Paluu tulevaisuuteen

”Siun soten kehitystyötä on tehty jo sen verran kauan, että ehkä parempi olisi jo puhua Miun sotesta”, naurahtaa Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän sosiaalijohtaja Jari Nevanto.

Lyhyt kutsumanimi on huomattavasti helppokäyttöisempi kuin kuntayhtymän kuivakka ja pitkä virallinen nimi Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä.

Siun sote aloitti toimintansa juridisena yksikkönä tämän vuoden alusta ja sen palveluntuotanto käynnistyy ensi vuoden alusta. Tällä hetkellä kuntien ja kuntayhtymän viranhaltijoita työllistää uuden kuntayhtymän hallinnon ja palvelutuotannon rakentaminen. Työ on vielä kesken, eikä päätöksiä esimerkiksi organisaatiorakenteesta ole vielä ole tehty. Alueen kunnat ovat kuitenkin jo hyväksyneet uuden kuntayhtymän perussopimuksen sekä valinneet valtuuston jäsenet.

”Tutkimme vuosien 2014 ja 2015 aikana, mitä kehitettävää nykyisissä palveluissa on. Selvityksessä keskityttiin nykyisen rakenteen pullonkauloihin sekä asiakasnäkökulmaan. Kyseinen selvitys on pohjana kuntien päätöksille kuntayhtymän perustamisesta”, Nevanto kertoo.

Tällä hetkellä uuden kuntayhtymän valtuustossa ja hallituksessa tehtäviä päätöksiä valmistelee kuntien ja kuntayhtymän talous- ja hallintovirkamiehistä koostuva väliaikainen valmistelutiimi sekä kunta- ja sote-johtajista koostuva koordinaatioryhmä. Lisäksi alueella on käynnistynyt lukuisia Sitran palvelupakettiryhmiä, joissa suuri määrä ihmisiä painiskelee toisinaan hyvin abstraktienkin asioiden kimpussa.

Tikkataulumalli

Uudistetussa palvelumallissa luovutaan erityistason palvelujen hallinnollisesta määrittelystä sekä perus- ja erityistason palveluiden käsitteistä. Ne korvataan sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteisillä resursseilla ja lähipalveluilla.

”Esimerkiksi asumispalvelut ovat puhtaasti lähipalveluja ja ympärivuorokautinen päivystys puolestaan kuuluu selkeästi yhteisteisiin palveluihin. Niiden väliin sijoittuvat esimerkiksi vammaisten erityispalvelut, jotka ovat yhteistä erityispalvelua, mutta tukevat ja konsultoivat lähipalveluja”, selvittää Nevanto monimutkaista kuviota havainnollistavan tikkataulumallin äärellä, johon on sijoitettu monenmoisia sosiaali- ja terveysalan palveluita.

Entä jäävätkö sosiaalipalvelut lapsipuolen asemaan uudistuksessa, kuten monet pelkäävät?

”Sosiaalisektori on ollut samalla tavoin edustettuna näissä työryhmissä kuin terveyspuolikin. Tosin varmasti kuntien mielenkiinto painottuu vahvemmin terveydenhuollon uudistamisen puolelle. Eräs syy tähän on varmasti lääkäripula sekä perusterveydenhuollon toiminnan ongelmat. Integraatioratkaisun toivotaan tuovan näihin ongelmiin parempia ratkaisuja lähipalveluja kehittämällä”, ennustaa Nevanto.

Palvelurajat poistuvat

”Siun sotessa pyritään toteuttamaan uudistukset samoin kuin valtakunnallisessakin uudistuksessa, jonka tavoitteena on perustason, erityistason ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhdistäminen yhdeksi kokonaisuudeksi”, kiteyttää Nevanto.

Kehitysvammahuollon palvelujen osalta suurin hallinnollinen muutos liittyy siihen, että raja erityishuoltopiirin ja kuntien järjestämien palvelujen välillä poistuu.

”Tämä tuo helpotusta palvelukokonaisuuden toteuttamiseen, sillä erilliset toimijat tuovat aina omat intressinsä kaikkiin toimintoihin, ja nyt tämä kynnys poistuu. Perusajatuksena on, että saamme entistä vahvemman tuen lähipalveluille. Mutta kuinka paljon asiat ovat eri tavoin vuoden kuluttua kuin nyt? Sitä ei tiedä kukaan. Muutokset tulevat varmasti kaiken kaikkiaan viemään monia vuosia”, Nevanto arvioi.

Sote-uudistuksen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudessa hankalaksi koettu kuntayhtymä–kunta-suhde poistuu. Esimerkiksi kehitysvammapalvelujen näkökulmasta katsottuna uudistus on paluuta tulevaisuuteen siinä mielessä, että Pohjois-Karjalassa kehitysvammapalvelut rakennettiin avopalvelujen varaan jo vuosikymmeniä sitten, jolloin sekä yhteinen palvelu että lähipalvelut olivat kuntayhtymän toimintaa.

