Teatteri NEO antaa kyytiä toiseudelle
Tamperelainen Teatteri NEO on tuonut erityistä tukea tarvitsevat näyttelijät parrasvaloihin yhdessä vammattomien ammattinäyttelijöiden kanssa.
”Teatteri NEO koostuu ryhmästä tamperelaisia kehitysvammaisia näyttelijöitä, joita tukee kaksi mentoria. NEOn tavoitteena on löytää työllistymismahdollisuuksia näyttelijöillemme esittävien taiteiden kentältä. Toimintaan kuuluu näyttelijöiden kouluttaminen sekä riittävän tuen takaaminen” määrittelee näyttelijä ja teatteritaiteen maisteri Riikka Papunen, joka työskentelee Teatteri NEOssa osa-aikaisesti taiteellisen tuen mentorina. Lisäksi hän työskentelee näyttelijänä Tampereen Työväen Teatterissa.
Tällä hetkellä Papunen työstää teatteritaiteen väitöstutkimustaan, joka on valmistumisvaiheessa. Tutkimus käsittelee näyttelijöiden tarvitsemaa tukea sekä yhteistyötä kehitysvammaisten ja ei-kehitysvammaisten näyttelijöiden välillä. Tutkimuksen innoittajana oli Papusen ja hänen kehitysvammaisen tätinsä Mervi Papusen yhteistyö. Mervi Papunen oli intohimoinen teatterin harrastaja ja tutkimuksen keskiössä on Papusten yhdessä valmistama teatteriesitys
Papusen lisäksi Teatteri NEOssa työskentelee myös sosiaalisen ja hoidollisen tuen mentori Sanna Neuvonen. Hän on ollut mukana teatterin toiminnassa sen perustamisesta vuodesta 2020 lähtien. Neuvonen on työskennellyt kehitysvamma-alalla noin 20 vuoden ajan. Tällä hetkellä hän työskentelee Teatteri NEOssa 40 prosenttia työajasta.
Papunen vastaa NEOn näyttelijöiden tarvitsemasta taiteellisesta tuesta ja Neuvonen tukee näyttelijöitä hoidollisen tuen näkökulmasta.
”Riikka on lavalla, minä lavan sivussa”, kiteyttää Neuvonen parin työnjakoa.
Teatteri NEO on osa Setlementti Tampere ry:n toimintaa.
Kenen tarinoita kerrotaan?
2010-luvun alussa julkinen keskustelu inkluusiosta alkoi vahvistua ja myös Papunen kiinnostui inkluusion mahdollisuuksista suomalaisessa teatterissa.
”Kun valmistuin näyttelijäksi, minulla oli oman näyttelijyyteni kanssa ongelmia. Tunsin olevani hyvin etuoikeutettu, koska minut valittiin näyttelijäkoulutukseen suuresta hakijamäärästä ja sain kalliin koulutuksen. Minua mietitytti, miksi vain tietyt ihmiset valitaan ja mitkä ovat ne reunaehdot, jotka määrittelevät kuka saa näytellä ja kuka ei, ja kenen tarinoita kerrotaan ja kenen ei?”, Papunen pohtii.
Hän käyttää puheessaan usein sanaa ableismi, joka voidaan teatteriympäristössä ymmärtää siten, että näyttämöllä vain tietynlainen keskivertovartalo, ikä ja ulkonäkö ovat hyväksyttäviä ja siitä poikkeavat ovat huonompia, vähempiarvoisia ja kelpaamattomia. Toisaalta myös näyttelijät vanhenevat, ja erityisesti ikääntyville naisnäyttelijöille rooleja ei enää tahdo löytyä ableistisen ajattelun takia. Tällaista ajattelua NEO kyseenalaistaa laajasti ja ulottaa sen koskemaan myös kehitysvammaisuutta.
Yhteistyötä Tampereen Teatterin kanssa
Teatteri NEOssa mukana olevista näyttelijöistä suurin osa on harrastanut näyttelemistä jo aiemmin, esimerkiksi edesmenneen Anu Panulan vetämässä La Strada -teatterissa.
