Selkeyttä potilaan tilanteeseen

Kulttuuripsykiatrian poliklinikka on alun perin toiminut kuurojen psykiatrian poliklinikkana 1990-luvulta alkaen. Vuodesta 2014 lähtien poliklinikan toiminta laajeni kattamaan myös maahanmuuttajataustaiset potilaat.

”Potilaat tulevat meille lääkärin lähetteellä monenlaisten syiden vuoksi. Usein meille tulee tutkittavaksi henkilöitä, joilla epäillään olevan kehitysvamma. Lähettävänä tahona on esimerkiksi koulu tai maahanmuuttajien kotoutuspalvelu, joissa ihmetellään, kun henkilö ei omaksu uusia taitoja”, selvittää kulttuuripsykiatrian poliklinikan apulaisylilääkäri Venla Lehti.

Ennen kulttuuripsykiatrian poliklinikalle lähettämistä potilaat on jo arvioitu psykiatrisessa sairaanhoidossa ja jos hoidon suunnittelu on ollut hankalaa, asiakkaan oppimis- tai työkyvystä halutaan saada klinikan tutkimuksissa parempi kokonaiskuva.

Potilastyön ohella klinikka tekee myös konsultaatiota ja yhteistyötä alueen muiden pakolais- ja maahanmuuttajatyötä tekevien toimijoiden sekä sosiaalipalvelujen ja kolmannen sektorin kanssa.

Tietoa monesta lähteestä

”Toimintaosuutemme voi rajoittua kertakonsultaatioon tai annamme toista näkökulmaa asiakkaan tilanteeseen. Joskus taas tutkimusjaksot voivat olla hyvinkin pitkiä; joillakin asiakkailla jopa kymmenien käyntien pituisia”, Lehti taustoittaa.

Klinikalla potilasta tutkitaan moniammatillisen tiimin voimin ja pyritään selvittämään, mistä potilaan oireet ja käyttäytyminen johtuvat.

”Yleensä arvion tekevään tutkintaryhmään kuuluu lääkäri, toimintaterapeutti, neuropsykologi ja sairaanhoitaja. Lisäksi tietoa kerätään esimerkiksi potilaan asumisyksiköstä tai muista vastaavista paikoista, ja saatuja tietoja yhdistellään diagnoosin saamiseksi. Usein tehdään myös aivojen kuvantamistutkimus”, kuvailee Lehti.

Jos potilaan perheenjäsenet asuvat Suomessa, myös heitä haastatellaan ja lisäksi pyritään keräämään kaikki muutkin mahdolliset potilasta koskevat tiedot ja dokumentit mahdollisimman kattavasti, jotta diagnoosin teko helpottuisi.

Usein taustatietoja on kuitenkin saatavilla varsin niukasti, jolloin potilaan tilannetta on pyrittävä arvioimaan hyvin vähäisten tietojen varassa.

”Potilaan oireiden taustalla on monesti traumoja aiheuttavia, kuormittavia tapahtumia. Myös meillä pystytään tarjoamaan jonkin verran hoitoa, mutta usein asiakkaat ohjataan eteenpäin esimerkiksi psykoterapiaan, vammaispalveluihin tai johonkin muuhun kuntoutukseen. Osa potilaista on jo ennestään vammaispalvelujen tai kuntoutusta tarjoavan poliklinikan asiakkaana, mutta he saattavat tarvita vain jotain tiettyjä tutkimusklinikan palveluja. Joskus apu löytyy aivan muulta kuin terveydenhuollon palveluista”, Lehti kertoo.

Harjaantumattomuutta vai kehitysvammaisuutta?

Usein Suomeen tulevilla maahanmuuttajilla oppimisvaikeudet johtuvat siitä, että he eivät ole kotimaassaan käyneet koskaan minkäänlaista koulua. Suomessa heidän pitäisi yllättäen omaksua suuri määrä uusia taitoja, vaikka he eivät olisi koskaan aikaisemmin pitäneet kynää kädessään, käyttäneet saksia tai kelloa.

”Jos tällainen ihminen oppii käyttämään saksia tai käyttämään kynää harjoittelun jälkeen, kyseessä on mitä todennäköisimmin harjoituksen puute. Jos uusien taitojen omaksuminen ei onnistu harjoittelemallakaan, kyseessä saattaa olla kehitysvammaisuus, mutta asian selvittäminen on vaikeaa”, Lehti jatkaa.

