Mielikuvitus ei sikiä vankeudessa

Johannes Roviomaa
Johannes Roviomaa

Maailma on täynnä sortoa, kärsimystä, riistoa ja epäoikeudenmukaisuutta. Samanaikaisesti miljoonat ihmiset tekevät päivittäin töitä sen eteen, että maailma olisi turvallisempi, puhtaampi ja oikeudenmukaisempi. Sekä hyvät että huonot asiat tapahtuvat yhtä aikaa.

Pian siirrymme kohti hurmoksellista 2020-lukua. Sitä ennen on järkevää katsoa syvälle peiliin ja myös ikkunaan, josta maailma aukeaa. Me kaikki tarvitsemme uusia ajatuksia ja tavoitteita. Niitä on hyvä lausua ääneen, kirjoittaa ylös. Miten tulla paremmaksi ihmiseksi? Miten parantaa yhteiskunnan olosuhteita? Haaveilu ja suunnittelu on tärkeää yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta, mutta niillä on merkitystä ainoastaan silloin, kun ne toteutuvat. Esimerkiksi yhdenvertaisuuden edistäminen, rauhantyö tai ilmastonmuutoksen torjunta eivät etene, elleivät tavoitteet näe päivänvaloa. Tarvitaan suuri määrä rohkeutta, empatiaa, päättäväisyyttä ja keskustelua. Kaikki alkaa siitä, että osaamme kuvitella paremman yhteiskunnan – yhdessä.

Uuden vuosikymmenen tienristeyksessä tulen miettineeksi, mitä matka on pitänyt sisällään, millaiset ihmiset ympäröivät elämääni ja mihin suuntaan ihmiskunta työntää tällä hetkellä maailmaa. Miten kohtelemme luontoa ja kaikkea elollista? Miten suhtaudumme itseemme? Millaista todellisuutta rakennamme puheella? Nämä ovat valtavia asioita, jotka muodostavat samalla maailmankuvan, jota on mahdotonta pukea ainoastaan sanoiksi.

Olen kolmekymppinen, joten kymmenen vuotta on kolmannes tämänhetkisestä elämästäni. Tässä ajassa surullisen hahmon ritarista on kuoriutunut kenties eheämpi ja tasapainoisempi. Olen polttanut ja haudannut sellaiset ajatukset, joilla en tee enää mitään, kuten vihan, katkeruuden ja kyynisyyden.

Ihmiskunnan kehitys ei ole tasainen eteenpäin kulkeva liike, jota voisimme täydellisesti ennustaa, kuten ei myöskään kenenkään ihmisen elämä. En ole heittänyt toivoa hukkaan, vaikka on päiviä jolloin maailma avautuu hyvin synkkänä näytelmänä eteeni. Matka ihmisyyteen on edelleen vasta alussa. Aika loppuu, jos jäämme tekemään samoja virheitä yhä uudelleen ja uudelleen.

Kirjailija George Orwell on sanonut, että ihminen kirjoittaa neljästä syystä. Nämä syyt vaihtelevat kirjoittajilla eri asteisina. Yksi on raaka egoisti, joka haluaa vaikuttaa älykkäältä. Toisella on esteettinen into tehdä jotain kaunista. Kolmas tahtoo dokumentoida mennyttä ja tulevaa, luoda historiallista käyttövoimaa. Neljäs on poliittinen eläin, joka haluaa saada aikaan yhteiskunnallista muutosta. Monen kirjoittajan tekemisen vimma voi olla kaikkien näiden tekijöiden summa.

Rehellisyyden nimissä olen toimittaja kahdesta syystä. Haluan vauhdittaa maailmaa kohti ymmärrystä. Toinen syy on se, että en voi olla tutkimatta yhteiskuntaa ja ihmistä jokapäiväisessä elämässäni, joten on strategisesti järkevää muodostaa työ tuon

kyltymättömän janon sammuttamista varten. Kirjoittaminen on erinomainen väylä avata haavoja, purkaa stigmoja ja taistella ennakkoluuloja vastaan.

Tehdään kaikkemme, että uusi vuosikymmen on edeltäjäänsä parempi.

Johannes Roviomaa, 28, on vapaa toimittaja ja kirjailija, joka on erikoistunut ilmastonmuutokseen, rauhaan ja kulttuuriin. Tällä hetkellä hän viimeistelee kirjaa näkövammaisteatterista ja suunnistaa tasaisin väliajoin Venäjälle.

Teksti: Johannes Roviomaa | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).