”Nerokas ratkaisu!”

Kirjailija Eppu Nuotio on vuoden 2017 selkokummi. Hänen teoksensa Peiton paikka sai aivan uudenlaisen olomuodon, kun sitä tehtiin selkomukautettu versio. Nuotio on lopputulokseen varsin tyytyväinen.

Eppu Nuotio on paitsi kirjailija myös ohjaaja ja näyttelijä. Kuva: Otava / Katja TähjäEppu Nuotio on paitsi kirjailija myös ohjaaja ja näyttelijä. Kuva: Otava / Katja Tähjä

Vuonna 1962 Iisalmessa syntynyt kirjailija Eppu Nuotio julkaisi vuosina 2003-2005 kolmiosaisen Varkaus-sarjan, joka kertoo Annukka Lehmuksesta. Ensimmäinen osa, Peiton paikka, käsittelee Annukan lapsuutta 1960-luvun Varkaudessa. Toinen osa, Neitsytmatka, keskittyy Annukan teinivuosiin. Viimeinen osa, Onnellinen loppu, kertoo jo 40-vuotiaaksi ehtineen Annukan elämästä 2000-luvun alun Helsingissä.

Nuotio valitsi selkomukautettavaksi sarjan ensimmäisen osan Peiton paikka.

”Se oli mielestäni hyvä valinta selkomukautettavaksi, koska koen, että monet niistä ihmisistä, jotka tarvitsevat selkokirjoitusta, voisivat ehkä löytää kosketuspintaa tästä teoksesta, jossa elämä ei ole ihan helppoa”, Nuotio pohtii.

Kirjassa teoksen päähenkilö Annukka on alle kouluikäinen tyttö, joka asuu vanhempineen Varkaudessa. Annukan isä työskentelee insinöörinä Ahlströmin paperitehtaalla ja äiti Marjatta on kotirouva. Lisäksi tarinassa on mukana muun muassa Marjatan serkku Laina, naapurin rouva ja hänen tyttärensä Sinikka, joka on Annukan leikkitoveri.

Lehmuksen perheessä kaikki näyttäisi ulkoisesti olevan hyvin. Kuitenkin kirjan keskeisenä sisältönä on Annukan äidin vakava psyykkinen sairaus, joka vaikuttaa Annukan elämään vahvasti. Myöskään Annukan ja Sinikan välinen ystävyys ei ole ongelmatonta, sillä siihen sisältyy myös kiusaamista.

”Tämä kirja on tärkeä, koska siinä kaikki ei suju hyvin, mutta lapsi selviää kuitenkin. Se on hyvä samaistumiskohde niille, jotka elävät vaikeissa oloissa. Myös teini-ikäiset voisivat löytää siitä yhtymäkohtia omaan lapsuuteensa hieman kaukaisemmasta aikaperspektiivistä”, Nuotio toteaa.

Keskushenkilöiden lisäksi alkuperäisteoksessa on mukana suuri määrä muitakin ihmisiä, sukua ja ystäviä ja heihin liittyviä juonenkäänteitä, jotka on jätetty selkomukautuksesta pois. Alkuperäisteokseen verrattuna selkomukautukseen on jätetty sisältöä noin neljäsosan verran.

Pääjuoni esiin

Nuotio on erittäin tyytyväinen Johanna Kartion tekemään selkomukautukseen, jota hän pitää nerokkaana.

”Alkuperäisteos on erittäin laaja. Ehdotin, että yksi ylimääräinen sukujuonne jätettäisiin kokonaan pois selkomukautetusta teoksesta. Näin tarinan pääjuoni nousi vahvemmin esiin. Pidän erityisesti kirjan lopusta, jossa Annukka on menossa kouluun. Hänelle alkaa uusi elämä ja aika masentuneen äidin kanssa kotona on loppumassa”, Nuotio kuvailee.

Valmista teosta lukiessaan Nuotio aluksi yllättyi lopputuloksesta, josta oli karsittu pois pääjuonen kannalta paljon enemmän ”ylimääräisiä” henkilöitä ja juonikuvioita, kuin hän osasi olettaa.

