Tietoa omista oikeuksista ja mahdollisuuksista
Monik Vantaa ry:n maaliskuussa alkanut Yhteistyöllä parempi yhteisö -hanke lisää vammaisten maahanmuuttajien tietoisuutta suomalaisesta vammaispalvelujärjestelmästä sekä tukee heidän pääsyään palvelujen piiriin. Samalla hanke vahvistaa vammaisten maahanmuuttajien yhdenvertaisuutta ja yhteiskunnallista osallisuutta.
Maahanmuuttajataustaisten vammaisten henkilöiden tilanteesta Suomessa on vähän tutkimustietoa, vaikka heidän määränsä vammaispalvelujen asiakkaina oletetaan kasvavan. Eräs harvoista maahanmuuttajia koskevista tutkimuksista on Kehitysvammaisten Palvelusäätiön AmiD-hanke, joka kartoitti vammaisten maahanmuuttajien ja pakolaisten tilannetta Suomessa. Selvityksestä ilmeni, että siirtyminen maahanmuuttajapalveluista vammaispalveluihin on usein taitekohta, jossa vammaiset maahanmuuttajat tippuvat palveluiden piiristä. Palveluiden ulkopuolelle jääminen voi pahimmassa tapauksessa aloittaa syrjäytymisen kierteen.
AmiD-hankkeesta saadut tulokset jatkojaloistuivat uudeksi Palvelusäätiön ja Monik Vantaa ry:n yhteistyöhankkeeksi nimeltään Yhteistyöllä parempi yhteisö. Hankkeen toimeenpanijana on pääkaupunkiseudulla toimiva Monik Vantaa ry, joka on vuonna 2012 perustettu monikulttuurinen järjestö. Sen tarkoituksena on edistää kotoutumista ja kansalaisryhmien välistä vuorovaikutusta Suomessa.
Kolmivuotinen hanke pyrkii tukemaan maahanmuuttajataustaisia vammaisia henkilöitä ja heidän läheisiään palveluiden tavoittamisessa. Toiminta rahoitetaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen STEAn tuella vuosina 2020−2022.
Tietoa kolmansista maista tuleville
Yhteistyöllä parempi yhteisö -hanke on suunnattu eritoten kolmansista maista Suomeen saapuville vammaisille maahanmuuttajille, sillä heidän keskuudessaan tiedon tarve on suurempi kuin muista maista tulevilla vammaisilla maahanmuuttajilla.
Kaikki vammaisryhmät huomioiva hanke järjestää vanhemmille perhetoimintaa, jonka aikana lapsille on järjestetty hoito. Monet perheet tarvitsevat kokoontumisissa lastenhoitoa, sillä heillä saattaa vammaisen lapsen lisäksi olla suuri määrä muitakin lapsia.
”Tapaamisissa kartoitetaan osallistujien voimavaroja ja palveluntarvetta. Lisäksi käsitellään yleisellä tasolla omaa jaksamista”, kertoo yhteisötyöntekijä Liban Ismail.
Hanke järjestää koulutusta maahanmuuttajien järjestöissä sekä kaikissa pääkaupunkiseudun moskeijoissa, jotta niissä osattaisiin jakaa oikeaa tietoa suomalaisesta palvelujärjestelmästä.
Hanke palvelee suomen, somalin ja englannin kielillä. Se palvelee kuitenkin kaikkia maahanmuuttajataustaisia vammaisia henkilöitä ja heidän läheisiään. Tällä hetkellä hankkeessa on tarkoitus kääntää materiaaleja eri kielille tarpeen mukaan. Erityisesti tarvetta on somalin, arabian ja darin kielisille materiaaleille, sillä näiden kielien puhujilla on heikoimmat tiedot suomalaisesta palvelujärjestelmästä.
Koulutusta myös palveluntuottajille
Hanke kouluttaa myös suomalaisia vammaispalvelujärjestöjä ja toimijoita kohtaamaan vammaisia maahanmuuttajia.
”Vammaispalvelujen tuottajille suunnatuissa koulutuksissa kerromme, kuinka kultturieroavaisuudet asiakaspalvelutilanteissa pitäisi ottaa huomioon. Esimerkiksi vammaispalvelujen tiedottaminen ei välttämättä mene maahanmuuttajataustaisille ihmisille perille samalla tavoin kuin kantasuomalaisille”, kertoo hankekoordinaattori Kadar Gelle.
”Monet vammaispalvelujen tuottajat toimivat siten, kuin ovat aina ennenkin toimineet. Toivoisin, että niissä osattaisiin ottaa huomioon myös maahanmuuttajataustaiset asiakkaat, joiden määrä tulee varmasti tulevasuudessa kasvamaan entisestään sekä maahanmuuton että Suomessa maahanmuuttajaperheisiin syntyvien lasten kautta”, jatkaa Ismail.
Kaksinkertainen vähemmistö
Vammaiset maahanmuuttajat kuuluvat kaksinkertaiseen vähemmistöön etnisen taustansa ja vammansa vuoksi. Heidän jokapäiväistä elämäänsä vaikeuttavat ennakkoluulot, heikko kielitaito, esteellisyys sekä monimutkainen palvelujärjestelmä.
”Haluamme tukea ja auttaa näitä ihmisiä. Hanke toimii siten, että pyrimme omien verkostojemme kautta löytämään perheitä, joihin kuuluu vammaisisia perheejäseniä. Viestimme aktiivisesti myös Facebookin ja Instagramin kautta”, Gelle kertoo.
Facebook ja Instagram valikoituivat Gellen mukaan viestintävälineiksi, koska kolmansista maista tulevat maahanmuuttajat osaavat yleensä käyttää Facebookia ja Instagramia, vaikka muutoin esimerkiksi tiedon hakeminen internetistä ei onnistuisikaan.
”Pyrkimyksenä on myös oikoa väärinkäsityksiä, joita maahanmuuttajilla on Suomessa. Kolmansista maista, kuten Afrikasta ja Lähi-Idästä tulevilla vammaisilla ihmisillä ja heidän lähipiirillään on hyvin usein sellainen käsitys, että vammaisen ihmisen on pysyttävä kotona, eikä hänen tarvitse esimerkiksi opiskella tai käydä työssä, eikä olla muutenkaan millään tavoin aktiivinen. Se johtuu sitä, että maista, joista nämä ihmiset tulevat, yhteiskunta ei tarjoa heille mitään, vaan perheiden velvollisuus on huolehtia omista vammaisista perheenjäseistään. He olettavat että Suomessa on samanlaista”, Gelle valottaa.
Gelle ja Ismail toivovat, että yhteistyö erityistä tukea tarvitsevien maahanmuuttajien, perheiden, yhteisöjen edustajien, järjestöjen sekä vammaispalveluiden kanssa parantaa maahanmuuttajataustaisten vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa kokonaisvaltaisesti.
Hankkeen toiminta-aluetta ovat Vantaa, Helsinki ja Espoo, mutta myöhemmin tarkoituksena on kehittää hankkeesta saatujen kokemusten pohjalta myös valtakunnallisesti monistettavaksi sopiva toimintamalli.
Hankkeen nettisivut löytyvät osoitteesta yhteistyolla.fi
Kirjoita kommentti