Empatia on työyhteisöjen voiteluainetta

”Ihminen määrittyy hyvin pitkälle sen mukaan, millaisessa vuorovaikutuksessa hän on muiden ihmisten kanssa ja empatia on kaiken vuorovaikutuksen perusta. Minua kiinnostaa tietää, kuinka vaikutamme toisiimme”, perustelee tutkija Katri Saarikivi suuntautumistaan empatiatutkimukseen.

Tällä hetkellä Saarikivi johtaa Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä toteutettavaa tutkimusprojektia, joka selvittää empatian ja laadukkaan vuorovaikutuksen aivoperustaa.

”Meitä kiinnostaa erityisesti, mitä hyötyä empatiasta on työelämässä ja tilanteissa, joissa ihmiset tekevät yhteistyötä vuorovaikutuksessa. Lisäksi mietimme, kuinka empatian saisi toimimaan paremmin myös netissä.”

Empatiaa sinänsä on tutkittu jo hyvin pitkään, mutta Saarikiven vetämä projekti eroaa aikaisemmasta tutkimuksesta siten, että se sisältää todellisissa työtilanteissa tehtävää kenttätyötä kannettavien mittalaitteiden avulla.

Projektissa on mukana 10 hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä operoivaa kumppaniyritystä, joukossa esimerkiksi vakuutusyhtiö If, mainostoimisto Works, Reaktor sekä Mehiläinen.

Veteen piirretty viiva

Saarikiven mukaan empatia on ihmisessä sisäänrakennettu ominaisuus.

”On näyttöä siitä, että naiset pärjäävät keskimäärin paremmin empatiatesteissä kuin miehet. Empatiataidot ovat osittain perinnöllisiä, mutta myös ympäristö vaikuttaa empatian kehittymiseen. Empatiataidot ovatkin yhdistelmä monesta eri tekijästä.”

Toimivan työyhteisön kannalta olisi tärkeää, että kaikki siihen kuuluvat jäsenet ymmärtäisivät, mikä voima empatialla on hyvän yhteistyön rakennusaineena.  Empatiasta on eniten hyötyä silloin, kun se tekee ihmisten välisen yhteistyön ja ajattelun sujuvaksi. Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi hoiva-alalla.

”Hyvä työyhteisö pyrkii yhteiseen tavoitteeseen, johon pääsemiseksi kaikki täydentävät toisiaan ja luottavat siihen, että työtoverit tekevät hyvää työtä. Tällaisessa työyhteisössä työssäonnistumista pidetään yhteisenä asiana”, Saarikivi kuvailee.

Optimaalisen empatiatason saavuttaminen on kuitenkin veteen piirretty viiva ja toisinaan sen määrä voi mennä jopa liiallisuuksiin. Eritoten hoivatyössä tunnetaan käsite myötätuntouupumus.

”Myötätuntouupumuksen riski on suurempi sellaisilla ihmisillä, joihin tunteet tarttuvat hyvin herkästi, ja jotka myös kantavat toisista hieman liikaa vastuuta. Tällaiselle ihmiselle jatkuva negatiivisille tunteille altistuminen voi olla uuvuttavaa”, Saarikivi muistuttaa.

Empatiakyvyttömyys johtaa väärinymmärryksiin

Toisaalta on myös paljon ihmisiä, joiden empatiataidot ovat selvästi heikompia kuin muilla. Empatiataitoja voidaan mitata erilaisten testien avulla, mutta niiden puute näkyy arjessa myös esimerkiksi jatkuvina väärinymmärryksinä.

”Ihminen, jonka empaattisuudessa on puutteita, ei ymmärrä muita ihmisiä eikä osaa tulkita toisten kehonkieltä tai ilmeitä oikein. Jatkuvat väärinymmärrykset sekä yhteistyön sujumattomuus voivat olla merkkejä siitä, että henkilön empatiakyvyissä on puutteita”, Saarikivi kuvailee.

Toisaalta työyhteisöjä on erilaisia ja on myös paljon sellaisia työtehtäviä, joissa hyvät empatiataidot eivät ole välttämätön edellytys työssä pärjäämiselle.

”Jos jollakulla työyhteisössä puuttuu empatiataitoja, hänellä on todennäköisesti joitain muita vahvuuksia, joita voidaan hyödyntää työelämässä. On hyvä, että työpaikoilla on monenlaisia ihmisiä, jotka täydentävät toisiaan”, Saarikivi huomauttaa.

Ongelmaksi empatiakyvyttömyys muodostuu työyhteisössä eritoten silloin, jos kyseessä on esimiesasemassa oleva henkilö.

Monessa työyhteisössä esimiesasema on palkinto hyvin tehdystä työstä. Tämä ei kuitenkaan takaa sitä, että esimiesasemaan pääsisi henkilö, jota muut ihmiset kiinnostavat, tai jolla olisi ihmisten ymmärtämisen ja johtamisen taitoja.

”Ehkä silloin ei ole muuta keinoa, kuin yrittää ymmärtää, miksi esimies toimii kuten toimii. Empatiaa ei valitettavasti voi vaatia toiselta, vaikka sitä itse vuorovaikutuksessa hyödyntäisikin”, Saarikivi pohtii.