”Selkomukautus oli jotenkin myös painostava, koska tarina kutistui ahdistaville kotikulmille. Lukijaa ei vietykään välillä muihin maisemiin kaupungille, mutta samalla teoksen ydin nousi hienosti esiin, kun pehmusteet perheen ympäriltä lähtivät pois.”

Myös kirjan tapahtuma-aika, 1960-luku, on selkomukautuksessa häivytetty taustalle. Sen saattaa aavistaa vain viitteenomaisesti joistain pienistä kyseiseen aikakauteen liittyvistä ilmiöistä, kuten siitä, että Annukan perheeseen ostetaan televisio, josta äiti katsoo kauden ikonista amerikkalaissarjaa Peyton Placea, johon myös teoksen nimi viittaa.

Selkomukautuksen tehnyt Johanna Kartio on nostanut ylenpalttisen runsaasti erilaisia juonikuvioita sisältävän teoksen keskiöön Annukan kasvutarinan, hänen kotiympäristönsä sekä masennusta sairastavan äidin, mutta entä jos selkomukautuksen olisikin tehnyt mies?

”Mies olisi varmaankin painottanut teollisen yhteiskunnan muutosta. Ehkä tarinan isä ja paperitehdas ympäristöineen olisi saanut suuremman roolin. Kerronnan painopiste olisi ehkä ollut enemmän siinä, kuinka lapsi kasvaa tehdasympäristössä”, Nuotio arvelee.

Emotionaalista kirkkautta

Nuotio kertoo opiskelleensa nuoruudessaan TV-käsikirjoittamista Yhdysvalloissa. Tällöin hän sai hyviä neuvoja taloudellisesta kirjoittamisesta.

”Opettajani sanoi, että minulla on taipumus laittaa yhteen tarinaan kymmenen pitkän elokuvan ainekset. Hän huomautti, että kaikkia ideoita ei kannata laittaa yhteen tarinaan, vaan niitä voi säästää myöhempää käyttöä varten, varsinkin jos aion tehdä kirjoittamisesta itselleni ammatin.”

Selkokieliseen ilmaisuun tutustuminen on ollut Nuotiolle vastaavanlainen muistutus siitä, mikä on kertomuksen ydin ja runko ja millainen on emotionaalisesti kirkas tarina.

Berliinissä vakinaisesti perheineen asuva Nuotio on myös vienyt selkokielen sanomaa eteenpäin suosittelemalla selkokirjojen lukemista suomea kakkoskielenä opettaville Suomi-koulun opettajille.


Kaksivuotinen pesti

Kehitysvammaliiton Selkokeskus nimeää joka toinen vuosi uuden selkokirjakummin (selkokeskus.fi).

Selkokirjakummi on tunnettu suomalainen kirjailija, joka antaa luvan mukauttaa jonkin omista teoksistaan selkokielelle. Tavoitteena on lisätä selkokirjallisuuden tunnettuutta ja tarjota selkolukijoille luettavaksi samoja suosittuja kirjoja, joita kaikki muutkin lukevat. Kummikirja julkistetaan aina parittomana vuonna Helsingin kirjamessuilla, eli selkokirjakummius kestää kerrallaan kaksi vuotta.


Ei ihan helppo tehtävä

Johanna Kartion selkomukautus Eppu Nuotion teoksesta Peiton paikka oli vaativa työ, ei vähiten alkuperäisteoksen rikkaan ja rönsyilevän kerronnan, vaan myös runsaan henkilögallerian vuoksi.

Johanna Kartio on selkokielen moniottelija. Hän on työskennellyt muun muassa Selkouutisten toimittajana sekä Selkokeskuksen Selkokieli ja vuorovaikutus -projektin projektipäällikkönä. Valokuva: Antti RajalinJohanna Kartio on selkokielen moniottelija. Hän on työskennellyt muun muassa Selkouutisten toimittajana sekä Selkokeskuksen Selkokieli ja vuorovaikutus -projektin projektipäällikkönä. Valokuva: Antti Rajalin

Suomen kielen parissa pitkään töitä tehneellä Johanna Kartiolla on työkokemusta sekä äidinkielen lehtorin hommista, s2-opettajan työstä, että myös selkokielestä vuodesta 1994 lähtien. Kirjailijan kanssa samaan sukupolveen kuuluva Kartio oli siis kaikin puolin nappivalinta Peiton paikka -teoksen selkomukauttajaksi.

