Kissa pöydälle seksuaaliasioissa

Seksuaalisuus on kaikkien ihmisten perustarve ja seksuaalioikeudet kuuluvat kaikille ihmisille. Kuitenkin kehitysvammaisten ihmisten seksuaalisuus ohitetaan yleisesti. Voimaa seksuaalisuudesta -hanke nostaa esiin asumispalveluja käyttävien vammaisten ihmisten seksuaalioikeudet.

Palvelukodin ohjaaja Jukka Heino ja hanketyöntekijä Jaana Tiiri raivaavat tietä kohti entistä avoimempaa keskustelua vammaisten ihmisten seksuaalisuudesta.

Voimaa seksuaalisuudesta -hanke syntyi selkeästä tarpeesta, joka nousi toistuvasti esiin, kun Aspa-säätiö teki 10 vuoden ajan vertaisarviointia eri asumisyksiköissä. Tällöin havaittiin, että seksuaalioikeudet ovat varsin vaiettuja asioita asumisyksiköissä vaikka tarve puhumiselle oli suuri.

”Haluamme, että asumispalveluiden käyttäjät saisivat enemmän valmiuksia ilmaista seksuaalisia tarpeitaan ja toiveitaan ja että seksuaalisuudesta voitaisiin keskustella entistä avoimemmin. Pyrkimyksenämme on luoda toimintatapoja, jotka tukisivat seksuaalisten oikeuksien toteutumista. Tavoiteemme on myös tuoda moninaisuusosaamista kentälle”, kuvailee Aspan hanketyöntekijä Jaana Tiiri Voimaa seksuaalisuudesta -hanketta.

Hanke haluaa myös tuoda esiin seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta. Asumispalvelujen käyttäjistä osa on esimerkiksi bi- tai homoseksuaalisia tai transsukupuolisia henkilöitä. Heidän kohdallaan palvelujen yhdenvertaisuus ei aina toteudu.

Tärkeä osa toimintaa on lisätä asumispalvelujen työntekijöiden ja alan opiskelijoiden seksuaaliosaamista sekä ohjata heitä huomioimaan entistä paremmin asukkaiden yksilölliset ja muuttuvat elämäntilanteet sekä perhesuhteet asumispalveluissa.

Vuosina 2018–2020 toimiva pilottihanke toteutetaan Helsingissä, Lahdessa ja Jyväskylässä ja sen taustatekijänä on kansainväliset seksuaalioikeudet ja YK:n vammaissopimus, jotka molemmat ottavat kantaa seksuaalisuuskysymyksiin.

Jalkatyötä ja ihmisten kuuntelua

Hankkeen toteutustapa on varsin käytännönläheinen.

”Jokaisessa yksikössä on omat erityispiirteensä, joten käymme vierailemassa niistä kaikissa ja kartoitamme asukkaiden ja työntekijöiden kanssa millaisia tarpeita heillä on seksuaalisuuden käsittelyyn liittyvistä asioista”, Tiiri kertoo.

Vierailujen aluksi hankkeen työntekijät pitävät alkuinfon. Sen jälkeen jokaisessa kaupungissa järjestetään toimintapäivät, jotka on suunnattu sekä asukkaille että työntekijöille. Niiden kuluessa kuullaan sekä asiakkaiden että työntekijöiden toiveita asioista, joita he haluaisivat käsitellä.

Tähän mennessä hanke on tavoittanut jo satoja ihmisiä; sekä työntekijöitä, alan opiskelijoita että asukkaita.

”Ajatuksena on, että seksuaaliasioista ei puhuta normatiivisella tavalla vaan seksuaalisuuden käsitteeseen sisällytetään myös seksuaalinen moninaisuus. Tavoitteenamme on myös vaikuttaa tulevien ammattilaisten osaamiseen. Siksi hankkeeseen kuuluu opiskelijoiden kanssa tehtävä yhteistö”, Tiiri lisää.

Koulutuksessa pitäisi Tiirin mielestä ylipäänsä ehdottomasti käsitellä enemmän seksuaalisuuteen liittyviä aiheita.

”On huutava vääryys, kuinka vähän sote-alan koulutuksessa puhutaan ylipäänsä seksuaalisuudesta. Omien opintojenikaan aikana millään kurssilla ei puhuttu seksuaalisuudesta sanaakaan, vaikka se on keskeinen osa ihmiselämää”, kertoo Tiiri.

Lupa puhua

Hankkeeseen kuuluvat myös Lupa puhua -ryhmät, joissa kannustetaan asumispalvelujen työntekijöitä sekä asukkaita puhumaan avoimesti kaikista seksuaalisuuteen liittyvistä asioista.

”Käytännössä seksuaalisuusasioita lähestytään asukkaiden kanssa käymällä ensin läpi seksuaalioikeuksia, joiden kautta virittäydytään aiheeseen ja kartoitetaan, mistä aiheista olisi syytä puhua enemmän. Paljon puhutaan muun muassa siitä, mistä voisi löytää oman kumppanin. Myös omaan kehoon liittyviä kysymyksiä käsitellään usein”, Tiiri kertoo.

