Puoli vuosisataa työtä kehitysvammaisten ihmisten hyvän elämän puolesta
Kunnallisneuvos Sakari Nuutisella on saavutuksia vaikka muille jakaa. Päivätyönsä kunnanjohtajana tehnyt Nuutinen on vaikuttanut vuosikymmenten ajan Vaalijalan ja Savaksen hallituksissa ja Kehitysvammaliiton liittovaltuustossa.
”Olen ollut eläkkeellä jo 20 vuotta kunnanjohtajan tehtävästä. En tiedä, onko tämä nostalgiaa vai ei, mutta minun on sanottava, että nautin työstäni kunnanjohtajana hyvin paljon. Työni oli hyvin monipuolista ja sain sotkeuduttua hyvin moniin eri asioihin, nauraa kunnallisneuvos Sakari Nuutinen.
Ensin Rautalammin ja myöhemmin Mäntyharjun kunnanjohtajana yhteensä 36 vuotta työskennellyt Nuutinen on ollut vahvasti mukana myös kehitysvamma-alan järjestöjen toiminnassa vuosikymmenten ajan.
Ensikosketuksensa Nuutinen sai kehitysvammaisiin ihmisiin toimiessaan 1970-luvun alussa kunnanjohtajana Rautalammilla.
”Näin eniten kehitysvammaisia ihmisiä kirkossa, koska Rautalammilla oli Vaalijalan yksiköitä. Vaalijalan omisti tuolloin Suomen Kirkon Sisälähetysseura ja siksi Vaalijalan toimintakulttuuriin kuului ahkera kirkossakäynti”, Nuutinen muistelee.
Kaverit houkuttelivat
Mutta kuinka Nuutinen alun pitäen lähti mukaan kehitysvamma-alan toimintaan?
”Kaverit houkuttelivat”, vastaa Nuutinen. Myös sisaren kehitysvamma-alan opinnot avasivat Nuutiselle ikkunan kehitysvammaisten ihmisten elämään, josta hänellä ei entuudestaan ollut mitään käsitystä.
Kesällä vuonna 1972 Vaalijalan johtaja ja talouspäällikkö pyysivät nuorta kunnanjohtajaa mukaan hankkeeseen, jonka ensimmäinen tavoite oli Vaalijalan siirtäminen kuntien omistukseen. Tämä hanke toteutui vuoden 1975 alussa. Nuutinen tuli mukaan Vaalijalan hallitukseen heti, kun se perustettiin.
Hän toimi kaksi ensimmäistä vuotta Vaalijalan kuntainliiton, sittemmin kuntayhtymän hallituksen varapuheenjohtajana ja vuodesta 1977 vuoteen 2007 hallituksen puheenjohtajana.
Savolaista intoa Kehitysvammaliiton johtoportaaseen
Vaalijala oli mukana myös Kehitysvammaliiton toiminnassa sen jäsenjärjestönä toimintansa alusta lähtien ja sitä tietä Nuutisen taival vei mukaan valtakunnalliseen kehitysvamma-alan toimintaan – tosin aluksi hieman nikotellen.
”Aluksi meitä savolaisia ei otettu kovin myönteisesti vastaan Kehitysvammaliiton liittokokouksissa, koska olimme kuulemma liian innokkaita!”, nauraa Nuutinen.
Ensimmäisellä kerralla kun Nuutinen pyrki Kehitysvammaliiton liittovaltuustoon, hän ei tullut valituksi, mutta seuraavalla kerralla, vuonna 1979, ovet valtuustoon avautuivat ja puheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 1988. Seuraava askel Nuutisen taipaleella oli Savon Vammaisasuntosäätiö Savaksen perustaminen vuonna 1989. Nuutinen on ollut mukana Savaksen hallituksessa ja sen puheenjohtajana perustamisesta lähtien. Kehitysvammaliiton aktiivitoiminnasta Nuutinen jäi pois 2023 ja tuli samalla valituksi liiton ensimmäiseksi kunniajäseneksi ansioistaan kehitysvamma-alan kehityksessä.
”Tämä kunnianosoitus tuntuu minusta tosi hyvältä. Kehitysvamma-ala on tullut minulle kuluneiden vuosikymmenten aikana hyvin läheiseksi ja alamme asiat innostavat minua edelleenkin hyvin paljon. Oman roolin merkitystä eri asioissa on vaikea arvioida objektiivisesti, mutta ainakin olen ollut mukana sekä Kehitysvammaliiton toiminnassa, että myös paikallisesti Etelä-Savossa jo viisikymmentäyksi vuotta”, Nuutinen summaa.
Entistä enemmän yhteistyötä
Nuutinen toteaa, että Kehitysvammaliitolla on ollut koko toimintansa ajan ollut hyvin tärkeä rooli kehitysvammaisten ihmisten edunvalvonnassa ja sama rooli sillä on myös jatkossa. Samoin osallistuminen yleiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun on myös tulevaisuudessa olennaisen tärkeää. Korjaamisen varaa Nuutinen näkee alan järjestöjen yhteistyössä.
”Alamme järjestöillä on tällä hetkellä liikaa omia erityisiä hankkeitaan. Mielestäni näiden järjestöjen, kuten Kehitysvammaisten Tukiliiton, FDUV:n sekä Kehitysvammaliiton pitäisi tulevaisuudessa tehdä entistä enemmän yhteistyötä, sillä olemme kaikki samalla asialla. Kovien arvojen maailmassa kehitysvammaiset ovat pieni ryhmä, joten voimat on koottava yhteen.”