”Peiton paikassa yhteisö, Varkauden pikkukaupunki, on tärkeä tausta päähenkilöille. Pienen Annukan isä on paperitehtaan insinööri, tietynlainen julkkis paperikaupungissa. Monesti kertojan näkökulma oli yhteisön. Nuotion kieli tavoitti hienosti ulkoapäin kuvaavan ja paheksuvan kollektiivin kielen ja myös savolaissävyisen puheen klangin. Tätä en voinut täysin siirtää selkokieliseksi. Selkolukija ei ehkä olisi osannut tulkita kerronnan sävyä oikein. Lisäksi se olisi tehnyt kielen vaikeaksi. Yritin säilyttää yhteisön selkotekstissä mukana, mutta kerronnan sävy on paljon neutraalimpaa. Kun muokkaa kaunokirjallisuutta selkokielelle, tällaisia valintoja on pakko tehdä”, kuvailee Kartio.

Runsaasta kerronnasta oli pakko karsia pois paljon sisältöä, joka ei ollut pääjuonen kannalta välttämätöntä. Esimerkiksi Annukan kaukaisemmat sukulaiset, kuten traagisen kohtalon kokenut Antti-serkku, jäivät selkomukautuksesta kokonaan pois, koska selkokirjassa on fokusoitava olennaiseen.

”Juonta, henkilömäärää ja tematiikkaa on karsittava, jotta kokonaisuus on hallittavissa ja ymmärrettävissä – selkolukijalla voi olla muistin ja hahmottamisen ongelmia. Annukan serkun tarinan saattoi jättää pois, ja silti Annukan omassa tarinassa säilyy olennainen”, Kartio sanoo.

Juonen mutkat suoremmiksi

Alkuperäisessä kirjassa kielen ja kuvailun runsaus on keino tuoda yhteisö yksilöineen mukaan kerrontaan. Selkomukautuksen eräänä haasteena oli saada teokseen mukaan mahdollisimman paljon samaa runsauden henkeä, vaikka toisaalta kerronnassa kuvaileva kieli on karsittu minimiin.

”Jouduin miettimään, mitä voin poistaa ilman, että alkuperäisen kirjan henki ja teema kärsivät. Peiton paikan perusjuoni on aika rankka. Eppu Nuotio kirjoittaa vaikeista asioista kuitenkin kepeästi. Kun tekstiä oli pakko yksinkertaistaa, oli haaste saada kepeys säilymään.”

Selkomukautuksesta poistetut henkilöt pakottivat Kartion joissain kohdissa oikomaan ja muuntamaan kirjan juonta, jotta kerronta olisi pysynyt loogisena. Tehtävä ei ollut aivan helppo.

”Selkokirja onnistuu mielestäni parhaiten, jos muokkaaja kirjoittaa mahdollisimman vähän täysin omia lauseita, mutta tässä oli jonkin verran pakko. Yleensä muokkaan kirjailijan tekstiä yksinkertaisemmaksi, karsin ja saatan vaihtaa sanojen ja asioiden järjestystä, mutta yritän välttää omien lauseitteni uittamista tekstiin”, Kartio kertoo.

Aikuisten kirja

Vaikka Peiton paikan päähenkilö on pieni tyttö, teos on kuitenkin selkeästi suunnattu aikuisille. Selkomukautus sopii hyvin lukijoille, joilla on tarkkaavaisuusongelma, lukivaikeus tai muista syistä sellainen tilanne, että yleiskielisen kirjan lukeminen ei onnistu.

”Teos sopii myös s2-oppijoille, joiden tekstin ymmärtämisen taito on kehittynyt vähintään B-tasolle”, sanoo suomen kielen opettaja Kartio.

Kirja antaa paljon myös niille, joiden omassa perheessä on ollut mielenterveyden ongelmia. Lukija voi samastua Annukkaan ja saada lohtua siitä, miten lapsi voi kasvaa ja kehittyä vaikeissakin oloissa.

Selkomateriaalit Opike-verkkokaupassa (www.opike.fi)

Teksti: Eeva Grönstrand | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).