SELVIS-hanke tuotti aineistoa ja työkaluja päihdetyöhön

Aineistoa ja työkaluja päihdehaittojen ehkäisyyn nyt on, mutta tietoa kehitysvammaisten päihde- ja peliongelmista on yhä liian vähän. Tämä kävi ilmi SELVIS-hankkeen loppuseminaarissa.

SELVIS-hankkeen projektipäällikkö Sarianna Palmroos ja projektiasiantuntija Liisa Jokela esittelivät SELVIS-hankkeen lähtökohtia ja hankkeessa tekemiään havaintoja hankkeen päätösseminaarissa 16. marraskuuta.

Kehitysvammaisten nuorten päihde- ja peliongelmien laajuudesta ei ole tarpeeksi tutkittua tietoa. Alan kokemustietoa on kuitenkin niin paljon, että SELVIS-hankkeen lähtökohdat pystyttiin määrittelemään selkeästi.

Itsenäisen elämän myötä todennäköisyys sille, että kehitysvammainen nuori kohtaa päihde- ja pelikysymyksiä, kasvaa. Tiedämme myös, että kehitysvammaisille nuorille tarkoitettua tieto- ja tukiaineistoa päihde- ja pelikysymyksistä on hyvin vähän. Tiedämme senkin, että vaikea kieli vaikeuttaa omaa terveyttä koskevien valintojen tekemistä. Siksi SELVIS-aineistot on toteutettu selkoilmaisun periaatteita noudattaen.

Myös itsemääräämisoikeus on ollut SELVIS-hankkeen lähtökohtana. Siihen kuuluu oikeus saada tietoa niin, että nuori ymmärtää, mitä se tarkoittaa hänen omassa elämässään. Nuoren on saatava tietoa vaihtoehdoista, joista voi itse valita. SELVIS-aineistot tarjoavat nyt esimerkiksi tietoa siitä, miten päihteet vaikuttavat terveyteen tai, mitä riippuvuus tarkoittaa.

Tärkeä käsite on myös itsemääräämisvastuu. Nuori päättää itse, onko hänellä tarvetta muuttaa omia tapojaan. Nuorille on tärkeää tunnistaa tilanteita, joissa voi ottaa vastuuta omista päätöksistä ja valinnoista. SELVIS-aineistot pyrkivät rohkaisemaan omiin päätöksiin tällaisissa tilanteissa.

Nuoret itse mukana kehittämässä

Kehitysvammaiset nuoret olivat itse mukana kehittämisryhmissä kehittämässä SELVIS-aineistoja. Nuoret tutustuivat aiempiin yleiskielisiin aineistoihin. Kommentit olivat melko tylyjä tyyliin:

”Lukeminen on hankalaa. Ei näitä jaksa lukea. Kuka jaksaa lukea lakitekstiä?”

Nuorten maailma ja tarinat pääsivät SELVIS-aineistojen pohjaksi. Kehittämisryhmissä kerättiin nuorten tarinoita, jotka liittyivät päihteisiin tai pelaamiseen. Nuoret kuvasivat tarinoita itse iPadeilla, ja kuvat olivat muutenkin kommunikoinnin tukena alusta asti.

Ideat sarjakuvien ja animaatioiden tulivat nuorilta itseltään. Kehittämisryhmän jäsen Waltteri Hämäläinen piirsi kolmen ruudun sarjakuvan ”Ottaako vai ei?”, jossa kiteytyy kaveripiirin aiheuttama paine päihteiden käyttöön. Hämäläisen ystävät olivat mukana sarjakuvan suunnittelussa.

Kehittämisryhmien nuoret olivat innokkaita kehittäjiä. Hämäläinen on halukas jatkamaan aineistojen ideointia ja piirtämistä.

”Jos tulee tilauksia, olen halukas yhteistyöhön”, hän hymähtää.

Kuvat näkyvät nyt muillakin tavoilla SELVIS-aineistoissa. Oppituntiaineistojen dioissa nostetaan esiin keskustelun aiheita ja avauksia. Aiheena on vaikkapa alkoholi. Keskustelu avautuu esimerkiksi kysymällä: Mitä tiedät alkoholista? Tukena on kuvia erilaisista alkoholijuomista. Keskustelun aikana on tarkoitus rakentaa uutta tietoa ja ymmärrystä vanhan tiedon päälle.

Tieto helpottaa puheeksi ottoa

Erityisopettaja Eeva-Liisa Talvela Ammattiopisto Livestä oli mukana hankkeen kehittämistyössä. Hän kertoi päätösseminaarissa, että SELVIS-aineistot ”kolahtivat”. Opiskelijat halusivat tulla asiantuntijoiksi. Selkotekstit, kuvat ja piirrokset selkiyttivät asiaa. Niiden avulla syntyi spontaania keskustelua. Liven opiskelijat rupesivat seuraamaan uutisista päihdeaiheita, ja pohtimaan sitä, kuinka paljon tupakkaan meneekään rahaa.

Liven opiskelija Emma Ylänen oli mukana hankkeen kehittämisryhmässä. Hän nostaa esiin kaksi asiaa, joita SELVIS-aineistot ovat edistäneet: tietoa ja puheeksi ottoa. Selkomuodossa päihdeasioista saa paremmin selvää. Ylänen kertoo, että nyt hän tietää paremmin, kuinka päihteisiin voi jäädä koukkuun tai kuinka tupakka aiheuttaa syöpää.

Ja kun on tietoa, on päihdeasioista helpompi puhua kavereiden kanssa. Ylänen kertoo, että kavereiden kanssa on puhuttu esimerkiksi alkoholinkäytön vähentämisestä.

