Vastamulkoisten maassa

”Anteeksi kuinka?”, kysyi Pallopää.

”TER-VE-TU-LO-A, KUIN-KA VOIN PI-LA-TA PÄI-VÄN-NE?”

”Öö – olen keksinyt ratkaisun”, sanoi Pallopää ja ojensi paperipinkkaa käsissään. ”Se ratkaisee Ongelman.”

”No eihän sellaista kukaan täällä Vastamulkoisten maassa halua!”

”Miten niin ei?”

”Höh! Jos et minua usko, niin mene itse kysymään!”

Pallopää näki tutkimuspäällikön katselevan valtavaa Excel-taulukkoa ja lausui: ”Katso, olen keksinyt ratkaisun Ongelmaan.”

”Ei ei ei! Oletko järjiltäsi!”, huudahti tutkimuspäällikkö. ”Meillä on rahoitusta vielä kolmeksi vuodeksi. Sitä ennen ei keksitä mitään ratkaisuja!”

Sorvin ääressä Pallopää näki pienyrittäjän, jolla oli 12 kättä, jotka kaikki pyörittivät sorvin vipuja. ”Olisiko sinulla käyttöä Ongelman ratkaisulle?”, kysyi Pallopää.

”Olisi kyllä!”, sanoi pienyrittäjä. ”Mutta minulla on vain 12 kättä ja ne kaikki tarvitaan tämän yritystoiminnan pyörittämiseen. En millään ehdi.”

Pallopää huomasi myös suuryrittäjän, joka kurkisteli setelivuoren uumenista.

”Hmm”, mumisi suuryrittäjä ja sylkäisi satasen suustaan. ”Voin kyllä ostaa ratkaisusi ja myydä sen eteenpäin niille, joilla on rahaa maksaa siitä.”

Hämärässä nurkassa Pallopää huomasi vielä Vastamulkoisten maan valtuutetun ja virkamiehen. He laskivat äänestyslipukkeita. ”Teitä varmasti kiinnostaa ratkaisu Ongelmaan?”

”Katotaanko kuule tossa valtuustokauden loppupuolella”, sanoi valtuutettu. ”Kato kun mun asia on pitää Ongelmia esillä, ei ratkaista niitä.”

”Joo kato, ei kato”, säesti virkamies. ”Nää ratkasut kato tilataan sitten ihan erikseen ratkasijoilta. Se ei oo pallopäiden hommaa.”

Pallopää mietti. Se oli kuullut, että epätoivoisessa tilanteessa viimeinen keino ennen laittomuuksia oli tulla asian kanssa julkisuuteen omalla nimellään ja naamallaan. Niin Pallopää otti selfien ja julkaisi sen yhdessä Ongelmanratkaisun kanssa.

”Kaiken maailman pallopäitä! Tajuaako se ollenkaan, että tuommoiset harrasteluratkaisut vie meiltä Tosiasiantuntijoilta työt, toimeentulon, asiakkaat, rahottajat ja äänestäjät! Ja miten paljon tämänkin Ongelman eteen on nähty vaivaa! Tämmöstä se on nykyaikana kun kukaan ei välitä kuin itsestään”, kommentoivat tutkimuspäällikkö, pienyrittäjä, suuryrittäjä, valtuutettu ja virkamies kuin yhdestä suusta.

Ja se olikin ensimmäinen kerta kun ne kaikki olivat jostain asiasta samaa mieltä.

Pallopää kävi vielä viimeisillä voimillaan Valassa, Vastamulkoisten ankeutuslaitoksessa. ”Katsokaa, olen keksinyt ratkaisun Ongelmaan. Vaikka ei teitäkään varmaan kiinnosta.”

”Kiinnostaapa hyvinkin! Katselen tässä sinun tietojasi Pallopää ja sinulle on tämän Ongelman vuoksi maksettu tukea. Nythän se voidaankin sitten lakkauttaa. Ilmoitat vielä kuun loppuun mennessä milloin sinä olet tämän keksinyt niin tuki peritään takautuvasti keksimispäivästä alkaen.”

Pallopää katseli saamaansa lomaketta. Vastamulkoiseen tapaan lomakkeen sisältö muuttui kaiken aikaa ja vielä allekirjoittamisen jälkeenkin.

Päivä oli kuin olikin pilalla.

Tanja Kuronen-Norra ei osaa päättää, olisinko tutkija, opettaja, kirjailija vai laulaja, joten hän on vähän niitä kaikkia. Hänellä on tohtorin tutkinto ja Aku Ankan CV, kaksi aikuista ja yksi alakouluikäinen lapsi sekä yksi aikuinen aviomies. Lisäksi hänellä on kroonisen huono omatunto ja verstaspää, jotka herättävät hänet aamuöisin.