Kehitysvammainen maksaa kahdesti

Marko Lönnqvist
Marko Lönnqvist

Teatterissa menisi perheen nuorta kiinnostava näytelmä! Paljonkohan lippu maksaa? Oho, aikuisen lippu on aika kallis, mutta onneksi lapsi on jo sen ikäinen, että pärjää paikan päällä yksin tai kaverin kanssa, jos aikuinen hoitaa kuljetukset.

Tuttuja ajatuksia monelle vanhemmalle, joka huomaa lehdestä teini-ikäistä lastaan kiinnostavan tapahtumamainoksen. Samalla tavalla ilahduin minäkin huomatessani, että 13-vuotiaan poikani suosikkitarinoihin kuuluva Peppi menisi Helsingin Kaupunginteatterissa – ja vieläpä perinteisenä sovituksena. Muista nuorista poiketen poikani vain tarvitsee kehitysvammansa vuoksi avustajan mukaansa ja joutuu myös jatkossa hankkimaan aina kaksi lippua – itselleen ja avustajalle.

Matkustaminen maksaa sekin kaksinkertaisesti. Esimerkiksi VR myöntää ilmaisen avustajalipun vain silloin, kun matkustaja käyttää pyörätuolia tai on näkö- tai kuulonäkövammainen. Kehitysvammainen nuori maksaa VR:lle myös avustajansa junamatkan.

Kaikille raha ei ole ongelma, mutta on myös paljon perheitä, joille tuplahinnan maksaminen on liikaa. Kyse on tasa-arvosta, tai oikeammin sen puutteesta – tuplahinnan vaatiminen on suomeksi sanottuna syrjintää.

Moni tapahtumajärjestäjä ja vapaa-ajan toimija tiedostaa vastuunsa ja tarjoaa mahdollisuutta avustajalippuun ilman sen kummempaa byrokratiaa, kunhan vammainen henkilö vain ottaa ajoissa yhteyttä. Näin toimii esimerkiksi Live Nation samoin kuin useimmat huvipuistot. Finnkino myöntää kehitysvammaisen avustajalle ilmaislipun vammaispalvelusta saatua todistusta vastaan samoin kuin monet uimahallit. Käytäntö on varsin kirjava.

Ja sitten on valitettavasti paljon laitoksia ja tapahtumajärjestäjiä, jotka eivät ota kehitysvammaisten oikeuksia tosissaan. VR perustelee tylyä linjaansa sillä, että kehitysvammaa tai avuntarvetta voi olla vaikea lippuluukulla todeta. Toisin sanoen pelätään huijausta.

VR on tosin luvannut muuttaa kehitysvammaisia ja autisteja syrjivää käytäntöään, mikäli vammaisjärjestöt vain saisivat kehitettyä kortin, joka todistaa avustajan tarpeen. Kortti selkeyttäisi muutenkin nykyistä, varsin kirjavaa todistuskäytäntöä. Tällaista korttia on kaivattu pitkään, mutta järjestöt eivät ole syystä tai toisesta vastanneet kutsuun.

Vuosikausien tyhjäkäynnin jälkeen tunnelin päässä näkyy vihdoin valoa: Suomi on lähtenyt mukaan yleiseurooppalaiseen InclEUsive Card -hankkeeseen. Toivottavasti korttiasia nyt etenee, semminkin kun Suomikin yhtenä viimeisistä on ratifioimassa YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen.

Niin se Peppi Pitkätossu. Koska HKT kuuluu vammaisia syrjiviin tapahtumajärjestäjiin, nuoren teatterikäynti maksoi yhteensä yli 60 euroa, josta avustavan aikuisen osuus oli 42 euroa.

Kirjoittaja on toimittaja ja kehitysvammaisen lapsen isä.

Teksti: Marko Lönnqvist | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).