Työtermit haltuun KIT-hankkeessa

Kehitysvammaisten ihmisten työntekoon liittyvät termit ovat monille kehitysvammaisille ihmisille epäselviä – alan ammattilaisista puhumattakaan. KIT-projekti valottaa sekavan termiviidakon sisältöjä ja aukoo polkuja palkkatyöhön.

Ilona Mentu, Inka Kesänen, Olli Uotila, Aimo Tapanainen, Ari-Pekka Kykkänen, Kai Rautiainen ja ohjaajat Eila Paronen sekä Tuija Kuitikka ovat saaneet yhdessä jo paljon aikaiseksi.Ilona Mentu, Inka Kesänen, Olli Uotila, Aimo Tapanainen, Ari-Pekka Kykkänen, Kai Rautiainen ja ohjaajat Eila Paronen sekä Tuija Kuitikka ovat saaneet yhdessä jo paljon aikaiseksi.

Kehitysvammaliiton kolmatta vuottaan toimivan KIT-projektin (Kehitysvammaiset ihmiset töihin) päämääränä on mahdollistaa entistä useammalle työtoiminnassa tai avotyössä olevalle kehitysvammaiselle ihmiselle paremmat mahdollisuudet työllistyä työsopimussuhteiseen työhön avoimille työmarkkinoille.

Projektiin osallistuvat Carea kuntayhtymä, Parik-säätiö, Sotek-säätiö ja Ravimäkiyhdistys yhdessä Kouvolan, Kotkan ja Haminan kaupunkien sekä Kaakkois-Suomen TE-toimiston kanssa.

Osa projektin toimintaa ovat eri paikkakunnilla toimivat vertaisryhmät, joiden tarkoituksena on perehdyttää osanottajat ohjaajien opastuksella työelämään liittyviin asioihin sekä selkeyttää työtoiminnan ja palkkatyön välisiä eroja.

Eräs näistä ryhmistä kokoontuu Kuusankoskella. Osanottajat ryhmään saatiin etsimällä halukkaita osallistujia kuntayhtymän asiakaslehdessä. Ryhmän jäseneksi valittiin sellaisia henkilöitä, jotka osoittivat kiinnostusta työllistyä palkkatyöhön tai opiskeluun.

Nyt kokoontuva ryhmä on järjestyksessä jo toinen, sillä ensimmäiseen ryhmään ilmoittautui halukkaita niin paljon, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet mukaan. Tämänkertaisessa ryhmässä on mukana kymmenkunta henkilöä, joista suurin osa on työtoiminnassa Carean Helmi Cafessa. Myös kolmannen ryhmän perustaminen on suunnitteilla sen jälkeen kun nykyinen ryhmä on saanut työnsä päätökseen.

Asiat oikeilla nimillä

Kuusankosken kirjastossa yhteensä kahdeksan kertaa kokoontuva ryhmä on saanut jo paljon aikaiseksi.

”Olemme lisänneet ryhmäläisten tietoisuutta siitä, että heille on olemassa muitakin mahdollisuuksia kuin työtoiminta tai avotyö. Tapaamisten aikana on käsitelty myös monia muita työhön ja työllistymiseen liittyviä näkökulmia”, selvittää Carea kuntayhtymän palveluksessa työskentelevä ohjaaja Eila Paronen.

”Tässä yhteydessä on tärkeää puhua asioista niiden oikeilla nimillä”, kiteyttää työvalmentaja Tuija Kuitikka vertaisryhmän toimintaperiaatetta.

”Kun ennen puhuimme palkasta ja töistä, nyt puhumme työosuusrahasta sekä työtoiminnasta tai avotyöstä. Myös työntekijöillä on ollut epäselvyyttä ja väärien termien käyttöä, mutta oikeat termit ovat pikkuhiljaa levinneet koko organisaation sisälle laajemminkin. Hitaasti mutta varmasti asiat muuttuvat”, Kuitikka jatkaa.

Ohjaajat Tuija Kuitikka ja Eila Paronen eivät turhia pönötä.Ohjaajat Tuija Kuitikka ja Eila Paronen eivät turhia pönötä.

Ryhmä kokoontuu yhteensä kahdeksan kertaa ja yhdeksännellä kerralla on tarkoitus käydä tutustumassa työvoimatoimiston palveluihin. Suunnitteilla myös jälkitapaaminen ensimmäisen ryhmän jäsenten kanssa.

Ohjelmassa on ollut muun muassa ansioluetteloiden ja työhakemusten tekoa sekä yksilöllistä työhön liittyvien toiveiden kartoitusta.

Hankkeessa mukana oleva työvalmentaja Eeva Uusitalo on tehnyt myös ”kylmäkäyntejä” työpaikoille yhdessä Kouvolan kaupungin työvalmentajien kanssa tarkoituksenaan kartoittaa työnantajien kiinnostusta palkata kehitysvammainen työntekijä. Näillä käynnillä asiakkaat eivät ole olleet mukana.

”Työ rauhoittaa mieltä”

Yleisten työsuhdeasioiden lisäksi ryhmässä on pohdittu myös työn merkitystä ihmisen hyvinvoinnille.

”Työ rauhoittaa mieltä, kun on jotain tekemistä”, pohtii ulkotyöryhmässä työskentelevä Mikapetteri Häkämies, jota vaivaa toisinaan levottomuus.

”Työtä tehdessä tuntee olevansa hyödyllinen ja saa palkkaa”, lisää Olli Uotila.

”Ja työssä saa ajan kulkemaan ja näkee muitakin ihmisiä”, lisää Ari-Pekka Kykkänen.

”Töissä on mukava käydä, koska siellä on hyvä ilmapiiri ja aika kuluu rattoisasti”, vahvistaa myös Ilona Mentu.

