Lasten laitosasuminen loppuu
Lasten laitosasuminen on pitkään ollut osa kehitysvammaisten henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluita, mutta ensi vuoden alusta voimaan astuva uusi vammaispalvelulaki lopettaa lasten laitoshoidon.
”Laitoshoito alkoi 1900-luvun puolivälistä, jolloin se nähtiin välttämättömänä ratkaisuna kehitysvammaisten lasten hoidossa. Hoito oli ympärivuorokautista, ja se tarjosi perushoitoa suurelle määrälle lapsia. 1960- ja 70-luvuilla laitoshoidon oikeutusta alettiin kyseenalaistaa, ja lasten oikeus perhe-elämään nostettiin esiin. Kuitenkin vielä 1960–1970 -luvuilla suurissa keskuslaitoksissa asui arviolta 3000–5000 lasta”, kertoo lasten ja perheiden palveluissa työskentelevä kehittämispäällikkö Jarno Lehtonen, Tukena-säätiöstä.
90-luvun lopulta lähtien laitoshoitopaikkoja on alettu vähentää, ja kehitys on kulkenut kohti yhteisöllisiä asumismuotoja, joissa lapset voivat asua perheidensä läheisyydessä. 2000-luvulla on siirrytty tarjoamaan kuntoutuspalveluita, terapiaa ja muita tukimuotoja, jotka viedään kotiin, pienryhmäkoteihin tai perhehoitoon.
Tällä hetkellä laitosmaissa oloissa asuvat lapset tarvitsevat runsaasti tukea ja kuntoutusta.
Asumispalveluiden kehittäminen edennyt hitaasti
Vammaisten lasten yksilöllisten asumispalveluiden kehittäminen on edennyt hitaasti, vaikka valtioneuvosto teki periaatepäätöksen asian eteenpäin viemisestä jo vuonna 2012. Viime vuosina laitoksissa asuvien lasten määrä ei ole juurikaan laskenut: vuonna 2022 heitä oli 127 ja vuonna 2023 vain 122.
Tämä viittaa siihen, että nykyiset perheille tarjottavat palvelut ja asumisratkaisut eivät aina riitä vastaamaan tarpeita ja haasteet palvelujen oikea-aikaisessa tarjoamisessa ovat edelleen ratkaisematta. Lehtosen mukaan laitoshoidon tulisi olla väliaikainen ratkaisu, mutta nykytilanne kertoo toisenlaista tarinaa.
Uuden lain vaikutukset
Vuoden 2025 alusta voimaan astuva uusi vammaispalvelulaki tuo mukanaan merkittäviä muutoksia. Laki edellyttää, että lapsia ei enää sijoiteta laitoksiin, vaan heidät tulisi ensisijaisesti sijoittaa omiin perheisiinsä tai lähiyhteisöihinsä.
”Vammaisen lapsen tulisi saada asua ensisijaisesti oman perheensä kanssa, mutta kaikilla alueilla ei välttämättä vielä ole valmiuksia tai oikeanlaisia resursseja tähän siirtymään”, Lehtonen toteaa.
Suomi on sitoutunut turvaamaan vammaisten lasten oikeudet, mutta kehitysvammalaitoksissa asuvien lasten ja heidän perheidensä tilanteesta ei ole tehty kattavaa selvitystä. Tämä puute vaikeuttaa tarvittavien ratkaisujen kehittämistä.
Lähellä perhettä -hanke hakee ratkaisuja laitosasumisen purkamiseen
Tukena-Säätiön, Pirhan, Siunsoten, Laphan ja ARAn tänä vuonna alkaneen kaksivuotisen Lähelle perhettä – ratkaisuja lasten yksilölliseen asumiseen -hankkeen tarkoituksena on selvittää, miksi lapsia on edelleen kehitysvammalaitoksissa ja millä keinoin lasten laitoshoidon määrä olisi mahdollista vähentää.
Hanke tuottaa tietoa kehitysvammaisten lasten pitkäaikaisesta laitoshoidosta ja laitosasumisesta sekä näitä palveluita käyttävien perheiden palveluntarpeesta, jotta voitaisiin kehittää lapsille soveltua asumispalveluyksiköitä lähiyhteisöihin.
Tietoisuuden lisääminen hankkeen kautta
Hankkeen päämääränä on lisätä tietoisuutta siitä, mistä lasten laitoshoito johtuu ja mitkä ovat lasten yksilölliset tarpeet.
”Tämä tieto ei hyödytä vain perheitä, joiden lapset ovat pitkään hoidossa, vaan myös hyvinvointialojen työntekijöitä, jotka ovat tekemisissä lasten laitoshoidon kanssa”, Lehtonen valottaa.
Hankkeessa kerätään tietoa muun muassa haastattelemalla perheitä, joiden lapset ovat laitoshoidossa. Kyselyissä saadut tiedot auttavat kehittämään laitoshoitoa korvaavia yksilöllisiä tukimuotoja, jotka voisivat paremmin vastata lasten tarpeisiin eri asumismuodoissa joko lapsen omassa kodissa tai lähellä lapsen omaa perhettä.
Hankkeen päätyttyä siitä kirjoitetaan loppuraportti, jota voidaan hyödyntää valtakunnallisesti. Tavoitteena on, että kehitysvammaisten lasten asumisessa noudatettaisiin samoja kriteereitä kaikkialla Suomessa.
Perheiden kokemat haasteet
Perheineen lähetetyistä kyselyistä on käynyt ilmi, että monilta perheiltä on puuttunut riittävä tuki kotiin. He ovat saaneet vain erilaisia laastariratkaisuja tilanteisiinsa, mikä on osaltaan johtanut lapsen siirtämiseen laitoshoitoon. Alueelliset erot palvelujen saatavuudessa ovat olleet suuria, mikä on tehnyt asioista entistä haastavampia perheille.
”Esimerkiksi aggressiivisesti käyttäytyvälle lapselle ei ole saatu riittävää tukea, jolloin hänen pienemmät sisarensa ovat altistuneet väkivallalle. Tällaisissa tilanteissa lapsen siirtäminen laitoshoitoon on nähty ainoana ratkaisuna”, Lehtonen kuvailee.
Tulevaisuuden näkymät
Hankkeen tarkoituksena on löytää jokaiselle hyvinvointialueelle sopivat ratkaisut nykyisin laitoshoidossa olevien lasten kotihoidon tukemiseen.
”Meidän on puhuttava ääneen siitä, minkälaisia haasteita perheet kohtaavat ja millaisia ratkaisuja voimme yhdessä kehittää. Yhteistyö eri toimijoiden kesken on avainasemassa, jotta voimme varmistaa, että jokaisella lapsella on mahdollisuus kasvaa turvallisessa ympäristössä omassa perheessään tai sen läheisyydessä”, Lehtonen painottaa.
Kirjoita kommentti