Kaaoksesta yhtenäiseen toimintamalliin

”Pertti, otatko kahvia?”, kysyy lähihoitaja Roosa-Maija Raitio.

Perttiä, joka esiintyy tässä jutussa vain etunimellään, ei tarvitse kahta kertaa pyytää, vaan hän on salamana pöydässä, kulauttaa kahvin menemään ja popsii päälle marjapiirakkaa.

Jatkuvasti kovaa ääntä pitävä Pertti on asunut Tyrnävällä sijaitsevassa Pentinkulmassa jo pitkään. 13-paikkainen yksikkö kuuluu Lakeuden Palveluyhdistykseen, joka tarjoaa kehitysvammaisille ja autismin kirjon asukkaille asumis- ja päivätoimintapalveluja.

Pertin kotoutuminen Pentinkulmaan kesti pitkään. Erityisesti asumisen alkuajat olivat haasteita täynnä, sillä Pertti reagoi muuttuneeseen elämäntilanteeseensa voimakkaasti.

”Turvattomuus, jonka uuteen ympäristöön muuttaminen laukaisi, aiheutti haastavaa käyttäytymistä erityisen paljon. Pertti jumittui asioihin. Hän vaihteli vaatteitaan jatkuvasti ja likasi niitä. Siksi vaatteita kului päivän aikana valtava määrä”, Rautio kuvailee.

Myös työntekijöiden tilanne oli vaikea. He kokivat työssään pelkoa, turvattomuutta, neuvottomuutta ja riittämättömyyden tunteita. Hankala tilanne esti viihtyisän, kodinomaisen ja turvallisen arjen rakentamista koko asumisyksikössä. Siksi henkilökunnan saaminen yksikköön oli vaikeaa. Muutaman työntekijän varassa oleminen kuormitti kohtuuttomasti varsinkin niissä tilanteissa, kun työntekijä sairastui tai jäi lomalle.

Asiakkaiden näkökulmasta elämää varjosti kaaos, epävarmuus ja turvattomuus.

Vuonna 2011 yksikössä käynnistettiin Jäniskumpuprojekti, joka tarkoituksena oli löytää ratkaisu toimimattomaan arkeen.

Liikennevalot käyttöön

Jäniskumpuprojektin tarkoituksena oli löytää keinoja turvalliseen, ennakoivaan ja hallittuun arkeen ensin Pertin ja sitä myötä kaikkien muidenkin haastavien kehitysvammaisten asiakkaiden kanssa toimimisessa.

Projektiin osallistui yksikön vastaava ohjaaja, projektivastaava sekä kuusi yksikön ohjaajaa.

Lähtötilanteen kartoittamisessa käytettiin apuna muun muassa videokuvausta ja työntekijöiden haastattelua. Arkisten ohjaustilantilanteiden havainnointi jälkikäteen tuotti paljon oivalluksia, jotka olisivat muutoin jääneet huomaamatta.

Koulutusta ja konsultaatioapua haastavien tilanteiden ratkaisuun saatiin myös Savonia ammattikorkeakoulun Avekkikouluttaja Risto Lommilta.

Asiakkaan käytöstä ja tunteita ryhdyttiin kuvaamaan helposti ymmärrettävillä liikennevalosymboleilla.

Vihreä valo tarkoittaa, että asiakas on rauhallinen ja hänellä on turvallinen olotila. Keltaisella alueella asiakaan tunnetila alkaa kiihtyä ja hän osoittaa hermostumista. Punainen valo symboloi haastavan käytöksen huippua, jolloin ongelma on räjähtänyt käsiin, eikä sille enää voi mitään.

Projektin pyrkimyksenä oli ohjata henkilökuntaa puuttumaan haastavaksi kehittyviin tilanteisiin oikea-aikaisesti, kun asiakas on vielä keltaisella alueella, jolloin muutokseen on vielä mahdollisuus.

”Olemme laittaneet paljon rahaa likoon ja kouluttaneet ison määrän ihmisiä yhden asiakkaan vuoksi, mutta toisaalta samaa metodia voi hyödyntää myös muiden asiakkaiden kanssa”, korostaa Lakeuden Palveluyhdistyksen toiminnanjohtaja Tuula Mikkolanvaara.