Teatteri NEOn pääyhteistyökumppani on Tampereen Teatteri, jonka kanssa NEOlla on ollut yksi yhteisesitys nimeltään Kolme tapaa valmistaa Villisorsa. Esityksen ohjasi Tampereen Teatterin ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen. NEOsta esityksessä oli Papusen lisäksi mukana kolme näyttelijää ja Tampereen Teatterista kaksi näyttelijää. Esitystä esitettiin neljä kertaa. Noin tunnin pituinen esitys sisälsi pienimuotoisia otteita Ibsenin klassikkonäytelmästä Villisorsa.
Esitys toteutettiin siten, että jokaista roolia esitti yhdessä kaksi näyttelijää, joista toisella oli kehitysvamma ja toisella ei. He lausuivat repliikkinsä joko yhdessä tai vuorotellen.
Papunen kertoo, että esitykset menivät hyvin ja saatu palaute oli pelkästään positiivista.
Myös teatterikriitikko Aksu Piippo kiitteli esitystä vuolaasti.
”Katsomo on sijoitettu ympyränmuotoisen näyttämön joka puolelle. Esitystilasta on rakennettu turvallinen. Hetkittäin jako esiintyjiin ja katsojiin katoaa, mikä on merkillistä, mutta se johtaa siihen, etten tarkkaile tilassa olevia ”toisina”, vaan kaikkia yhteisesti ”meinä”. Se synnyttää tunteen yhteisöllisyydestä, joka vie kohti teatterin ja tarinankerronnan historian alkuhämärää. Teatterin merkitys on siinä, että käsitellään jotain yhteisön asiaa, tai yksinkertaisesti iloitaan yhteisestä leikistä, osaamisesta tai esiintymisen vaatimasta rohkeudesta. Lämpimästä esitystapahtumasta puuttuu olettamani julistava toiseuden politiikka, koska tässä yhteisyyden tilassa toiseus on lähellä kadota. Se ei kuitenkaan tapahdu itsekseen, vaan on tietoisesti rakennettava joka kerta uudelleen”, Piippo kirjoittaa sivullaan.
Opetus- ja musavideoita, muuttovalmennuksia…
Tampereen Teatterin ohella NEO on tehnyt yhteistyötä monien muiden tahojen kanssa. Esimerkiksi Poliisiammattikorkeakoulun kanssa yhteistyössä syntyi opetusvideo, joissa perehdytettiin poliiseja kohtaamaan erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä. Teatteri NEOsta mukana oli muun muassa Leevi Paalanen, joka on harrastanut näyttelemistä jo aiemmin, esimerkiksi kehitysvammaisten La Strada -teatterissa.
”Roolihahmoni oli sisäänpäin kääntynyt, vähäsanainen, vaikeasti lähestyttävä tyyppi, joka edusti täysin vastakkaista tyyppiä kuin mitä itse olen”, kuvailee näyttelijä Leevi Paalanen rooliaan opetusvideolla.
Kuvauksia edelsi perusteellinen suunnittelu- ja yhteistyörupeama, johon osallistui eri alan ammattilaisia muun muassa poliisista, Kehitysvammaisten palvelusäätiöstä ja Setlementti Tampereesta.
NEOn näyttelijät pääsivät rakentamaan hahmot rooliasujen, repliikkien, luonnetutkimisen sekä ennakkoharjoitusten avulla. Kuvaustilanteessa molemmat mentorit olivat tukemassa näyttelijöitä ja kuvausryhmää.
Tämän lisäksi NEOn näyttelijöitä on ollut mukana musiikkivideossa, elokuvassa ja valokuvamalleina KVPSn muuttovalmennusmateriaaleissa.
Riittävä tukiverkosto
Kriteerit NEOn toimintaan mukaan pääsyyn ovat selkeät. Henkilön täytyy olla täysi-ikäinen, ja hänen täytyy haluta näytellä, ja hänellä on oltava riittävä tukiverkosto ympärillään.
Kehitysvammaisten ihmisten elämä saattaa olla joskus jopa liian tuettua, niin ettei hänellä ole mahdollista osallistua erilaisiin toimintoihin. Esimerkiksi viikkostruktuuri voi olla määritetty ennalta hyvin joustamattomaksi ja tällöin tarvitaan tukiverkoston apuja palveluiden muokkaamiseen työelämän tarpeita vastaaviksi.
