaaleja kodin askareita. Samalla kartoitamme hänen tuen tarpeitaan ja suunnittelemme, millainen palvelukokonaisuus hänelle on sopivin”, Kurtti kertoo.

Päivittäisten toimintojen harjoittelin ohella Kurtti ja Mäkinen pohdiskelevat myös aikuisuuteen ja vastuunkantoon liittyviä asioita laajemmin. Keskusteluissa on käsitelty muun muassa naisen identiteettiä, itsetuntemusta, omaa tukiverkkoa ja oman elämän suunnittelua.

Teksti: Eeva Grönstrand | Kuva: Eeva Grönstrand | Julkaistu: 

Yksi kommentti

    Mahtavaa,miten tuetaan ja noin pitkään. Työtoiminta ja tehdyt kotityöt. Artikkeli ei kerro. Käykö hän vielä asumisvalmennuksessa lisäksi harjoittelemassa. Lisää tälläisiä tekstejä miten tuetaan eri kaupungeissa esim. Helsingissä. Lisätkää tekstiin se että jos ei tiedä milloin haluaa muuttaa, niin miten siihen tuetaan. Tämä nainen halusi itse muuttaa. Kauan kauan siihen meni että päätös tuli, minkä ikäisenä asuminen rupesi kiinnostamaan. Mistä tuki tuli, kunnalta vai tukiliitolta, säätiöstä tms.

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).