Fundación Prodis – 20 vuotta inklusiivista korkeakoulutusta Madridissa
Madridin laitamilla, lähellä Universidad Autónoma de Madrid -yliopiston kampusta, toimii säätiö, joka on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana muuttanut käsitystä siitä, kenelle yliopisto kuuluu.
Fundación Prodis on kehitysvammaisten nuorten koulutukseen ja työllistymiseen keskittynyt organisaatio, jonka Promentor-ohjelma on noussut kansainväliseksi esikuvaksi.
Vuonna 2005 käynnistynyt Promentor syntyi tilanteessa, jossa kehitysvammaisten nuorten koulutuspolku päättyi lähes aina perusopetukseen tai toimintakeskukseen. Yliopisto ei ollut vaihtoehto.
”Kun ohjelma käynnistettiin, todellisuus Espanjassa – ja monessa muussakin maassa – oli se, että kehitysvammaisen nuoren koulutus päättyi pakollisen koulun jälkeen. Ovet jatko-opintoihin sulkeutuivat. Ainoa vaihtoehto oli usein toimintakeskus. Halusimme antaa heille mahdollisuuden toisenlaiseen elämään”, sanoo Fundación Prodisin koulutusohjelmien johtaja Andrés Cabrera.
Cabrera vastaa Promentor-ohjelman kokonaisuudesta: sen rakenteesta, pedagogiikasta ja strategisesta kehittämisestä. Hänen kollegansa Ana Domínguez toimii koulutuskoordinaattorina ja vastaa opiskelijoiden arjen tuesta, inklusiivisista käytännöistä ja perheiden kanssa tehtävästä työstä.
Yliopisto ympäristönä – ei vain tutkintona
Promentor on kehitysvammaisille nuorille suunnattu yliopiston oma tutkinto, mutta sisällöltään se muistuttaa käytännönläheistä ammatillista koulutusta. Miksi siis juuri yliopisto?
”Tämä on kysymys, jonka saamme usein. Pohjimmiltaan tarjoamme ammatillista koulutusta yliopistoympäristössä. Mutta juuri tuo ympäristö on ratkaiseva. Kyse ei ole vain siitä, mitä opiskellaan, vaan siitä, missä opiskellaan ja keiden rinnalla”, Cabrera sanoo.
Ohjelman käynnistyessä ammatillinen koulutus ei Espanjassa ollut ensisijainen vaihtoehto. Yliopisto oli lähes kaikkien tavoite – ja Prodis halusi, että myös kehitysvammaisilla nuorilla olisi mahdollisuus valita samanlainen koulutuspolku kuin muillakin nuorilla.
”Halusimme, että he voivat sanoa olevansa yliopistossa, ja että he liikkuvat samoilla käytävillä, istuvat samoissa kahviloissa ja osallistuvat samoihin projekteihin kuin muutkin opiskelijat. Se tekee inkluusiosta todellista”, Domínguez sanoo.
Hän korostaa, että yliopisto muuttaa myös muiden asenteita.
”Kun kehitysvammainen opiskelija kertoo ystävilleen tai lomamatkalla ollessaan opiskelevansa yliopistossa, ihmiset kiinnostuvat ja yllättyvät. Se muuttaa mielikuvia ja tapaa ajatella kehitysvammaisuudesta. Silloin kehitysvammainen henkilö ei ole enää hoivan kohde, vaan opiskelija, tuleva työntekijä, kansalainen.”
Kaksivuotinen rakenne ja asteittainen siirtymä
Promentor kestää kaksi vuotta. Ensimmäinen vuosi on vahvasti akateeminen.
”Ensimmäisenä vuonna opiskelijat käyvät luennoilla maanantaista perjantaihin. Rakennamme perustan – opiskeluvalmiudet, ajanhallinnan, itsenäisen liikkumisen kampuksella, digitaalisen osaamisen”, Domínguez kertoo.
Jo ensimmäisenä vuonna opiskelijat aloittavat verkko-opetuksen.
”Haluamme, että he ovat valmiita myös etätyöhön. Se on osa tämän päivän työelämää.”
Toisena vuonna siirrytään viikkomalliin, jossa opiskellaan kolme päivää ja kaksi päivää vierähtää työharjoittelussa yrityksissä.
”Työskentelemme tuetun työllistymisen metodilla. Tukea vähennetään asteittain. Emme halua pysyvää suojattua ympäristöä, vaan itsenäisyyttä. Tavoite on, että opiskelija toimii yrityksessä mahdollisimman itsenäisesti”, Domínguez jatkaa.
Vaiheittain kohti työelämää
Promentor-ohjelma etenee vaiheittain kohti työelämää. Ensimmäinen vuosi on kokonaan opiskelua yliopistolla: opiskelijat käyvät luennoilla maanantaista perjantaihin, eikä harjoittelua vielä ole. Toisena vuonna mukaan tulee työelämäjakso, jolloin viikko jakautuu kolmeen opiskelupäivään ja kahteen harjoittelupäivään yrityksessä koko lukuvuoden ajan.
