Pyrkimyksenä hallittu ja selkeä siirtymä

”Hyvinvointialueiden perustaminen on hallinnollisesti niin suuri muutos, että sitä voi verrata suuruudeltaan samaan mittaluokkaan kuin erityishuoltopiirien perustaminen aikanaan oli”, luonnehtii Espoon kaupungin vammaispalvelujen päällikkö Anu Autio.

Vuoden 2023 alusta Uusimaa tullaan jakamaa neljään hyvinvointialueeseen sekä Helsingin kaupunkiin. Samalla nykyiset kehitysvammaisten erityishuoltopiirit Eteva ja ruotsinkielisiä Manner-Suomessa palveleva Kårkulla lakkautetaan. Erityishuoltopiirien tarjoamien kehitysvammaisten palveluiden järjestämisvastuu siirtyy lakimuutoksen myötä uusille hyvinvointialueille. Espoo tulee uudistuksen jälkeen kulumaan Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueeseen, johon kuuluu yhteensä 10 kuntaa.

”Uudenmaan kuntien vammaispalveluissa on tehty ennestäänkin hyvin verkostoitunutta ja sujuvaa yhteistyötä ja tämä jatkuu myös tulevaisuudessa”, Autio vakuuttaa.

Hän on mukana KEPA Uusimaa -hankkeessa, jonka tavoitteena on turvata kehitysvammaisten henkilöiden tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalveluiden jatkuvuus sekä tarjota yhdenmukaiset ja tarvetta vastaavat palvelut Uudellamaalla. Lisäksi hanke pyrkii varmistamaan erityisosaamisen riittävyyden sekä edellytykset henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittämiselle. Edellisten lisäksi hanke tähtää palvelujen järjestämiseen ja organisoimiseen lakimuutosten edellyttämällä tavalla.

Kehitysvammaisten ihmisten palvelut läheltä

”Pyrimme siihen, että kehitysvammaisten asiakkaiden palveluissa ei tapahtuisi suuria muutoksia, kun hyvinvointialue aloittaa toimintansa. Työntekijät, kiinteistöt ja palvelut siirtyvät uuteen organisaatioon, mutta palveluiden sisällöt säilyvät pääosin ennallaan”, kuvailee Autio.

Muutoksen yhteydessä myös palvelujen sisältöjä ja niiden piiriin pääsyä kirkastetaan.

”Hyvinvointialueelle siirryttäessä pyritään organisaatiorakenteista tekemään sellaisia, että ne tukisivat asiakkaiden sujuvaa hoitoa mahdollisimman tehokkaasti. Pyrimme siihen, että kehitysvammaiset ihmiset saisivat ensisijaisesti palveluja omilla asuinalueillaan samalla tavoin kuin muutkin kuntalaiset, eikä heitä suljettaisi pois esimerkiksi perusterveydenhuoltopalveluista kehitysvammaisuutensa perusteella, mutta samalla haluamme varmistaa, että perusterveydenhuollon henkilöstöllä on riittävästi kehitysvamma-alan konsultaatioapua käytettävissään”, Autio jatkaa.

Sen sijaan ei ole tarkoituksenmukaista jakaa monille alueille hoitoja, jotka edellyttävät erityistä, keskittynyttä ja kumuloitunutta ja harvoja asiakkaita koskevaa osaamista, vaan niiden järjestämisestä on sovittava yhdessä.

Tavoitteet ovat kirkkaat, mutta mutkien päässä

Hallitus on antanut kunnille erittäin kireän aikataulun hyvinvointialueille siirtymiseen. Valmista tuskin syntyy määräaikaan mennessä.

”Tavoitteemme ovat kirkkaat, mutta suurten muutosten läpivieminen siten, että kaikki menee läpi suunnitellusti, on hyvin epätodennäköistä. Odotettavissa on jonkinlaisia mutkia matkaan, vaikka kaikki työskentelevätkin yhteiseen päämäärään pääsemiseksi”, Autio toteaa.

Eräs suuri kompastuskivi on riittävän henkilöstömitoituksen turvaaminen.

”Tällä hetkellä palvelut on järjestetty hyvin, vaikka henkilöstöpula vaivaakin koko sote-alaa. Henkilöstön pysyvyys ja saatavuus tulevaisuudessa ovat kuitenkin keskeisiä asioita, jotka vaikuttavat vahvimmin palvelujen laatuun, sillä palvelua tekevät ihmiset ihmisille.”

Toinen vaikeasti ratkaistava asia tulee olemaan vaativimpien palvelujen, kuten kehitysvammapsykiatrian palvelujen ja poliklinikkatoiminnan järjestäminen.