Apu ja tuki avaavat mahdollisuuksia

Liike-elämän oppien mukaan kriisi on mahdollisuus vaihtaa suuntaa ja kasvaa samalla henkisesti.

Kevään aikana uudistumisen ja kasvun paikkoja on ollut tarjolla runsaasti niin yrityksille kuin yksilöillekin aivan tavallisessa arjessa, kun koronavirus on yllättäen pysäyttänyt yhteiskunnan ja erityisesti talouselämän rattaat.

Poliitikot ovat rientäneet yhtenä joukkona yrittäjien avuksi. Aikaiseksi on saatu nopeasti tukipaketteja, joiden sisältö on ollut monipuolinen ja loppusumma merkittävä.

Opetus- ja sosiaalipuoli onkin sitten saanut odotella omaa tukeaan huomattavasti pidempään.

Kriisin alkuvaiheessa opetusministeri taisi kertaalleen muistaa mainita koulujen sulkemisen yhteydessä, että kaikille lapsille koti ei ole turvallinen paikka, ja että näiden lasten pärjääminen poikkeustilan aikana on hallitukselle erityinen huolen aihe.

Syystä tai toisesta huoli ei kuitenkaan konkretisoitunut tukieuroiksi tällä(kään) kertaa. 1990-luvun laman vaikutusten perusteella olisi ollut perusteltua satsata kriisin ensimetreillä esimerkiksi ehkäisevään lastensuojeluun. Tukipaketti olisi tullut akuuttiin tarpeeseen ja maksanut itsensä takaisin. Koronaviruksen aiheuttama lama osuu lujaa niihin perheisiin, joilla on jo ennestään vaikeaa. Syventyessään perheiden ongelmat ovat aina vain vaikeampia ja kalliimpia hoitaa, kun joudutaan siirtymään järeämpiin tukitoimiin.

Lastensuojeluilmoitusten määrä lähti kasvamaan heti koronakriisin ensimmäisten viikkojen aikana, eikä ole realistista olettaa, että kuntien palvelut kestävät pidemmän päälle massatyöttömyyden ja lomautusten aiheuttaman lisätyön. Monilla paikkakunnilla yksittäisen sosiaalityöntekijän vastuulla on jo ennestään liikaa asiakkaita. Lastensuojelun kriisin ratkaisevalle tukipaketille olisikin ollut tarvetta jo vuosia sitten.

Korona osuu kipeästi myös erityisen ja tehostetun tuen tarpeessa oleviin oppilaisiin kouluissa. Oppimisvaikeudet ja avuntarve eivät kadonneet, vaikka koulunkäynti siirtyikin kotiin. Tukea tarvitaan myös etäopetuksessa. Monelle erityislapselle pelkkä arjen rutiinien rikkoutuminen lisäsi tuen tarvetta.

Joissain kouluissa etäyhteys koulunkäynninohjaajaan tai erityisopettajaan on toiminut, mutta toisissa kunnissa koulunkäyntiavustajia on siirretty surutta muihin tehtäviin. Yhteiskunnan digiloikka, jota koronan yhteydessä on paljon hehkutettu, tuntuukin olevan toisille oppilaille pidempi kuin toisille. Tukieuroilla olisi voinut turvata koululaisten tasa-arvon poikkeustilanteessa.

Kunnat tarvitsevat valtion tukea myös pitkällä aikavälillä. Tukirahoituksen käyttökohteiden sijaan kunnissa pohditaan tällä hetkellä lähinnä sitä, miten peruspalvelut rahoitetaan. Vaarana on, että sivistys- ja sosiaalipuoli joutuvat jälleen kerran maksamaan yhteiskunnan taloudellisen kriisitilanteen, kun kuluja lähdetään leikkaamaan.

Myös toisenlainen tie on mahdollinen, sillä nyt jos koskaan olisi se kuuluisa tuhannen taalan paikka vaihtaa suuntaa. Palvelujen kuntoon laittamiselle olisi sekä hyvä syy että poliittinen pohja, sillä Sanna Marinin hallituksen ohjelmasta löytyy kirjaus lapsiperheiden palveluiden parantamiseksi. Se pitää sisällään muun muassa sosiaalihuoltolain mukaisten perheiden ennaltaehkäisevien palvelujen parantamisen sekä lastensuojelun vähimmäishenkilöstömitoituksen asettamisen.

Kaiken lisäksi hallituksessa istuu ministereitä, jotka ovat tavalla tai toisella omakohtaisesti joutuneet kokemaan, että elämä ei aina mene konsulttiviisauksien mukaan. Ja että kriisitilanteessa tarvitaan myös apua ja tukea, jotta kasvu sekä omien mahdollisuuksien toteuttaminen on mahdollista.