Aistiesteettömyys sopii kaikille

Aistiesteettömyys korostaa ympäristön toimivuutta aistien näkökulmasta. Tutkimusten mukaan aivomme väsyvät liiallisesta aistimustulvasta, ja se voi näkyä esimerkiksi ärtyisyytenä, keskittymisvaikeuksina tai hankaluutena toimia rakentavasti vuorovaikutustilanteissa. Vastaavasti aisteille ystävällinen ympäristö auttaa meitä palautumaan ja saamaan voimavarojamme paremmin käyttöön.

Julkinen keskustelu aistiystävällisistä ympäristöistä on hyvin vähäistä. Tämä on yllättävää, koska vietämme valtaosan arjestamme aisteille melko kuormittavissa ympäristöissä, joissa on keskeytyksiä, hälyä, häikäiseviä valoja tai sekavia pohjaratkaisuja. Lisäksi viime vuosien trendinä on ollut siirtyminen isompiin yksiköihin esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa, avokonttoreissa ja asuntoloissa. Tällainen kehityssuunta edellyttää, että kiinnitämme tavallistakin tietoisemmin huomiota siihen, että tilojen aistikuorma pysyy maltillisena.

Aistiesteettömyydessä on tärkeää huomioida myös toimintakulttuuri. Aistiesteettömyys ei ole vain selkeitä pohjaratkaisuita, harmonisia värejä, säädettävää valaistusta tai miellyttävää akustiikkaa. Sen sijaan kyse on monelta osin toimintakulttuurista – siitä, että ymmärrämme, miten eri tavoin saatamme kokea samatkin tilat. Se on taitoa joustaa tilanteissa, joissa vastapuoli ei aistikuormituksen takia saa omia voimavarojaan täysimääräisesti käyttöönsä. Se on myös tilanteiden ennakointia, palautumishetkien mahdollistamista sekä arvostavaa kohtaamista tiukoissakin vuorovaikutustilanteissa.

Aistiesteettömyys ja arjen sujuvuus

Aistiärsykkeet vaikuttavat jokaisen toimintakykyyn ja arjen sujuvuuteen yksilöllisesti. Aistikuormitus kertyy vaivihkaa, jolloin ihminen ei ehkä kuormitushetkellä huomaa, miten paljon joutuu pinnistelemään. Monesti kuormitus purkautuu vasta myöhemmin, jolloin sen yhdistäminen juuri aistipuoleen voi olla haastavaa.

Terve aikuinen sietää aistikuormitusta paremmin kuin esimerkiksi lapsi, ikäihminen tai erityistä tukea tarvitseva. Aikuisilla on yleensä aistien osalta ”paksumpi nahka” ja he kykenevät tehokkaammin poissulkemaan mielestään epätarkoituksenmukaisia aistiärsykkeitä, jolloin aistikuormituksen vaikutus arjen sujuvuuteen jää vähäisemmäksi. Lasten, vanhusten ja erityisryhmien kohdalla tilanne on kuitenkin erilainen ja aistiystävällisten ympäristöjen merkitys voi olla hyvinkin keskeinen. Esimerkiksi TEKOS-hankkeessa tehty kouluyhteistyö osoitti, miten taitavasti jo pienet lapset osaavat sanoittaa kouluympäristön aistikuormituksen lähteitä ja kuormituksen vaikutuksia. Olennainen kysymys lieneekin, kenen kokemus tilojen aistikuormasta painaa, kun suunnitellaan, rakennetaan tai uudistetaan tiloja.

Aivotutkimuksen näkökulmasta huolestuttavaa on, että meillä ei ole kovin selkeää näyttöä siitä, mitä esimerkiksi pitkään jatkuva kuormitus tekee kehittymässä oleville aivoille. Ainakin ylivilkkauden, keskittymisen ja tunnesäätelyn vaikeuksista puhutaan nyt paljon. Mikäli henkilöllä on esimerkiksi ongelmia keskittymisessä, rauhoittava ja selkeä ympäristö sekä tietoinen rentoutumisen opettelu on tärkeää.

Kohti aistiesteettömiä tiloja: työkalu avuksi

Aistiystävällisten ympäristöjen kehittäminen edellyttää, että tunnistamme, mitkä tekijät tuottavat aistikuormitusta. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa, sillä ihmiset kokevat aistikuormituksen hyvin eri tavoin ja meillä on taipumusta myös turtua aistikuormitukseen. Koska olemme eläneet aina omien aistiemme kanssa, emme myöskään tiedä, miten toiset kokevat samaisen ympäristön aistiärsykkeet. Tämän vuoksi voi olla vaikeaa kysyä oikeanlaisia kysymyksiä, jotka auttaisivat tunnistamaan aistikuormituksen keskeisimpiä lähteitä. On selvää, että tarvitsemme apuvälineen ympäristöjen aistiesteettömyyden kartoittamiseen.

Satakunnan ammattikorkeakoulussa on tehty pitkään töitä aistiystävällisyyden parissa. Vuonna 2014 luotiin ensimmäinen työkalu tilojen aistiystävällisyyden kartoittamiseen yhteistyössä Autismiliiton ja Suomen erityisherkkien kanssa. Vuonna 2022 kyseistä työkalua tiivistettiin ja siitä muokattiin helppokäyttöisempi sähköinen versio (aistiesteettomyys.web.app), joka on kaikkien käytettävissä. Helppokäyttöinen web-sovellus ohjaa käyttäjiään kiinnittämään huomiota keskeisimpiin aistikuormituksen lähteisiin ja kokoaa vastausten pohjalta yhteenvetoa tilojen merkittävimmistä aistikuormituksen tuottajista.