Tarvetta rohkaisulle, ei syyllistämistä

SELVIS-hankkeessa on havaittu monta kertaa, että nuoret tarvitsevat rohkaisua, jotta keskustelu päihteistä käynnistyy. Rohkaisun otti puheeksi päätösseminaarissa myös asumisen ohjaaja Marjo Myllymäki Salinmäen palvelukodista. Hän pohti, että miksi päihteistä puhuminen on niin vaikeaa.

Myllymäki suositteli, että päihteistä puhutaan pehmeästi. Päihteiden käyttöön liittyy usein häpeää. Siksi kuulustelu ja syyllistäminen ovat turhia.

Marjo Myllymäki ja toinen asumisen ohjaaja Juha Pyhäluoto Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymästä esittelivät Pelurit-vertaisryhmien toimintaa. He korostivat, että ryhmän tuki ja avoimuus ovat tärkeitä. Pelurit-ryhmissä eri-ikäiset jäsenet jakavat kokemuksiaan ja käsittelevät elämäntilanteitaan.

”Kannattaa perustaa pienryhmiä. Se ei ole vaikeaa”, tiivisti Marjo Myllymäki.

Selkopuhe keskustelun tukena

Puheeksi oton ja keskustelun onnistumiseen vaikuttaa se, miten puhutaan. Siinä voi auttaa selkopuhe, joka mahtuu myös selkoilmaisun kattokäsitteen alle. Tutkijat ovat laatineet selkopuheen käyttäjien apuvälineeksi 45 suosituksen listan. Apurahatutkija Leealaura Leskelä esitteli SELVIS-hankkeen päätösseminaarissa muutamia suosituksia, jotka sopivat nimenomaan keskusteluihin päihteistä.

Puhetilanteen alussa kannattaa selventää, miksi juuri me puhumme juuri tästä juuri nyt? Kannattaa myös varmistaa, että kohtaaminen tuntuu turvalliselta ja, että keskustelukumppaniin voi luottaa.

Vuorottelu on keskustelussa tärkeää. Kannattaa miettiä, miten vuorottelemme ja, miten teemme yhteistyötä? Joskus puheenvuoroista tulee pitkiä luentoja, ja varsinaista keskustelua ei synny.

Sitten kannattaa muistaa varsinainen selkopuhe. Miten puhun sinulle? Millaista kieltä käytän? Tähän kuuluvat sanat, kielen rakenteet, puheen tauotus ja puheen intonaatio. Selkopuheen suosituksissa sanotaan, että erikoiskieliset, abstraktit sanat ja käsitteet kannattaa selittää. Konkreettista ilmaisu kannattaa suosia.

Keskustelukumppania ei pidä aliarvioida.

”Helposti puhutaan kuin lapselle tai lässytetään”, kuvailee Leskelä.

Puhu aikuiselle aikuisten kieltä, sanotaan selkopuheen suosituksissa.Selkopuheen suositukset löytyvät Leealaura Leskelän ja Camilla Lindholmin kirjasta Haavoittuva keskustelu (2012). Suosituksia on myös Selkokeskuksen nettisivuilla: selkokeskus.fi

Miksi tietoa on niin vähän?

Emme tiedä tarpeeksi kehitysvammaisten ihmisten päihdeongelmista. Esimerkiksi riippuvuudet olisi hyvä tunnistaa ajoissa, mutta nyt siihen ei kyetä. Syitä tähän on monia, ja niitä päätösseminaarissa valotti nuorisopsykiatrian ylilääkäri Elina Santti HUS:ista.

Yksi syy on pula ajasta. Terveyskeskuksen tavallinen potilaskäyntiaika on usein liian lyhyt. Kehitysvammaisen asiakkaan asioiden käsittelyyn menee usein enemmän aikaa kuin muilla.

Ongelmia saattaa syntyä eritoten kriittisissä siirtymävaiheissa, esimerkiksi kodista kouluun ja koulusta työhön. Santti sanoo, että juuri silloin tarvitaan ennakointia ja tehostettua tukea.

Kaiken kaikkiaan tarvitaan Santin mielestä enemmän ennaltaehkäisyä ja tunnistamista. Tarkkaavaisuus- tai käytöshäiriöt altistavat myös päihteiden käytölle. Ne pitäisi tunnistaa ajoissa.

Uudet hyvinvointialueet tuovat uuden haasteen, kun kehitysvammaisten palvelupolku menee uusiksi. Santin mielestä hyvinvointialueilla pitäisi panostaa palvelujen räätälöintiin. Tarvitaan monialaista yhteistyötä. Päihdelääketieteen, psykiatrian ja vammaispalvelujen asiantuntijoiden pitäisi istahtaa saman pöydän ääreen.

Kehitysvammaisten päihteiden käytöstä ei ole tarpeeksi tutkimustietoa. Tutkimuksissa käy usein päinvastoin: kehitysvammaiset suljetaan pois tutkimusten aineistonkeruusta.

”Hyvä iso kuva olisi hyvä olla”, sanoo Santti.

SELVIS-hanke lyhyesti

• SELVIS-hankkeen (v. 2018-2021) tavoite on ollut ehkäistä itsenäistyvien kehitysvammaisten nuorten aikuisten päihde- ja pelihaittoja ja vahvistaa ammattilaisten osaamista.
• SELVIS-hanke tuotti selkokielisiä oppituntiaineistoja, tietopaketteja, testejä, minivisoja, animaatioita ja sarjakuvia. Aineistot löytyvät EHYT ry:n verkkosivuilta (ehyt.fi).
• Toteuttajina Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry ja Kehitysvammaliitto.
• Rahoittajana Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA).