Sosiaalipalvelut sote-uudistuksen jaloissa
Professori Anneli Pohjola Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta on ollut mukana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta pohtivassa asiantuntijaryhmässä. Häntä huolestuttaa, että sote-uudistusta koskevassa keskustelussa keskitytään pääasiallisesti terveydenhuollon näkökulmaan ja sosiaalipalvelujen järjestäminen näyttää jäävän sivurooliin.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on suurimpia hallinnon ja toimintatapojen uudistuksia, mitä Suomessa on koskaan tehty. Muutos koskettaa satojen tuhansien ihmisten työtä ja kaikkien kansalaisten palveluja.
Erityistä tukea tarvitsevien ihmisten palvelujen uudelleenorganisointi on paljon kysymyksiä herättävä aihe sote-uudistuksessa. Eräs ongelmakohta on julkisten sosiaalipalveluiden porrastuksen puute. Tämän vuoksi kunnallisessa palveluvalikossa on suuria puutteita erikoispalveluissa ja -osaamisessa. Ero on valtava verrattuna vahvaan erikoissairaanhoitoon.
”Oikeastaan ainoana erikoisosaamisen järjestelmänä sosiaalialalla on kehitetty kehitysvammahuoltoa erityishuoltopiirien turvin, millä on suuri merkitys kehitysvammapalveluille”, Pohjola toteaa.
Tämän vuoksi sosiaalipalveluiden erikoisosaamisen ja -palvelujen kehittämiseen pitäisi keskittää voimavaroja runsaasti, jotta erityistä tukea tarvitsevien ihmisten perustason palveluita voitaisiin vahvistaa.
”Sote-uudistusta koskevassa keskustelussa on kuitenkin keskitytty miltei kokonaan terveydenhuollon näkökulmaan, ja eniten on kannettu huolta lääkäri- ja sairaalapalveluiden tulevaisuudesta. Sosiaalipalvelut ja niiden kehittäminen näyttävät jäävän sivurooliin, mikä jättää samalla myös erityistä tukea tarvitsevien ihmisten tarpeet vähemmälle huomiolle”, huomauttaa Pohjola.
Huono-osaisuus sairastuttaa
Hänen näkemyksensä mukaan sote-uudistukseen liittyvässä keskusteluissa ihminen nähdään yksinomaan terveys-sairaus-näkökulman kautta, ei sosiaalisena olentona. Erityistä tukea tarvitsevat ihmiset eivät kuitenkaan ole lähtökohtaisesti sairaita, vaan he tarvitsevat ainoastaan tukea erityisesti arjesta selviytymiseen. Toisaalta monesti sosiaaliset tekijät ovat keskeinen tekijä sairastavuuden taustalla. Siksi huono-osaiset sairastavat eniten ja heille myös kohdentuu tutkimusten mukaan hyväosaisia heikommin erikoissairaanhoidon palveluita.
”Mikäli oikeasti halutaan edistää tavoitteiden mukaisesti terveyttä, tulisi sosiaalinen tuki ennaltaehkäisevänä toiminta-alueena saada mahdollisimman hyvään kuntoon. Tämä näyttää kuitenkin hankalalta, kun keskusteluista puuttuu jopa sosiaalisen käsite, puhutaan ainoastaan terveydestä ja hyvinvoinnista”, korostaa Pohjola.
Tuki ihmisten luokse
Sote-uudistuksessa lähipalvelujen saatavuus on keskeistä kaikille ihmisille ja eritoten tärkeää se on henkilöille, joilla on erityisiä tuen tarpeita.
”Arjen tukea tarvitaan siellä, missä ihmiset elävät ja toimivat”, Pohjola kiteyttää.
Tällä hetkellä käytävä sote-keskustelu keskittyy pääasiallisesti sairaalaverkkojen ja erikoissairaanhoidon päivystyksen toteuttamiseen liittyviin asioihin. Samanaikaisesti tulisi pohtia myös, miten arjen sujuvuutta mahdollistavat lähitukipalvelut rakennetaan ihmisen elämisen kannalta toimiviksi.