”Vasta vuonna 1993 valtionosuusuudistuksen jälkeen kunnat alkoivat ottaa pala palata lähipalveluja hoitaakseen. Silloin menetettiin luontainen vuorovaikutus yhteisten ja lähipalvelujen työntekijöiden välillä samoin kuin kuntarajat ylittävien lähipalvelujen välillä. Hallintorajoista tuli siiloja, jotka estivät palvelujen jouhevaa järjestämistä. Tässä mielessä nyt palataan vanhaan hyvään aikaan”, Nevanto hyrisee.

Esimerkkinä siiloista vapautuvista laajemmista palveluntarjontamahdollisuuksista hän mainitsee Honkalampi-keskuksen, joka on tähän saakka palvellut ainoastaan kehitysvammaisia asiakkaita. Uudistuksen myötä myös muut tuen tarpeessa olevat ihmiset voivat hyötyä keskuksen osaamisesta. Tarvittaessa myös keskussairaaloista lähtee lääkäreitä terveyskeskuksiin, mikäli niissä on erityissairaanhoitoa vaativia potilaita.

Uutta osaamista vaaditaan

Uudistuksessa pyritään viemään palvelut sinne, missä asiakkaat ovat. Sinänsä jalkautuva malli ei ole Pohjois-Karjalassa uusi ilmiö, sillä sitä on harjoitettu jo vuosikymmenien ajan, mutta tulevaisuudessa se koskee entistä suurempaa joukkoa työntekijöitä. Jalkautuvaa palvelua voidaan tarvittaessa viedä esimerkiksi asumispalveluyksiköihin, päiväkoteihin tai kouluihin.

”Laajemman palvelupaletin hallitseminen vaatii entistä parempaa osaamista ja se puolestaan edellyttää koulutusta ja uudenlaista lähestymistapaa. Se saattaa jopa pelottaa työntekijää, joka on tottunut tekemään töitä samassa työpaikassa vuodesta toiseen saman tiimin kanssa. Jalkautuvassa mallissa sen sijaan on lähdettävä yksin tai kaksin kentälle, jossa työntekijä joutuu olemaan ilman organisaation tukea”, Nevanto kuvailee.

Täysin oman onnensa nojaan työntekijää ei kuitenkaan suureen maailmaan lähetetä, sillä tukea on toki tarjolla myös oman työpaikan ulkopuolella. Maakuntaan on rakennettu hyvä tietoliikenneverkko, joka yhdessä toimivan infrastruktuurin avulla mahdollistaa paljon nykyistä suuremman tietoliikenneyhteyksien käytön ja tuki voidaan rakentaa niiden varaan.

”Esimerkiksi konsultaatiopalvelu videoteitse on täysin mahdollinen. Tällaisten videoyhteyksien otto on toteutettavissa ympäri maakuntaa. Uutta on myös entistä laajempi videoneuvottelujen käyttömahdollisuus, joka vähentää sekä työntekijöiden että asukkaiden kulkemisen tarvetta. Tietenkin aina on myös tilanteitä joissa pitää tavata kasvotusten”, Nevanto korostaa.

Eritoten kehitysvammaisten asumispalvelut on jo hajautettu aikapäivää sitten lukuun ottamatta ympärivuorokautista tukea tarvitsevia kaikkein vaikeimmin kehitysvammaisia ihmisiä, jotka asuvat keskitetysti. Tämä on pakon sanelema järjestely, sillä heidän tuekseen tarvittavia resursseja ja osaamista on erittäin hankala liikuttaa ympäri maakuntaa, tai ainakin siitä tulee erittäin kallista.

Edessä olevat muutokset askarruttavat luonnollisesti työntekijöitä. Moni miettii, mihin oma työpaikka siirtyy uudistuksen myötä.

”Myös työtehtävien sisällöt saattavat joissain tapauksissa muuttua, mutta kehitysvamma-alan osaamisen katoaminen sinänsä ei ole uhattuna. Pienimmillään muutos saattaa merkitä sitä, että palkka tulee eri paikasta kuin aikaisemmin”, kuvailee Nevanto.

Riittääkö aika?

Vaikka Nevanto suhtautuukin luottavaisin mielin tulossa oleviin uudistuksiin, häntä askarruttaa uudistuksen tiukka aikataulu.

”Mutta toisaalta siteeraan tässä erästä kuntajohtajaa, joka totesi, että on parempi, että valmisteluun on vähemmän aikaa kuin enemmän.”

Uudistuksen onnistuminen riippuu siitä, rakennetaanko uusi kuntayhtymä vanhan mallin mukaan vai luodaanko aivan uusi malli.

”Jos mikään ei muutu, hallintorutistusta ei kannata laisinkaan tehdä. Tavoitteemme on, että meillä olisi organisaatio- ja taloushallintorakenteet sekä hallintosäännöt valmiina huhtikuun loppupuolella, jotta asiaa voitaisiin lähteä viemään siitä eteenpäin. Tämän vaati rivakkaa valmistelua”, päättää Nevanto.