Tunteiden mosaiikki

Neurotieteen professorin Christian Keysersin mukaan ihmissuhteissa pärjääminen riippuu siitä, kuinka kyvykkäitä olemme lukemaan toisten ihmisten tunteita ja mielentiloja.

Muiden ihmisten tunnetiloja ja toimintaa tiedostamatta imitoivia solutyyppejä kutsutaan peilisoluiksi. Peilisolujen löytämistä pidetään psykologian näyttämöllä samanlaisena läpimurtona kuin DNA:n paljastumista biologian kentällä.

Toisten tunteet tulevat koetuiksi sisällämme – suru voi tuntua fyysisenä kipuna, ikään kuin itsestään, ilman tahdonalaista ponnistelua. Vaikka ei itse olisi suurikaan jalkapallon ystävä, voi silti kokea ilon tarttuvan katsomossa, muiden kannattajien reaktioita seuraamalla. Peilisolujen on ajateltu olevan kaiken sosiaalisuuden perusta ja keskeisimpiä reunaehtoja inhimilliseen vuorovaikutukseen. Keysersin mukaan esimerkiksi valmius empatiakykyyn on syvällä aivojen rakenteissa, arkkitehtuurissa. Mielemme on rakennettu virittymään toisiin ihmisiin. Peilisolut edistävät oppimista, vuorovaikutusta ja ymmärrystä. Myös empatiaa eli kykyä asettua toisten ihmisten kokemusmaailmaan ja tunteisiin voi opetella.

Pixarin koko maailmaa ihastuttanut animaatioelokuva Inside Out – Mielen sopukoissa (2015) kertoo juuri tästä tunteiden rihmastosta. Elokuva näyttää kuinka uskomaton sokkelo tunnekartasto on. Päähenkilö Riley on 11-vuotias yhdysvaltalainen tyttö, jonka pään sisällä asuvat ilo, kiukku, inho, pelko ja suru. Kaikki nämä tunteet työskentelevät aivojen komentokeskuksessa, joka muistuttaa avaruusaluksen ohjaamoa tai tehtaan valvomoa.

Kuten monet muutkin elokuvan nähneet, myös minä itkin ensimmäisen kerran, kun näin elokuvan. Inside Outin tärkein opetus on näyttää, miten persoonallisuuden tietoinen puoli rakentuu kontaktissa muihin ihmisiin. Vaikka kyseessä on koko perheelle tarkoitettu animaatio, sen tuotannossa ovat olleet mukana psykologian professorit, jotta elokuva käsittelisi tunteita myös tieteellisesti oikeassa valossa.

Tunteet ja järki rinnastetaan usein vastakohdiksi. Tunteen vastakohta ei ole järki vaan tunteettomuus.

Kyky ymmärtää ja tunnistaa omat tunteemme on tärkeää, jotta kykenemme ymmärtämään ja myötäelämään muiden tunteita. Tunteet auttavat järjestelemään rationaalista ajattelua, toisin kuin länsimaisessa historiassa on totuttu ajattelemaan. Tunteet toimivat yhteistyössä ajattelun työkaluina, päätöksenteossa ja siinä, miten näemme ympäröivän maailman, toisemme ja itsemme. Tunteilla rakennetaan myös kansakuntaa, kansalaisuutta ja yhteenkuuluvuutta.

Vuonna 2016 yhdysvaltalaiset psykologian tutkijat kartoittivat empatiaa verkkokyselyillä ympäri maailmaa. Vastaajia kertyi yli 100 000. Tutkimukseen otettiin mukaan ne valtiot, joista saatiin riittävän suuri määrä vastauksia. Kyseessä oli ensimmäinen maailmanlaajuinen empatiaa koskeva tutkimus. Suomi sai 63 maan vertailussa kuudenneksi kehnoimmat empatiapisteet.

Nyky-yhteiskunnassa kaiken arvoa mitataan rahalla, tuottavuudella ja kasvun maksimoinnilla. Mitä muuta se on kuin empatian puutetta?

Johannes Roviomaa on 27-vuotias toimittaja ja viestinnän ammattilainen, joka on erikoistunut ympäristöä, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta käsitteleviin teemoihin. Hän oli yksi kirjoittajista tietokirjassa Hyvän sään aikana – Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken (Into, 2017). Teos oli Finlandia-ehdokkaana ja palkittiin Kanava-palkinnolla.