Tunteesta tunteeseen

Marianna OhtonenMarianna Ohtonen

Kipu, se oli ensimmäinen tunne, joka nousi pintaan. Makasin omituisessa asennossa jyrkässä rinteessä ja olin yltä päältä hiekassa. Polkujuoksut oli tältä kaudelta juostu.

Melko pian ymmärsin, että on syytä olla kiitollinen. Pahemminkin olisi voinut käydä. Valitettavasti mieli ei kuitenkaan kulje käsikädessä ymmärryksen ja järjen kanssa. Vähitellen oivalsin, että nyt jos koskaan tarvitaan kärsivällisyyttä, resilienssiä ja itsemyötätuntoa. Tunteet olivat pinnassa.

Kuin sattumalta olimme valinneet syksyn ensimmäisen Ketjun teemaksi tunteet. Tunteiden kohtaaminen ja hyväksyminen ovat keskeistä hyvinvoinnille. Tunteet ovat mukana kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja ne vaikuttavat käyttäytymiseemme voimakkaasti niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Lomien jälkeen töihin palatessa on hyvä hetki pohtia työyhteisön tunneilmapiiriä ja miettiä miten itse kukin voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen. Psykologi Jarkko Rantanen (artikkelissa Ihmisyyden ytimessä) rohkaisee työyhteisöjä vahvistamaan tunnetaitoja ja kehottaa jokaista rakentamaan työyhteisön tunneilmapiiriä. Motivoitunut ja hyvinvoiva ihminen sitoutuu organisaatioon ja työhönsä, ja kykenee parempaan yhteistyöhön ja ajatteluun. Kukapa meistä ei haluaisi työskennellä menestyvässä organisaatiossa, jonka tunneilmasto on kunnossa ja keskinäinen luottamus on arvossaan.

Vaikka ympäristömme tunneilmapiiri olisi kunnossa, ei se riitä kun kohtaamme yllättäviä muutoksia. Tarvitsemme resilienssiä. Tämä tarkoittaa yksilön, organisaation tai yhteisön kykyä selviytyä ja sopeutua ennakoimattomissa ja yllättävissä muutostilanteissa. Resilienssi liittyy elämässämme tapahtuviin isoihin muutoksiin ja myös moniin päivittäisiin pieniin asioihin. Muutokset työympäristössä tai arkipäivän tuttujen rutiinien muutos voi aiheuttaa toiselle suunnatonta huolta, vastaavasti toinen ei välttämättä niitä havaitse tai kiinnitä niihin huomiota. Toisilla selviytymiskykyä on luonnostaan enemmän kuin toisilla. Kaikilla se kuitenkin lisääntyy elämänkokemusten myötä. Lohdullista on, että itse kukin sitä voi kehittää omaa selviytymiskykyään ja auttaa myös toisia sen kehittämisessä. Resilienssiin liittyy olennaisena omien voimavarojen tunnistaminen ja kehittäminen, avun pyytäminen sekä stressinsieto- ja ongelmanratkaisukyky.

Tunnetaidot ohjaavat käyttäytymistämme ja vuorovaikutustilanteita. Omien voimavarojen tunnistaminen ja kehittäminen, avun pyytäminen ja tunteiden ilmaiseminen ovat erityisen haastavaa silloin kun henkilön taidot viestiä ja kommunikoida ovat vamman tai sairauden vuoksi puutteelliset ja hän tarvitsee toisen ihmisen apua tullakseen ymmärretyksi. Avainasemassa on tuolloin osaava vuorovaikutuskumppani ja lähiyhteisö. Kehitysvammapsykologi Anna-Elina Leskelä-Ranta (artikkelissa Tunteita on, ja niitä saa näyttää) kehottaa meitä katsomaan peiliin ja pohtimaan, tuemmeko kehitysvammaisia ihmisiä elämään omannäköistä elämää.

Kärsivällisesti edeten ja itsemyötätuntoa harjoitellen toivotan teille Ketjun lukijat kuulasta ja vuorovaikutuksellista syksyä!

Teksti: Marianna Ohtonen | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).