Tarkka järjestys rutiineihin

Käytännössä projektia alettiin toteuttaa pilkkomalla kaikki Pertin päivärutiinit ja eteen tulevat tapahtumat mahdollisimman pieniin osiin, jotka helpottivat kokonaisuuden näkemistä. Samalla hänen reagointiaan seurattiin tarkasti joka tilanteissa. Tällä tavoin saatiin selville, milloin ja miksi haastava käyttäytyminen alkaa.

Myös tiivis yhteistyö omaisten kanssa oli tärkeää. Pertin lähipiirin kertomukset hänen aikaisemmista tavoistaan, tottumuksistaan ja elämästään auttoivat henkilökuntaa ymmärtämään paremmin hänen käytöstään.

Saadun tiedon perusteella henkilökunnalle on laadittu tarkka toimintajärjestys kaikkiin Pertin kanssa tehtäviin päivärutiineihin.

Alkuaikoina Pertti asui asumisyksikössä vain osan viikosta ja toisen puolen äitinsä kanssa kotona, sillä äidin oli vaikea luopua pojastaan. Edestakainen siirtyminen kodin ja asumisyksikön välillä stressasi Perttiä todella paljon ja hän oireili sen mukaisesti. Myös kodin ja asumisyksikön erilaiset toimintatavat laukaisivat haastavaa käyttäytymistä.

Erityisesti vaatteista muodostui valtava ongelma, jonka olemusta henkilökunta ei aluksi ymmärtänyt.

”Pertin äiti on hyvin huoliteltu ja arvelimme, että hän kiinnittää huomiota myös poikansa pukeutumiseen. Halusimme jatkaa samaa tapaa myös asumisyksikössä, mutta se ei toiminut, sillä emme heti ymmärtäneet, että kotona äiti oli tehnyt poikansa vaatevalinnat. Perttiä alkoi ahdistaa, kun hänen olisi itse pitänyt valita omat vaateensa”, kertoo Mikkolanvaara.

Vaateongelma ratkaistiin lopulta siten, että Pertille hankittiin kymmenkunta täysin samanlaista ja samanväristä vaatekertaa, joten niiden valinnasta ei pääse enää muodostumaan ongelmaa. Samalla myös vaatteiden tahriminen on vähentynyt niin, ettei niitä tarvitse vaihtaa kuin enintään kolme kertaa päivässä, kun niitä aikaisemmin kului hyvin paljon enemmän.

Rauhan säilymiseksi kaikkia muutoksia on vältettävä mahdollisimman pitkälle.

”Vaatteet puetaan aina samalla tavalla ja samassa järjestyksessä, parta ajetaan aina samalla tavalla samaan aikaan, ja kaikki muutkin asiat tehdään samalla periaatteella” kertoo lähihoitaja Eveliina Lepistö.

Koko henkilökunta mallissa mukana

Jäniskumpuprojektiin osallistuneet kuusi ohjaajaa ovat kaikki jo siirtyneet toisiin tehtäviin, mutta kerran kehitetty malli toimii edelleen ja se on hyvä todiste siitä, että mahdottomaltakin tuntuvien tilanteiden edessä voidaan aina tehdä jotain.

”Kun uusia työntekijöitä tulee taloon, jokainen perehdytetään toimimaan samalla tavalla Pertin kanssa. Kun on olemassa selvät struktuurit, niihin on helppo hypätä mukaan. Ei ole olemassa parempaa tai huonompaa toimintatapaa, vaan toimimme siten kuin olemme havainneet asioiden onnistuvan parhaiten. Jäniskummun kautta rajoittamistoimenpiteitä on saatu vähennettyä todella paljon ja sekä henkilökunnan että asukkaiden elämänlaatu on parantunut ratkaisevasti”, tiivistää Mikkolanvaara.

Hyviä tuloksia voi ylpeänä esittää myös laajemmalle yleisölle. Vuonna 2016 Jäniskumpuprojekti pääsi Talentian Hyvä käytäntö -finaaliin ja se voitti kilpailun yleisöäänestyksen.