Promentorin jälkeen osa opiskelijoista jatkaa niin sanottuun mukautettuun maisterivaiheeseen, joka ei ole perinteinen akateeminen maisterintutkinto vaan työelämään siirtymistä vahvistava jatko-ohjelma. Tässä vaiheessa opiskelu siirtyy yliopistokampukselta yrityskeskukseen, ja viikko muodostuu kahdesta koulutuspäivästä ja kolmesta päivästä yrityksessä – joissakin tapauksissa jo työsopimuksella.
”Tavoitteena on asteittainen siirtymä täysipäiväiseen työhön: ensin ei lainkaan harjoittelua, sitten kaksi päivää viikossa yrityksessä, sen jälkeen kolme, ja lopulta viisi päivää viikossa työelämässä”, Cabrera kertoo.
Pre-yliopistovaihe – silta suojatusta ympäristöstä avoimeen kampukseen
Vuonna 2013 Prodis perusti kaksivuotisen pre-yliopisto-ohjelman, jonka tarkoituksena on valmistella nuoria varsinaiseen yliopisto-opiskeluun.
”Huomasimme, että osa nuorista tuli yliopistoon ja koki ensimmäisen vuoden kaoottisena. Yliopisto ei ole suojattu ympäristö kuten koulu. Siellä on 25 000 opiskelijaa ja valtava kampus”, Cabrera mainitsee.
Pre-vaiheessa opiskelijoita valmistellaan 1–2 vuotta.
”Työskentelemme tiiviisti perheiden kanssa. Valmistamme siirtymää huolellisesti, jotta he voivat nauttia yliopistokokemuksesta täysimääräisesti.”
Ohjelma ei ole kaikille.
”Kehitysvammaisuus on hyvin monimuotoista. Tämä ohjelma on suunnattu niille, joilla on riittävät valmiudet opiskella avoimessa ympäristössä”, Cabrera toteaa.
Laki velvoittaa palkkaamaan vammaisia henkilöitä
Tällä hetkellä 205–210 Promentor-taustaista nuorta työskentelee tavallisilla työmarkkinoilla.
Espanjan lainsäädäntö velvoittaa yli 50 työntekijän yrityksiä palkkaamaan tietyn osuuden vammaisia henkilöitä.
”Yritys maksaa palkan itse. Se ei ole hyväntekeväisyyttä. Laki on laki – vaihtoehtona on sakko.”
Lisäksi Espanjassa on suojattu työllistämismalli, jossa 80 prosenttia työntekijöistä on vammaisia.
”Se on vaihtoehto niille, jotka tarvitsevat enemmän tukea. Mutta ensisijainen tavoitteemme on tavallinen työ”, Cabrera korostaa.
Yli 100 palkintoa ja kansainvälinen malli
Promentor on palkittu yli 100 kertaa. Se on laajentunut 37 yliopistoon Espanjassa ja useisiin Latinalaisen Amerikan maihin.
”20. vuosikurssi valmistuu tänä vuonna. Se kertoo jatkuvuudesta”, Cabrera mainitsee.
Ohjelma toimii myös asennemuutoksen välineenä.
”Professorit, kahvilatyöntekijät, muut opiskelijat – he kaikki näkevät kehitysvammaiset nuoret osana yliopistoa. Se muuttaa yliopistoa itseään”, Domínguez korostaa.
Mitä Suomi voisi oppia?
Suomessa yliopistoa ei ole nähty kehitysvammaisten henkilöiden koulutusväylänä. Madridissa kehitetty Prodisin malli osoittaa kuitenkin, että korkeakoulutus voi olla samanaikaisesti väylä työllistymiseen, osallisuuteen, identiteetin vahvistumiseen ja laajempaan asennemuutokseen yhteiskunnassa. Yliopisto ei tällöin ole pelkkä koulutusinstituutio, vaan tila, jossa kehitysvammainen ihminen nähdään opiskelijana, osaajana ja tulevana työntekijänä.
”Kehitysvammaisten ihmisten täytyy olla täysivaltaisia kansalaisia. Meidän on luotettava heihin samalla tavalla kuin kehen tahansa muuhun”, Cabrera sanoo.
Yliopisto ei ole vain tutkinto, vaan paikka kuulua johonkin. Juuri siksi Madridin malli herättää väistämättömän kysymyksen: miksi Suomessa ovi on edelleen kiinni?
Todella hieno juttu. Tämän tyyppistä rakennetta tarvitaan myös Suomeen. Toimin erkkaopena ja kyllä tässä jo miettii,että mihin oman luokan oppilaat menevät/valmistuvat. Heillä ei ole muuhun mahdollisuutta kuin hyvin tuettuun opiskeluun.
Tämä on myös henkisesti todella merkittävää oppilaalle ja hänen läheiselleen. Meillä ei vielä nähdä tätä potentiaalia riittävästi.