Tutkimuskohteena ihmisten onnellisuus
Ihmisten onnellisuus ja hyvinvointi ovat olleet tutkija Sakari Kainulaisen mielenkiinnon kohteena jo vuosikymmenten ajan. Viime lokakuussa eläkkeelle jäänyt Kainulainen ei aio jättää työntekoa kokonaan, vaan jatkaa entisen työnantajansa palveluksessa keskittyen olennaiseen.
Viime lokakuun lopussa Diakonia-ammattikorkeakoulusta eläkkeelle jäänyt tutkija Sakari Kainulainen ei ehtinyt pitkään vanhentua eläkepäivillä. Jo marraskuussa hän palasi osa-aikaiseksi työntekijäksi entiseen työpaikkaansa.
”Tällä tavoin sain rajattua työtehtäväni siten, että saatan keskittyä ainoastaan sellaisiin aiheisiin, jotka kiinnostavat minua”, toteaa Kainulainen, joka on siirtynyt nykyiselle uralleen aivan toisenlaisesta maailmasta.
”Perustin 80-luvulla pienen monistamon ja kirjapainon. Sitten tuli 90-luvun lama, jolloin minun oli ryhdyttävä miettimään jotain muuta työtä. Vuonna 1990 menin Kuopion yliopistoon opiskelemaan sosiologiaa. Silloin tutustuin sosiaalitieteiden laitoksen pieneen vammaistutkimuksen yksikköön, ja huomasin että siellä tehdään mielenkiintoisia asioita”, Kainulainen kertaa.
Vuonna1996 Kainulainen valmistui maisteriksi ja aloitti saman tien valmistelemaan väitöskirjaansa. Kahta vuotta myöhemmin hän väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi.
Kainulainen on aina ollut kiinnostanut ihmisten hyvinvoinnin kokemuksista. Hänen tukijanuransa alkuaikoina ihmisten hyvinvointia ja tyytyväisyyttä omaan elämäänsä mitattiin viisiportaisella asteikolla, jonka toisessa päässä oli vaihtoehto ei lainkaan tyytyväinen ja toisessa päässä erittäin tyytyväinen.
”Nykyään kysyn saman kysymyksen, jossa on mahdollista vastata 11-portaisen asteikon avulla numeraalisesti nollasta kymmeneen”, Kainulainen kertoo hymyillen.
Kehitysvammaliton tutkimusneuvoston puheenjohtajaksi
Kainulainen tekee Diakonia-ammattikorkeakoulussa soveltavaa tutkimusta, johon edellä mainittu hyvinvointikartoituskin kuuluu. Kainulaista on aina kiinnostanut myös, kuinka palvelujärjestelmä voisi tukea entistä paremmin huono-osaisten ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyvinvointia. Tätä kautta myös vammaistutkimus tuli osaksi hänen työtään.
Kehitysvamma-alan tutkimukseen Kainulainen tutustui Kehitysvammaliiton tutkimuspäällikkö Antti Teittisen kautta, joka kutsui hänet mukaan Kehitysvammaliiton tutkimustoimintaan ja sittemmin tutkimusneuvoston puheenjohtajaksi.
Ilman Kehitysvammaliiton omaa tutkimustoimintaa kehitysvammaisuuteen keskittyvä tutkimus jäisi Kainulaisen mielestä liian vähälle huomiolle. Hänen mielestään Kehitysvammaliitolla on kahdenlainen rooli alan tutkimuksessa. Yhtäältä se tuottaa itse Kehitysvammaliiton toimintaa tukevaa perustutkimusta, ja toisaalta se kokoaa yhteen muualla tehtävää kehitysvammaisia ihmisiä koskevaa ja heidän asemaansa tukevaa perus- ja soveltavaa tutkimusta.
”Itseäni on eniten kiinnostanut asumisen eri muodoista käydyt keskustelut. Niissä on käsitelty kysymystä siitä mitä on ihmisen, sellaisena kun hän on, hyvä elämä ja kuka siitä saa päättää. Tällöin voi nousta puheeksi esimerkiksi se, saako ja voiko kehitysvammainen ihminen vajavaisuuksista huolimatta olla onnellinen.”
Kainulainen jätti puheenjohtajuuden eläkkeelle jäämisensä myötä.
Kehitysvammaisten ihmisten oma mielipide esiin mittarin avulla
Kuopion kaupungin kuntakokeilussa käynnistyi noin 10 vuotta sitten 3x10D-elämäntilannemittarin kehittämistyö, jonka keskeisenä ajatuksena oli, että ihmisille pitäisi antaa mahdollisuus itse kertoa omasta elämäntilanteestaan. Tällöin haettiin moniammatilliseen ja -alaiseen yhteistyöhön työvälinettä, jonka avulla voisi yhdistää eri alojen ammattilaisten näkemykset yhteisestä asiakkaasta. Myöhemmin haminalainen kehitysvammaisten palveluja tuottava Ravimäki-yhdistys esitti toiveen mittarista, jonka avulla kehitysvammaiset henkilöt voisivat kertoa omasta elämäntilanteestaan. Hankkeeseen lähtivät mukaan myös Rinnekodit sekä Kehitysvammaliitto.
”Silloin kehittelimme ensimmäisen version kehitysvammaisille henkilöille sopivasta elämäntilannemittarista, koska siihen saakka oli vain hyvin vähän tietoa siitä, kuinka kehitysvammaisten ihmisten hyvinvointi vertautuu muun väestön hyvinvointiin. Tämä johtuu siitä että, aikaisemmin kehitysvammaisten ihmisten elämänlaatua mittaavat mittarit olivat hyvin ongelma- ja asiantuntijakeskeisiä. Kehitysvammaisten ihmisten oma ääni ei päässyt lainkaan esiin näissä mittareissa”, Kainulainen taustoittaa.
Tällä hetkellä Kainulainen osallistuu näiden mittarien digitalisointityöhön Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Eräs osa näiden mittareiden kehittämistä on ollut yhteistyöhanke Kehitysvammaliiton kanssa.
Mittareita joka lähtöön
Selkeät ja hyvin kohdennetut kysymykset tuottavat parhaimpia vastauksia.
”Kysymykset ovat tarkoituksellisesti varsin laveita, niin että ne sopisivat mahdollisimman monille ihmisille mahdollisimman monenlaisissa eri elämäntilanteissa. Ne sopivat sekä kehitysvammaisille että ei-kehitysvammaisille ihmisille. Ainoa ero on se, että kehitysvammaisille henkilöille tarkoitetut mittarit on kirjoitettu selkokielellä”, Kainulainen toteaa.
Lomakkeen avulla kartoitetaan laajasti henkilön elämäntilannetta yleisluonteisten kysymysten kautta. Kysymykset käsittelevät muun muassa terveydentilaa, vapaa-aikaa, riittävää tuen saantia, rahankäyttöä, ystävyys- ja muita ihmissuhteita sekä asumiseen liittyviä kysymyksiä.
Selkokieliset mittarit ovat olleet vielä melko lyhyen ajan käytössä, joten tiedonkeruu ja tulosten käsittely on vielä kesken. Kehitysvammaliitto pyrkii jatkojalostamaan mittareita siten, että mukaan tulisi myös kuvallista sisältöä.
Seksuaalisuus ei noussut esiin vastauksissa
Kainulainen kertoo, että kaksi Diakin opiskelijaa teki hiljattain ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyön, jossa he haastattelivat tuetusti asuvia kehitysvammaisia henkilöitä. Tarkoituksena oli käydä läpi, kuinka asukkaat ymmärsivät mittarin kysymykset. Lisäksi he haastattelivat kyseisen asumisyksikön työntekijöitä. Opiskelijat havaitsivat että, asukkaat ymmärsivät kysymysten sisällön varsin hyvin.
”Sen sijaan hämmästyttävää oli, kuinka vähän ihmissuhteisiin liittyvissä vastauksissa nousi esiin seksuaalisuus. Se suorastaan loisti poissaolollaan. Syystä tai toisesta kehitysvammaiset henkilöt eivät halunneet puhua seksuaalisuudesta vastatessaan mittarin kysymyksiin.”
Syynä tähän voi olla esimerkiksi se, että kehitysvammaisten henkilöiden lähellä olevat ihmiset eivät ota seksuaalisuutta esiin keskusteluissa tai kehitysvammaisella henkilöllä on vaikeuksia kertoa sanallisesti omia tuntemuksiaan.
Vanhemmille uutta tietoa
3x10D-mittari on käytössä myös Vaalijalassa, jossa kolme työntekijää kokeili, miten mittari toimii Teamsin välityksellä sellaisten lasten ja nuorten kanssa, jotka asuvat vanhempiensa luona.
”Tässäkin tapauksessa havaittiin, että mitä selkeämpi kysymys on, sen parempia ovat vastaukset ja myös kuvallinen tuki auttaa vastausten saamisessa. Kuvien hyödyntäminen on tullut kaikissa ja käyttötilanteissa esiin.”
Mielenkiintoinen havainto oli, että lasten vanhemmat olivat haastattelutilanteessa hämmästelleet, kuinka paljon ne saivat uutta tietoa omista lapsistaan. Ilman mittarikysymysten nostattamaa keskustelua nämä asiat eivät olisi koskaan nousseet pintaan.
”Havaitsimme, että monesti kehitysvammaiselle henkilöllä on vaikeuksia kertoa sanallisesti omia tuntemuksiaan, mutta sen sijaan mahdollisuus arvioida erilaisia tilanteita mittarilla nollasta kymmeneen on paljon helpompaa. Sen jälkeen myös keskustelun avaaminen on paljon vaivattomampaa. Välillä tarvitsemme yksinkertaisia asioita, joiden avulla tilanteet lähtevät purkautumaan”, Kainulainen kiteyttää.
Tähtäimessä palvelujen laadun parantaminen
Mittareiden keskeinen käyttötarkoitus on kehitysvammaisten henkilöiden palvelujen laadun arviointi ja tarvittaessa parantaminen.
”On tärkeää saada jollain tavalla asiakkaiden kokemuksia systemaattisesti kerättyä, jolloin palveluita voidaan kehittää niiden tarpeiden mukaan, joita asiakkailla on. Myös asumispalveluissa laadun arvioinnin tarve on suuri. Ylipäätään mittareita voidaan käyttää kaikkialla siellä missä tarvitsemme kokemuspohjaista tietoa siitä, millaiseksi asiakkaat kokevat oman elämänlaatunsa”, Kainulainen mainitsee.
Mittarin avulla voidaan myös sorvata itse kullekin yksilölle juuri hänen tarpeisiinsa sopivia palveluja.
”Ensi syksyyn mennessä tämä mittaristo alkaa saada hieman systemaattisempia muotoja ja näköpiirissä on, että Kehitysvammaliitto pystyy rakentamaan siitä toimivan tuotteen”, Kainulainen ennustaa.
Kirjoita kommentti