Kohti avohuoltoa ja yksilöllisiä palveluja
Nuutisen uran alkuaikoina suurin osa kehitysvammaisten ihmisten palveluista tuotettiin laitosmaisesti, mutta samaan aikaan avohuoltoa ryhdyttiin kehittämään määrätietoisesti. Samalla kehitysvammahuollon painopiste siirtyi pelkästä hoidosta ja hoivasta kohti yksilöllisiä tukipalveluita ja kuntoutusta.
”On periaatteellisesti hyvin merkittävää, missä ja millaisissa oloissa ihminen asuu”, toteaa Nuutinen, joka on keskittynyt kehitysvammauransa aikana eritoten asumiskysymyksiin.
”1970-luvulla laitospaikkoja oli vielä 8000–9000. Tällä hetkellä erilaisia palveluasumismuotoja on noin 14000 kappaletta ja nykyiset laitospaikat ovat profiloituneet pääasiassa lyhytkestoiseen hoitoon tarkoitetuiksi kuntoutuspaikoiksi”, Nuutinen havainnollistaa.
Nuutisen mielestä asumispalveluissa on vieläkin kehittämisen varaa muun muassa rakenteiden osalta.
”Aluksi oli laitoksia, sitten rakennettiin palvelukoteja. Nyt olisi aika rakentaa uudentyyppisiä asuntoja kehitysvammaisille henkilöille. Savaksen alueella on tästä hyviä kokemuksia”, sanoo Nuutinen ja viittaa asumisen tuki- ja ohjauspalveluja tuottavaan TUPA-palveluun, jossa omissa asunnoissaan asuville lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisille henkilöille tarjotaan tukea asiakkaiden omiin koteihin yksilöllisten tarpeiden mukaan.
Lehtolan erottamaton kummisetä
Nuutinen on ollut aitiopaikalla seuraamassa kehitysvammaisten ihmisten elämänlaadun paranemista omassa kotikunnassaan Mäntyharjulla, jossa sijaitsee Nuutiselle rakas kehitysvammaisten asumisyksikkö Lehtola. Hän on ollut mukana perustamassa Lehtolaa ja seuraa edelleen sen asukkaitten elämää lähietäisyydeltä. Nuutinen on usein nähty ja odotettu vieras Lehtolassa. Hän on jopa nimittänyt itse itsensä Lehtolan kummisedäksi.
”Koska kukaan muu ei ole minua virallisesti kummisedäksi nimittänyt, minua ei myöskään voida erottaa!” nauraa Nuutinen.
”Ja sama pätee muuten myös Kehitysvammaliiton kunniajäsenyyteen”, huomauttaa Nuutinen ilkamoiden.
”Säännöissä ei mainita mitään kunniajäsenen erottamisesta!”
Henkilökohtainen apu merkittävin uudistus
Asumisasioiden lisäksi Nuutinen pitää henkilökohtaista avun toteutumista viime vuosikymmenten merkittävimpänä uudistuksena.
”Järjestelmän toimivuuden kannalta on tärkeää, että henkilökohtaista apua toteuttavat sopivat ja innostuneet ihmiset”, hän huomauttaa.
Henkilökohtaisen avun mukanaan tuoma elinpiirin laajeneminen näkyy konkreettisesti Lehtolan asukkaiden elämässä.
”Olen seurannut kahta Lehtolan vanhinta asukasta jo pitemmän aikaa. He käyvät kirkkokonsertissa, ulkoilevat, hoitavat asioitaan ja käyvät vaateostoksilla kuten kaikki muutkin ihmiset. Ilman henkilökohtaista apua he olisivat olleet ainoastaan Lehtolan ohjaajien ajallisesti rajoitetun avun varassa. Tässäkin yksikössä asiakkaiden hoidollisuus on lisääntynyt huomattavasti ikääntymisen myötä, jolloin ohjaajien aika menee hyvin pitkälle perushoitotyössä. Henkilökohtainen apu mahdollistaa sen, että asukkaat pääsevät hoitamaan omia asioitaan kodin ulkopuolelle”, Nuutinen toteaa.
Kaikinpuolinen elämänlaadun parantuminen näkyy myös kehitysvammaisten henkilöiden keskimääräisen eliniän nousussa.
”Vielä 50 vuotta sitten kehitysvammaisten henkilöiden keskimääräinen elinikä oli huomattavasti muuta väestöä alhaisempi, mutta nyt se on saavuttanut saman tason kuin muullakin väestöllä ja se johtuu siitä, että nykyisin he saavat sellaisia palveluja, joita he tarvitsevat”, Nuutinen korostaa.
Edistysaskeleista huolimatta maailma ei ole vielä lähimainkaan valmis. Eniten kehitettävää Nuutinen näkee asenteissa sekä kehitysvammaisten ihmisten yhdenvertaisuudessa.
Suksi luistaa edelleen
Nuutinen on ollut koko ikänsä innokas hiihtäjä ja hän on edelleen 83-vuotiaana hyvässä kunnossa. Hän kertoo jopa peitonneensa Veikko Hakulisen vuonna 1952 Oslon talviolympialaisissa hiihtämän 50 kilometrin kultamitalihiihdon, jonka loppuaika oli maaginen 3.33.33. Hakulinen oli voittohiihdon hiihtäessään 33-vuotias. Nuutinen hiihti saman matkan jäädessään eläkkeelle 63-vuotiaana ajalla 3.30. Tosin tasoittavana tekijänä olivat sekä nykyaikaiset kevyet sukset sekä luistelutyyli, mutta toisaalta Nuutisella oli ennätyksen rikkoessaan ikää mittarissa 30 vuotta enemmän kuin Hakulisella.
Suksi luistaa Nuutisella edelleen ja hän käy säännöllisesti hiihtämässä muun muassa Ylläksellä.
Kirjoita kommentti