Kokemusosaajat mukana kehittämistyössä

Aistiesteettömyyden arviointityökalua on testattu monien eri käyttäjäryhmien kanssa. Mukana yhteiskehittämisessä ovat olleet muun muassa kokemustoimijat, eri kouluasteiden opiskelijat sekä eri alojen ammattilaiset. Kartoitustyökalu on käännetty englanniksi, jotta yhä useampien on mahdollista ottaa se käyttöön.

Erilaisten julkaisuiden ja työpajojen rinnalla yksi hyvä toimintapa on ollut arviointityökalun linkittäminen osaksi opintoja: esimerkiksi toisen asteen ja korkea-asteen opiskelijoiden mukana työkalu on levinnyt harjoittelupaikkoihin ja heidän asiakasryhmilleen. Nyt aistiesteettömyyden arviointityökalusta on tekeillä lapsille suunnattu versio ja työkalua testaillaan parhaillaan alakouluikäisten parissa. Lapsille suunnattu aistiesteettömyyden arviointityökalu on alkuperäistä työkalua lyhyempi ja leikillisempi. Kartoitustyökalussa seikkailee animoitu robottihahmo, joka auttaa lasta kartoituksen teossa ja antaa palautetta arvioinnin etenemisestä. Lisäksi robotti puhuu tarvittaessa kartoituskysymykset ääneen eli sovelluksen käyttö ei edellytä lukutaitoa. Lapsilta saatu palaute on ollut ensiarvoisen tärkeää, kun pohditaan, miten lasten ääni saadaan kuuluviin aistiesteettömyyden kehittämisessä.

Pienillä teoilla suuri merkitys

Aistiesteettömyyttä pohdittaessa pienillä teoilla on monesti iso merkitys. Aina ei tarvita suurta remonttia vaan pieniläkin ratkaisuilla voidaan edistää aistiesteettömyyttä merkittävästi. Joskus jo yhteisten pelisääntöjen luominen voi edistää tilojen aistiystävällisyyttä tehden ympäristöstä huomattavasti vähemmän kuormittavan. Haastammekin sinut pohtimaan, millaisissa tiloissa itse voit hyvin.

Aistiesteettömän sisustuksen perusperiaatteet

1. Karsi ylimääräinen ja järjestä. Kun näkösällä on vähemmän tavaraa, kokonaisilme rauhoittuu. Järjestä lisäksi tavaroille omat paikat; voit vaikka kirjata tai kuvittaa, missä mitäkin säilytetään.

2. Värimaailma. Aistiesteettömän tilan ei tarvitse olla valkoinen vaan värejä saa käyttää. Suosi maanläheisiä, luonnosta poimittuja sävyjä. Harmonisen kokonaisuuden luomiseksi kannattaa valita muutama sävy, joita kuljettaa mukana sisustuksen eri elementeissä. Aistiesteettömyydessä suositaan ylöspäin vaalenevaa värimaailmaa, jossa lattia on hieman tummempi, seinät keskiväriset ja katto vaalein/valkoinen.

3. Materiaalit. Suosi puuta ja muita luonnonmateriaaleja. Vältä puolestaan metallikalusteita niiden kylmyyden sekä liikuttelusta syntyvien äänien vuoksi. Tekstiileihin voit valita luonnonmateriaaleja kuten pellavaa tai puuvillaa.

4. Luontoelementit. Luonto ja luonnossa oleskelu tutkitusti rauhoittaa. Voit tuoda luontoelementtejä sisälle viherkasvien, heinien, kukkien, silkkikasvien tai esim. kivien ja oksien muodossa. Myös maisemakuvilla ja luontoaiheisilla valokuvatapeteilla saat ripauksen luontoa tilaan.

5. Muodot. Sisustusta voi pehmentää käyttämällä pyöreitä ja ovaaleja muotoja kalusteissa ja piensisustuksessa.

6. Valaistus. Pohdi, onko tilassa riittävästi valaistusta ja onko valaistus häikäisemätön. Suosi epäsuoraa ja säädeltävää valaistusta sekä useampia valonlähteitä eri korkeudella. Vältä valaisimia, joissa häikäisevä poltin on näkyvillä.

7. Akustiikka. Tilan akustiikkaa voi parantaa lisäämällä esimerkiksi tekstiilejä kuten verhoja ja mattoja tai kirjoja. Markkinoilla on saatavilla monenlaisia akustiikkatauluja ja -tuotteita. Näppärä sisustaja voi tehdä akustiikkataulut myös itse.

8. Tilan käyttötarkoitus. Pohdi, mihin tilaa käytetään, kuka tilaa käyttää ja mitä tilassa tehdään. Varaa toiminnoille riittävästi tilaa ja rauhaa.

9. Rentoutuminen. Mieti, miten tilankäyttäjät rentoutuvat. Muista, että osa meistä rentoutuu lepäämällä, osa taas tekemällä ja liikkumalla. Pyri siis mahdollistamaan erilaisia rentoutumisen tapoja niin, että rentoutumisen voi tehdä muita häiritsemättä.

10. Toimintakulttuuri. Muista, että aistiesteettömyys on ennen kaikkea hyväksyvää suhtautumista – ymmärrystä, että saatamme kokea samatkin tilat hyvin eri tavoin. Aistiesteettömyyden tavoitteena on saada omat voimavarat käyttöön.