Lähipalvelujen järjestäminen on suuri haaste kaikkialla Suomessa, mutta erityisen vaikeaa se on harvaan asutussa, pitkien etäisyyksien Lapissa.
”Jos tätä ei tehdä viisaasti, uhkana on nykyisen suuruuden ekonomian ajattelumallin mukainen palveluiden keskittämispolitiikka, mikä vaikeuttaa monin tavoin ihmisten avunsaantia”, varoittaa Pohjola.
Ajattelu ja toimintatavat uusiksi
Sotea on kutsuttu vuosisadan uudistukseksi, joka mullistaa sosiaali- ja terveyspalvelut. Uudistuksen kokonaisvaltaisuutta kuvaa myös se, että ensin sote-uudistus valjastettiin vauhdittamaan muutoin hitaasti edennyttä kuntauudistusta, ja jatkossa se toimii ensivaiheena myös aluehallinnon uudistukselle. Sotessa on siten kysymys muustakin kuin vain sosiaali- ja terveyspalveluista. Silti muutosten laajuus ja lopullinen muoto on vielä pitkälle arvailujen varassa. Tähän saakka uudistuksessa on keskitytty sote-palvelujärjestelmän ylätason rakenteelliseen muutoksen linjaamiseen, mutta palveluiden sisällöistä ja niiden kehittämisestä ei juuri ole puhuttu.
Tällä hetkellä sotesta voidaankin puhua pikemmin järjestelmäuudistuksen vauhdittajana, vaikka tavoitteena on ollut palveluiden kehittäminen. Niiden pitäisi kehittyä asiakaslähtöisiksi, ihmisen kokonaistilanteen huomioiviksi sekä perus- ja erikoispalveluja yhteen nivoviksi – vieläpä nykyistä edullisemmin. Nämä sisällölliset tavoitteet eivät kuitenkaan toteudu vain järjestelmiä muuttamalla, sillä tarvitaan myös perusteellista ajattelun ja toimintatapojen muuttumista.
”Tämä edellyttää henkilöstön ja asiakkaiden ottamista mukaan kehittämiseen, palveluprosessien jäsentämistä uudella tavalla, ennakkoluulottomia kokeiluja, palveluiden uudistamista ja tutkimista, parempaa tietoa ihmisten tarpeista ja ennen kaikkea uutta osaamista ja toimintakulttuuria. Tarvitaan myös ihmisten tilanteiden ymmärtämisen, ajattelumallien ja palvelukulttuurien muutosta”, luettelee Pohjola.
Edellä mainittuihin muutoksiin on vielä pitkä matka ja niiden toteutuminen edellyttää myös perus- ja erityispalveluiden kehittämistä enemmän yhteydessä tosiinsa.
Muuttuu, ei muutu?
Sote-palvelujen siirtyminen alueellisten maakuntapohjaisten itsehallintoalueiden vastuulle merkitsee palveluverkon uudelleen muotoilua. Toisaalta vahvat sairaanhoitopiirit tekevät kaikkensa, jotta alueellinen palveluverkko rakennettaisiin niiden pohjalle. Tällöin suurin muutos olisi se, että sosiaalipalvelut integroitaisiin sairaalapalveluiden yhteyteen.
”Köyhimmässä skenaariossa varsinaisesti mikään ei muuttuisi ainakaan terveyspalveluissa”, arvioi Pohjola.
Palveluverkon uudistaminen ratkaisee myös lähipalveluiden kohtalon. Vaihtoehtoina on kuviteltu säästömalli, jossa palveluita keskitetään taloudellisuuden nimissä. Todellisuudessa se vain siirtää kustannukset kansalaisille hankalan asioinnin ja pitkien matkojen muodossa. Toinen, kalliimpi ja inhimillisempi malli tuo palvelut aidosti lähelle ihmisiä heidän arkielämäänsä. Lähipalvelujen merkitystä korostaa myös kuntien vastuulle jäävä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen.
Ennalta ehkäisevät toiminnat ovat lähipalvelujen perusta, sillä useat arjen sujuvuutta tukevat palvelut ehkäisevät samalla myös erilaisia elämässä vastaan tulevia vaikeuksia.
