Siemaus raikasta selkomaailmaa

Kieli kehittyy yhtä matkaa aivojen kanssa. Ensin on itkua, sitten vokaaleja, konsonantteja, sanoja, lauseita, tarinoita, kirjoja. Vanhoilla päivillä kuljetaan samaa reittiä takaisin, jos muistisairaus rappeuttaa aivot. Joillakin kielen kehitys muuttaa matkaansa jo aikaisemmin.

Selkokieli on täsmälleen ihmisen kokoinen kieli ja timmissä kunnossa. Koneisto toimii, eikä ylimääräistä rasvaa hölsky missään.

Selkokielisenä ihmisenä voit liikkua missä tahdot: vaikka tutkijankammiossa, fantasiamaailmassa tai pyykkituvassa. Yleiskielisessä maailmassa olet kuitenkin kuin turisti ja tarvitset tulkin apua.

Selkokirjoittaja on selkokielisen ystävä. Kun hän kuulee jotain mielenkiintoista, hän haluaa kertoa sen sinulle. Ystävyksille on tärkeää, että he ymmärtävät toisiaan. Siksi selkokirjoittaja muistelee, miten itse kerrot asioistasi ja kirjoittaa viestinsä yhtä helpolla kielellä. Jos asiana on numero 3, selkokirjoittaja ei hukkaa aikaasi kertomalla, kuinka lähellä 3 on piin likiarvoa.

Selkoasiakaspalvelija katsoo sinua silmiin ja avaa suunsa, kun puhuu. Katsekontakti viestii ymmärtämisen halua ja auttaa teitä keskittymään keskusteluun. Silmiisi katsomalla palvelija myös huomaa, jos tiput kärryiltä. Suun avaaminen ja kielilihasten käyttäminen puhuessa on tärkeää, jos puheesta on tarkoitus saada selvää.

Kieli on kuva käyttäjänsä maailmasta. Kielellä ihminen voi ilmaista toisille mitä aistii, tuntee ja ajattelee. Kielen välityksellä voi myös ymmärtää, miltä toisen ihmisen maailma näyttää.

Selkokielisen ihmisen maailma koostuu selkeistä tosilauseista. Asiat eivät ole suunnilleen, melkein, tuskin, mahdollisesti, kohtalaisesti, yleisesti ottaen, toisaalta tai lähemmin tarkasteltuna. Asiat ovat jotain tai eivät ole. Tekoja tehdään tai ei sitten.

Yleiskielinen maailma elää tuhannen tien risteyksessä, muttei uskalla astua askelta edemmäs yhdellekään tielle. Selkokielen totuudellisuus ahdistaa yleiskielen koukeroihin tottunutta ihmistä. On liian vastuullista vastata yksinkertaisesti on tai ei.

Pidänkö suklaasta? Jaa-a… aikooko hän tarjota suklaata? Jos sanon kyllä, vaikutan ahneelta. Tarjouksesta on toisaalta epäkohteliasta kieltäytyä. Entä jos hän tarjoaa ällöttävää valkoista suklaata? Palasen voisin kohteliaisuudesta syödä, mutta jos hän sitten seuraavalla kerralla tarjoaa taas valkoista suklaata…

Politiikan kieli on osa yleiskieltä, ja se on syntynyt maailman parantamista varten. Politiikan kielen sanasto vaihtuu vaalikausittain neljän vuoden välein ja sitä puhutaan tiedotusvälineille.

Vaalikeväisin monta politiikanpuhujaa saattaa olla yhtaikaa paikalla. Silloin kaikki puhuvat yhtaikaa ja kovaan ääneen. Tällainenko on se parempi maailma?

Yle järjesti tänä keväänä selkokielisen vaalipaneelin. Osallistujat yrittivät parhaansa mukaan puhua politiikkaa selkosuomeksi. Jollekin se merkitsi äänen korottamista, toiselle jokaisen sanan korville käyvää painottamista. Joku luki paperista ja unohti katsoa kuulijoita. Toinen katsoi, muttei muistanut avata suutaan. Joskus puhe karkasi politiikan kielelle, ja silloin katsomoon laskeutui tylsä ja seisahtanut tunnelma.

Selkokielinen politiikka on raikasta ja siinä on tekemisen meininki. Selkokieltä tarvitsevat ihmiset, politiikan kieltä poliitikot.

Raija Kurki on oululainen freelancertoimittaja, joka on innoissaan aina, kun oppii tai ymmärtää jotain uutta.