Varastomies, parturikampaaja, keittiöapulainen…

Ryhmän jäsenille on kurssin aikana muodostunut selkeä kuva siitä, mitä he haluaisivat tehdä työkseen. Keskusteluissa ei ole puhuttu suurista unelmista, vaan realistisesti siitä, mikä olisi oikeasti mahdollista.

Kai Rautiainen on työtoiminnassa sosiaalipalveluyksikössä hoiva-avustajana. Hänen tehtäviinsä kuuluu siivoustöiden lisäksi seurustelua pyörätuolia käyttävien ihmisten kanssa. Rautiaisen palkkatyöhaaveet kuitenkin suuntautuvat toisaalle.

”Tulevaisuudessa haluaisin olla töissä olla esimerkiksi autopesulassa tai varastomiehenä”. Rautiainen kaavailee.

”Palkkatyönä haluaisin auttaa vanhuksia ja keitellä heille kahvia”, haaveilee puolestaan Ari-Pekka Kykkänen.

Inka Kesänen tekee tällä hetkellä kuuden tunnin pituista työpäivää avotyösuhteessa Carean keskuskeittiössä. Hän on toiminut samassa tehtävässä jo vuodesta 2004 ja on suorittanut tehtävässä vaadittavan hygieniapassin. Työosuusrahaa hän saa 12 euroa päivässä.

”Keskuskeittiössä seisotaan jalkojen päällä koko ajan ja tehdään kaikkea mitä käsketään”, kuvailee Kesänen työpäivänsä kulkua.

Kesästä kiinnostaisi tehdä samaa työtä oikeassa palkkasuhteessa sillä kokemustakin tehtävästä on kertynyt jo kahdentoista vuoden ajalta.

Ilona Mentu puolestaan haaveilee parturikampaajan ammatista, mutta arvelee, että häntä ajoittain vaivaava käsien tärinä saattaa muodostua esteeksi parturikampaajan ammatin harjoittamiselle. Tällä hetkellä Mentu on työtoiminnassa Carean kahvilassa.

Olli Uotilalla suunnitelmat itselle parhaimmin sopivasta tehtävästä ovat vielä hieman avoinna.

”Haluaisin matemaattisia haasteita työssäni, sillä olen matemaattisesti lahjakas. Tosin en oikein osaa soveltaa taitojani käytäntöön. Esimerkiksi kaupan hyllyjen järjestelytehtävät voisivat sopia minulle hyvin”, Uotila pohtii.

Pisimmällä palkkatyöhön siirtyminen on Aimo Tapanisella. Tällä hetkellä hän on kolmena arkipäivänä työtoiminnassa samassa Carean kahvilassa kuin moni muukin ryhmän jäsenistä. Lisäksi hän työskentelee lauantaisin ja sunnuntaisin ruuan jakeluautossa, josta saa 12 euroa päivässä työosuusrahaa. Nyt suunnitelmissa on, että Tapaninen ryhtyisi tekemään samaa työtä palkallisesti. Käytännön järjestelyt palkkatyöhön siirtymiseen ovat jo pitkällä.

”Verokortti on jo hommattu!”, kertoo Tapaninen ylpeänä.

Tapanisella on muutoinkin selvä käsitys työtoiminnan ja palkkatyön välisestä erosta.

”Olen tehnyt jo niin paljon töitä työtoiminnassa, että työosuusraha saa riittää minulle!”.

Tuija Kuitikka lähetti haastattelun tekemisen jälkeen viestiä, jossa hän kertoi, että kuusi ryhmän jäsentä on myöhemmin ilmoittautunut työttömiksi työnhakijoiksi paikalliseen TE- toimistoon.


KIT-projekti lyhyesti

Kehitysvammaiset ihmiset töihin – syrjäytymisestä osallisuuteen (2013 – 2016) -projektin tavoitteena on ottaa käyttöön ja soveltaa näyttöön perustuvan tuetun työhönvalmennuksen toimintamalli kehitysvammaisille henkilöille. Tämän seurauksena aikaisempaa useampi kehitysvammainen henkilö voisi työllistyä palkkatyöhön työhönvalmennuksen tuella. Projekti toteutetaan Kymenlaakson alueella.

Projektissa on järjestetty työhönvalmentajille keskustelutapaamisia ja koulutusta näyttöön perustuvasta työhönvalmennuksesta. Osallistujien ajattelu- ja toimintatavat muuttuivat projektin aikana siten, että tavoitteena on avotyötoiminnan sijaan työsuhteisten palkkatyöpaikkojen löytäminen. Tähän mennessä Kymenlaaksossa on muodostunut 6 uutta työsuhteista palkkatyösuhdetta kehitysvammaisille henkilöille.

Kehitysvammaiset henkilöt ovat osallistuneet työaiheisiin vertaisryhmiin. He saivat uutta tietoa työllistymisestä sekä oppivat tunnistamaan vahvuuksiaan. Heidän toiveikkuutensa työllistymisestä lisääntyi, ja osa heistä rohkaistui työnhakuun.

Tuetun työllistymisen strategiaryhmissä on keskustelu siitä, miten kunnat voisivat tukea kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä. Kymenlaakson alueen Kehas- suunnitelmaan kirjattiin tavoite tuetun työllistymisen alueellisesta kehittämisestä.

Projektissa on tehty tutkimusta kehitysvammaisten työllisyystilanteesta ja työnantajien näkemyksistä sekä kehitysvammaisten henkilöiden kokemuksista työllistymisessä. Lisäksi on järjestetty tiedotustilaisuuksia mm. työnantajille ja kehitysvammaisten henkilöiden omaisille.

Kehitysvammaiset ihmiset töihin (www.kehitysvammaliitto.fi)

Teksti: Eeva Grönstrand | Kuva: Eeva Grönstrand | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).