”Jatkossa myös palveluiden valinnanvapauden pitäisi linjausten mukaan kasvaa. Tällä tavoitteella on myönteinen kaiku, sillä turhia palveluihin hakeutumisen portteja onkin tarpeen vähentää. Samalla on kuitenkin tärkeä muistaa, että kaikki eivät osaa, kykene tai halua valita. Vapaudesta ei pidä tehdä valinnanpakkoa tai vaikeasti hallittavia päällekkäisiä vaihtoehtoja sisältävä palveluviidakko, jossa selviää vain lisätyötä ja -kustannuksia aiheuttavan palveluohjauksen avulla. Sen vuoksi palveluiden yksinkertaistamisen ja helpon saatavuuden tavoitteet ovat tärkeyslistan kärjessä”, Pohjola korostaa.
Kuinka käy erityisosaamisen?
Kehitysvammapalvelut ovat sosiaalialalla esimerkki erikoisosaamisen alueesta, johon on systemaattisesti satsattu myös julkisella sektorilla. Miten nämä palvelut jatkossa turvataan, on jäänyt toistaiseksi hyvin vähälle huomiolle, sillä painopiste on ollut terveys- ja sairaalapalveluissa. Tämä keskustelun painotus antaa rivien välistä ymmärtää, että sote-integraatio voisi vähimmillään toteutua liittämällä sosiaalipalvelut sairaanhoitojärjestelmän yhteyteen. Esimerkiksi Lapissa on jo aikaisemmin pyritty yhdistämään kehitysvammapiiri sairaanhoitopiiriin. Jatkossa tosin käsitteet muuttuvat itsehallintoalueiden myötä.
”Olennaista kuitenkin on, mitä muutokset palvelujen sisältöjen kannalta merkitsevät ja kuinka arjen tuki saadaan ihmisten tarpeiden mukaisesti toteutettua”, Pohjola tuumii.
Järjestöillä keskeinen rooli
Palvelujen uudelleenjärjestelykysymykset ovat vielä suurelta osin vastausta vailla. Kehitysvamma-alan, kuten monen muunkin erityistarpeisiin vastaavan palvelualan, kannalta järjestöillä on ollut vahva merkitys palveluiden toteutuksessa ja kehittämisessä.
Jatkossa tärkeää onkin varmistaa järjestöjen mahdollisuus toimia edelleen kehittäjinä ja palvelujen tuottajina julkisen sektorin kanssa yhteistyössä. Kysymys on samalla erikoisosaamisen turvaamisesta ja edistämisestä tulevassa uudistuksessa.
”Järjestöt ovat tehneet paljon työtä edistääkseen erityistä tukea tarvitsevien ihmisten osallisuutta. On erittäin tärkeää, että nämä saavutukset turvataan myös sote-uudistuksen yhteydessä”, Pohjola alleviivaa.
Kysymys sosiaalipalveluiden erikoisosaamisesta on kaiken kaikkiaan suuri tulevassa sote-uudistuksessa, jotta erityisiä tarpeita omaavien ihmisten tarvitsemat tuki- ja kuntoutuspalvelut voidaan turvata. Kysymys ei ole vain palvelujärjestelmän nykyisen osaamisen säilyttämisestä ja siirtämisestä uuteen soteen.
”Tarvitaan myös tulevaisuuden palveluammattilaisten osaamisen vahvistamista, jotta soten tavoitteet voivat toteutua. Uudistukseen tulisikin kiinnittää mukaan myös oppilaitokset, jotka kouluttavat tulevat osaajat, ja myös koulutusohjelmia on kehitettävä”, Pohjola sanoo.
Polttava kysymys on myös tutkittuun tietoon perustuvien työmenetelmien ja tiedolla tuetun kehittämisen ja tietojohtamisen edistäminen. Sosiaalialalla palveluita tukeva tutkimus on ollut melkoisen vaatimatonta, koska valtio ei ole tukenut sitä samalla tavoin kuin terveydenhuollon tutkimusta. Samoin järjestöjen tutkimustoiminta on ollut vähäistä Raha-automaattiyhdistyksen aikaisempien avustuslinjausten vuoksi.
