Enemmän huomiota FASD-lapsiin

Vammaiset lapset tulevat olemaan tuoreen lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen eräs merkittävä kohderyhmä.

Elina Pekkarinen päätyi lapsiasiavaltuutetuksi työskenneltyään sitä ennen monia vuosia tutkijana ja lastensuojelun asiantuntijana.

”Muistan, millaista oli olla lapsi. Joitakin asioita muistan jopa ajalta, jolloin olin neljävuotias. Lapsena minusta tuntui usein, että aikuiset eivät ymmärrä lapsia aivan kuin he olisivat unohtaneet, millaista lapsen elämä on”, kertoo tuore lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on varmistaa, että lasten oikeudet toteutuvat yhteiskunnassa. Hän huolehtii siitä, että kaikki tietävät, minkälaisia oikeuksia lapsilla on. Lapsiasiavaltuutetun kausi kestää viisi vuotta, mutta pestiä voidaan myös jatkaa toisella viisivuotiskaudella. Valtioneuvosto vastaa lapsiasiavaltuutetun valinnasta.

Pekkarinen on työskennellyt uudessa tehtävässään vasta muutamia kuukausia, eikä hän ole vielä ehtinyt tavata moniakaan lapsia ja nuoria, mutta hän on tehnyt jo nyt erään tärkeän havainnon.

Aikuiset päättävät

”Kun ottaa huomioon, miten monessa tilaisuudessa olen ollut kutsuttuna – ja miten paljon niitä on tulossa – on silmiinpistävää, miten usein me aikuiset kokoonnumme keskenämme käsittelemään lapsia ja nuoria koskevia asioita, ja miten harvoin saan kutsuja tulla käsittelemään lapsia ja nuoria koskevia asioita yhdessä lasten ja nuorten kanssa.”

Monet tavalliset ihmiset ottavat lapsiasianvaltuutettuun yhteyttä, kun he haluavat kysyä esimerkiksi lastensuojelusta, kouluasioista ja tapaamisriidoista. Lapsiasiavaltuutettu ei kuitenkaan voi käsitellä yksittäisten ihmisten asioita, vaan hän voi vain ohjata heidät eteenpäin. Lapsiasiavaltuutetulle ei voi myöskään valittaa mistään päätöksestä tai kannella viranomaisten toiminnasta.

”Sen sijaan lapset ottavat yhteyttä vain harvoin, mutta heidän asiansa yritetään aina hoitaa”, Pekkarinen vakuuttaa.

Tausta lastensuojelussa

Pekkarinen päätyi lapsiasiavaltuutetuksi työskenneltyään sitä ennen monia vuosia tutkijana ja lastensuojelun asiantuntijana. Tällöin hän havaitsi, että lasten asiat jäävät usein muiden asioiden jalkoihin.

”Tilanteessa, jossa lapsella on vammaisuuden lisäksi vaikeita kasvuympäristöön liittyviä ongelmia, kuten vanhempien uupumusta, mielenterveyden ongelmia, päihteidenkäyttöä, sairautta tai läheisten menehtymisiä, yhteiskunnan vastuu on erittäin suuri, jotta lapselle löydetään oikeanlainen tuki ja turva. Myös huostaanottoasiakirjoista muodostuvissa tutkimusaineistoissani tuli vastaan tilanteita, joissa vammainen lapsi jouduttiin ottamaan huostaan vanhempien ongelmien vuoksi. Näissä tilanteissa lapsi sijoitettiin kuitenkin vammaispalveluiden ja lastensuojelun yhteistyönä sopivaan sijaishuoltopaikkaan”, Pekkarinen kertoo.

Kaksi tärkeää tehtävää

Pekkarisen mielestä lapsiasiavaltuutetulla on kaksi tehtävää ylitse muiden. Ensimmäinen niistä on vaikuttaa päättäjiin niin, että he tekevät lasten hyvinvointia tukevia päätöksiä. Toinen tehtävä on saada lapset näkymään yhteiskunnassa. Lasten ja nuorten täytyy myös itse saada tietää, mitä oikeuksia heillä on.

”Suomessa on ymmärretty, että lasten ja nuorten hyvinvointiin kannattaa panostaa, mutta ongelmia ja parannettavaa löytyy edelleen runsaasti. Maassamme on paljon eriarvoisuutta ja köyhiä lapsiperheitä, joissa lastensuojelun tarve korostuu. Myös erityislapsilla on oikeus tarpeellisiin tukitoimiin, palveluihin ja täyteen osallisuuteen. Lapsiasiavaltuutetun täytyy siis huolehtia, että erityislapset pääsevät mukaan yhteiskunnan kaikille osa-alueille.”

Erityisenä kysymyksenä lastensuojelun puolella Pekkarinen näkee lapset, joilla on neuropsykiatrisia oireita. He jäävät usein vaille tarvittavia palveluja, vaikka monesti he hyötyisivät vammaispalveluista. Tässä ryhmässä huomiota pitäisi kiinnittää entistä enemmän äidin alkoholin käytön vaurioittamiin lapsiin.

”FASD-diagnoosin saaneita lapsia ja nuoria olen kohdannut erittäin harvoin, vaikka joidenkin lasten kohdalla on ollut vahva epäilys alkoholin aiheuttamista oireista. Ilmiöstä tulisi puhua nykyistä enemmän, sillä olen kohdannut urallani monia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleet tästä oireyhtymästä.”

Tällä hetkellä lapsiasiavaltuutetun toimistossa valmistellaan erillisselvitystä vammaisten lasten ja nuorten kokemuksista.

”Tämä työ on vasta aivan aluillaan, mutta ilmentää sitä, että vammaiset lapset tulevat olemaan viisivuotiskaudellani eräs lapsiasiavaltuutetun työn merkittävä kohderyhmä”, Pekkarinen lupaa.

Teksti: Eeva Grönstrand | Kuva: Kaisa Kaatra | Julkaistu: 

2 kommenttia

  1. Maassamme on paljon eriarvoisuutta ja köyhiä lapsiperheitä, joissa lastensuojelu korostuu!
    Myös erityslapsilla ja heidän perheillään on oikeus tarpeellisiin tukitoimiin!
    Hyvä ja tärkeä asia, jos sairaudet tunnistetaan, esim.fasd, että saisivat tarvittavan tuen!
    ON tärkeää, että lapsiasiavaltuutettu on lasten asialla ja vaikuttaa päättäjiin, niin että he tekisivät lasten hyvinvointia tukevia hyviä päätöksiä!
    Lapsivaltuutetun työ on hyvin merkittävää!
    Onnea Elina Pekkarisille vaativaan tärkeään työhön🤗

  2. Mielestäni päihdeäideille tulisi olla pakkohoitoa kuten Norjassa. Nythän syntymättömällä lapsella ei ole mitään oikeuksia, paitsi vammautua loppuiäkseen jo kohdussa. Nämä vammautumiset olisivat täysin estettävissä, toisin kuin muut kehitysvammat. Pelkkä hoitoonohjaus tai kehottaminen ei riitä, kun se on kuitenkin vapaaehtoista ja päihteet kiinnostavat äitiä enemmän. Kun mitään pakkokeinoja ei ole, työntekijät ovat täysin kädettömiä. Osa päihdeäideistä ei edes käy neuvolassa, heidät täytyisi voida ottaa kiinni tavattaessa ja toimittaa hoitoon. Ei ole kenenkään etu, että maassamme syntyy vuosittain satoja (-tuhansia?) FAS- tai FASD -lapsia.

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).