”Laitosteatterin rytmi on kaksiosainen. Harjoitukset pidetään päivällä ja näytökset illalla, mutta kehitysvammaisten ihmisten päivärytmi on sidottu ohjaajien työrytmiin kahdeksasta neljään. Tämän jälkeen alkavat erilaiset harrastukset, joihin on varattu kuljetuksia, mutta niitä on tarjolla vain tietty tuntimäärä. Siksi teatterissamme mukana olo edellyttää tukiverkkojen olemassaoloa ja joustavuutta”, toteaa Neuvonen.
NEOn toiminnassa alusta lähtien mukana olleet Ville Mäntynen ja Atte Selin ovat jo kokeneita näyttelijöitä.
”On mukavaa olla mukana teatterissa. Erityisen paljon pidän harjoituksista. Vaikka esimerkiksi piirissä seisominen voi joskus olla tylsää, mutta toisaalta tykkään tylsyydestä”, luonnehtii Ville Mäntynen.
”On kivaa, kun saan näytellä erilaisia rooleja. Olen esimerkiksi näytellyt Hedvigin roolin näytelmässä Kolme tapaa valmistaa villisorsa”, mainitsee Selin.
Erilaisuuden rajalla
”Ajatuksiamme määrittää todella vahvasti se, mitä olemme tottuneet näkemään. Mitä enemmän näemme erilaisia ihmisiä sekä näyttämöllä että muualla elämässä, sitä paremmin ennakkoluuloiset asenteet poistuvat”, pohtii Neuvonen.
Raja vammaisuuden ja vammattomuuden välillä voi olla teatterin lavalla joskus hyvinkin veteen piirretty.
Papunen kertoo esimerkin Helsingin kaupunginteatterin esityksestä ”Niin kuin taivaassa”, jonka roolihahmoista eräs oli kehitysvammainen. Tätä roolia esittivät vuorotellen sekä kehitysvammainen että vammaton näyttelijä.
”Väliajalla eräs pariskunta hämmästeli keskenään, kuinka näyttelijä osasikin esittää kehitysvammaista ihmistä niin hyvin – tietämättä, että näyttelijä oli myös todellisuudessa kehitysvammainen”, Papunen havainnollistaa.
Identiteetti ja MIKÄ? määrittävät ammattilaisuutta
Keskeinen asia NEOn toiminnassa on, että kehitysvammaisilla ihmisillä ei teetetä ilmaista työtä, vaan kaikesta työstä maksetaan aina korvaus. NEOn näyttelijöille maksetaan esiintymispalkkiot Omillaan-osuuskunnan kautta, joka on Suomen ensimmäinen tuettu osuuskunta.
Eläkkeen ja palkanmaksun yhteensovittamisessa on kuitenkin oltava tarkkana, jotta eläkettä ei laitettaisi lepäämään liian suurien tulojen vuoksi.
”Jos näyttelijämme olisivat pysyvissä työsuhteissa, heidän palkkojensa neuvottelu samalle tasolle kuin muillakin ammattinäyttelijöillä olisi helppoa. Mutta koska näyttelijämme työskentelevät lyhyissä työjaksoissa free lance -pohjaisesti ja saavat myös eläkettä, palkanmaksu on soviteltava siten, ettei eläkkeen maksu keskeydy keneltäkään”, Papunen toteaa.
Samalla hän korostaa, että kehitysvammaisten näyttelijöiden ammattitaito ei ole sidottu heille maksettavaan korvaukseen.
”Ehkä kyse on enemmänkin identiteetistä. Se, kuinka näyttelijä näkee itsensä ja tuntee olonsa tasavertaiseksi muiden rinnalla ja millaista palautetta hän saa. Ammattilaisuuden ydin on kielessä, jonka näyttelijät – kehitysvammaiset tai ei – löytävät yhdessä. Ammattilaisuus ei ole vain palkassa, vaan myös yhteisessä tunnustuksessa ja arvostuksessa”, Papunen korostaa.
Kirjoita kommentti