Sisältökeskustelua tarvitaan
Pohjolan mielestä sote-uudistuksen onnistunut läpivieminen edellyttää enemmän sisältökeskustelua järjestelmänäkökulman rinnalle, jotta myös heikommassa asemassa olevien ihmisten asema saisi enemmän näkyvyyttä ja nykyinen eriarvoisuuden kasvu saataisiin käännettyä yhdenvertaisuuden suuntaan.
”Järjestelmän muutos ei välttämättä sinänsä tuota toimintojen muutosta tai kehittyneempiä palveluita. Yhteisessä uudistuksessa tarvitaan myös tavallisten ihmisten oikeaa osallisuutta ja selkeää satsausta sosiaalipalvelujen kehittämiseen, jotta sosiaalipalvelut voivat toimia tasavertaisesti terveyspalveluiden kanssa yhteistä kokonaisuutta luoden”, Pohjola toteaa.
Hänen mielestään itsehallintoalueiden suuri määrä on sikäli hankala ratkaisu, että se ei takaa valtakunnallisesti tasavertaisia mahdollisuuksia, kun alueelliset järjestelmät hajautuvat moniin erillisiin palvelumalleihin.
”Palveluiden aluepohja voi köyhimmillään tuottaa sen, että palvelut pelkästään organisoidaan sairaanhoitopiirien pohjalle ja itse uudistus jää puolitiehen. Ainakin koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen rakenteet tulisi toteuttaa tässäkin järjestelmässä useampia itsehallintoalueita samanaikaisesti kattaen”, korostaa Pohjola.
Sosiaalitoimi on todellakin jätetty täydellisesti huomioimatta sote-uudistuksessa. Tämä on ollut hallituksen tarkoituskin. TV:ssä Orpo on hehkuttanut, että kun sotesta päästään kunnissa eroon, niin sitten voimme laittaa opetustoimen kuntoon. Sotesta eroon?? Nyt on työssäni huhuja, että esim. vammaissosiaalityö ei menisikään uusiin palvelukeskuksiin. Minne sitten voisi mennä, jos ei sinne minne pakotetaan? Kunniltahan sosiaalitoimi ja terveystoimi halutaan kokonaan pois, että kunnilla ei saa olla enää mitään tekemistä näiden kanssa. Kysymys on myös erityisesti koko sosiaalialan työntekijöiden työn turvaamisesta. Jos kuntaan ei saa jäädä ja maakuntiin ei pääse, niin minne me menemme? Mielestäni koko sote-uudistuksen tulisi tehdä täysjarrutus. Mielestäni kunnilla täytyy olla jatkossakin sote-palvelut, yksityisen ja kolmannen sektorin lisäksi. Hallitus haluaa kaikki sote-palvelut yksityistää. Maakunnissa sinne meneviä odottaa pakkoyksityistäminen ihan lain voimin. Lisäksi aikuissosiaalityö ja TYPpipalvelut eli ent. Duuri tullaan lopettamaan, siis kokonaan pois maailman kartalta. Työnantaja ei kerro meille työntekijöille mitään. Niin kuin johtomme olisi täynnä saneeraajajohtajia. Ei tarvitse välittää meistä. Nämä hallituksen touhut ovat suoraan hourulasta ja tekevät erityisesti sosiaalialan ammattilaiset työttömiksi. Tätä en salli. Meidän perheessä on mieheni vammaissosiaalityön sosiaalityöntekijä ja itse olen aikuissosiaalityön sosiaaliohjaaja koulutukseltani sosionomi YAMK, jota työelämä ei noteeraa millään tavalla. Siis turha tutkinto. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon faktoja tästä sote-uudistusaiheesta. Niin paljon se sapettaa. Ja työpaikoilla työntekijät ovat niin naiveja, että luulevat ”kyllä sosiaalialan työt jatkuvat, niin kuin ennenkin”. Mutta minä sanon, että jos hallituksen touhut menevät maaliinsa, niin ei jatku. Terveyspuolen ammattilaisilla on aivan toisenlainen tilanne.