Muita usein esille nousevia asioita ovat olleet muun muassa kosketukseen liittyvät asiat. Monilla asukkailla ei ole lainkaan kokemusta romanttisesta kosketuksesta, vaan kokemukset toisen ihmisen koskettamisesta rajoittuvat ainoastaan hoidolliseen kosketukseen. Toisaalta keskusteluissa on käsitelty myös epäasiallista kosketusta ja sitä, missä kulkee raja asiattoman ja asiallisen kosketuksen välillä.

Myös itsetyydytys on aihe, josta kehitysvammaisten ihmisten kanssa on keskusteltu aivan liian vähän. Monet, jopa keski-ikäiset asukkaat, ovat kuulleet aiheesta enimmäistä kertaa vasta hankkeen seksologilta.

Ryhmissä on keskusteltu myös parisuhteen perustamisen vaikeudesta. Jos kunnassa on vain yksi asumisyksikkö, jossa on pelkkiä yksiöitä, yhdessä asuminen on melko mahdotonta. Myös asumisyksiköiden säännöt rajoittavat parisuhteen kehittymistä, jolloin yksityisestä tulee helposti yleistä. Ryhmäkodin muiden asukkaiden ei tarvitsisi tietää, kuka seurustelee kenenkin kanssa.

Toisinaan vaikeista asioista voi olla hankala puhua suoraan, joten ryhmissä on tehty myös seksuaalisuuteen liittyviä näytelmiä, joita on myös esitetty hankkeen järjestämissä tilaisuuksissa.

Myös henkilökunta on hyötynyt Lupa puhua -ryhmistä paljon ja tabuja on rikottu urakalla. Ohjaajat ovat alkaneet keskustella enemmän seksuaalisuudesta, sen jälkeen kun Lupa puhua -ryhmissä on nostettu esiin erilaisia kysymyksiä.

”Seksuaalisuus ylipäänsä ja eritoten kehitysvammaisten ihmisten seksuaalisuus on vaikea asia sisällyttää keskusteluun, sillä se on meille suomalaisille ehkä vaikeaa myös siksi, että emme ole kovin avoimia ihmisiä. Seksuaalisuuden käsittely kumpuaa jokaisella omista taustoista ja kokemuksista. Siksi Lupa puhua -ryhmissä seksuaalisuudesta ovat rohkaistuneet puhumaan myös sellaiset, yleensä vähän vanhemmat ihmiset, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin uskaltaneet aiheesta puhua”, kertoo Jukka Heino, joka työskentelee ohjaajana Ritatornin palvelukodissa Lahdessa.

”Hanke on muuttanut käsitystämme niin, ettei seksuaalisuutta pidetä enää jonain salattuna, verhojen takana tapahtuvana asiana”, jatkaa hän.

Nuoret aktiivisia osallistujia

Ritatornin palvelukodissa asuu 25 asukasta ja lisäksi talon palveluja käyttää kolmisenkymmentä tukiasukasta. Hankkeeseen ovat osallistuneet nuoremmasta päästä olevat asukkaat, joita seksuaalisuuteen liittyvät asiat kiinnostavat eniten.

”Nuorten ihmisten kautta seksuaalisuuteen liittyvät uudenlaiset asenteet myös leviävät eteenpäin uusille asukkaille sekä ohjaajille”, toteaa Heino.

 

Samassa palvelukodissa naapureina asuvat Anna Häme ja Joni Utriainen ovat seurusteleva pari.

Lupa puhua -ryhmän toimintaan ovat Ritatornissa osallistuneet myös Anna Häme ja Joni Utriainen, jotka seurustelevat keskenään.

”Oli hieno asia, että sain asunnon ja tulin tänne Ritatorniin”, toteaa Häme, joka löysi uudesta asumisyksiköstä myös poikaystävän.

Häme ja Utriainen ovat oppineet Lupa puhua -ryhmässä monia tärkeitä asioita parisuhteesta, seksistä ja läheisyydestä.

”Saa harrastaa seksiä, jos käyttää kondomia ja jos tyttökaveri sanoo, että ei saa koskea, niin sitten ei saa”, tietää Utriainen kertoa.

Hämeelle kirkastui Lupa puhua -ryhmässä oman ajan ja oman päätäntävallan merkitys.

”Jos ei halua olla toisen kanssa intiimisti, ei ole pakko”, toteaa Häme tomerasti, eikä vieressä istuvan sulhasmiehen auta muu kuin olla samaa mieltä.

Lue lisää Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeesta:

Internet:
www.aspa.fi/voimaaseksuaalisuudesta

Instagram:
@voimaaseksuaalisuudesta

Teksti: Eeva Grönstrand | Kuva: Eeva Grönstrand | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).