Näillä ihmisillä on paljon harjaantumisen puutetta hyvin monissa muissakin suomalaisille täysin päivänselvissä asioissa. He ovat kuitenkin voineet oppia arkielämässä monia taitoja ja ongelmanratkaisukeinoja. Tällainen henkilö saattaa saada suomalaisväestöä keskimäärin kuvaavissa neuropsykologisissa testeissä hyvin heikot pistemäärät, mutta huomataan, että henkilöllä on kuitenkin käytännön ongelmanratkaisukykyä ja kykyä omaksua asioita, löytää reittejä yms., kun taas kehitysvammaiselta henkilöltä nämä asiat eivät suju. Jotain voi päätellä myös sitä, että monet näistä ihmisistä ovat onnistuneet matkustamaan yksin pitkän ja vaikean matkan monien maiden läpi Suomeen asti. Kehitysvammaiselta ihmiseltä vastaava matka tuskin onnistuisi omin voimin.

”Voi olla, että henkilö on selviytynyt omassa kotimaassaan aivan hyvin ympäristössä, jossa ei tarvita esimerkiksi lukutaitoa, mutta Suomessa, jossa on täytettävä kaikenlaisia lomakkeita ja osattava toimia digitaalisessa ympäristössä, henkilö onkin aivan toimintakyvytön”, Lehti toteaa.

Monien tekijöiden summa

Usein tutkimuksiin tulevan henkilön kokonaistilanne voi myös olla monen eri tekijän summa. Harjaantumattomuuden ohella asiaan on voinut vaikuttaa traumaperäinen oire, oppimisen vaikeuksia sekä vaikea masennus. Sen vuoksi toisinaan diagnosoinnissa on pakko tyytyä epävarmaan lopputulokseen.

”Ehkä kehitysvammaisuuden kriteerit eivät aina täyty, mutta henkilöllä on esimerkiksi kielen kehityksen tai hahmottamisen vaikeuksia. Tällaisessa tilanteessa uusien taitojen oppiminen voi olla hyvin vaikeaa. Kaikkia oireita on pyrittävä hoitamaan ja myöhemmin voidaan tarvittaessa arvioida uudelleen, onko henkilön tilanteessa tapahtunut kehitystä.”

Joskus myös esimerkiksi huono näkö, kuulo tai jokin muu aistivamma saattaa häiritä oppimista.

Tarvitaan joustavuutta

Kulttuuristen eroavaisuuksien huomioon ottaminen on olennainen osa poliklinikan työskentelytapaa. Asiakkaan kohtaamisessa tarvitaan joustavuutta, tarkkaa kuuntelua ja hienovaraisuutta. Potilaalle, hänen perheelleen tai muulle verkostolleen on annettava tilaa. On myös tärkeää saada selville, mitä asioita he kokevat ongelmaksi. Myös potilaan tausta ja identiteetti vaikuttavat asiaan.

”Monesti käy niin, että potilas on huolissaan jotain sellaisesta asiasta, jota ei Suomessa nähdä ongelmana. Siksi käytämme esimerkiksi kulttuurista haastattelua, jonka tavoitteena on saada selville potilaan oma kokemus asioista ja antaa hänelle mahdollisuus kertoa niistä tekijöistä, jotka liittyvät hänen ongelmiinsa. Tällä tavoin pyrimme pääsemään sisään potilaan omiin kokemuksiin ja käsitemaailmaan ja saamme selville, millaisia termejä hän käyttää ongelmastaan.”

Haastattelutilanteessa usein olennainen tekijä on potilaan koulutustaso. Korkeammin koulutettu ihminen saattaa käyttää taustastaan huolimamatta hyvin samantyyppisiä käsitteitä, kun Suomessa käytetään. Korkeammin koulutettu mieltää useammin, että kyseessä on lääketieteellinen ongelma, kun taas matalammin koulutettu voi hakea syitä muualta.

Kuurot maahanmuuttajat

Oman erityisryhmänsä muodostavat kuurot maahanmuuttajat. Jotkut heistä osaavat viittoa jollain muullakin kielellä kuin omallaan, jotkut eivät osaa edes omankielistään viittomakieltä, jolloin heillä ei ole mitään kieltä, jolla ilmaista itseään. Näiden ihmisten kognitiivisen tilan selville saaminen on erityisen vaikeaa.

”Kuurojen potilaiden kanssa saatetaan joskus tarvita jopa kahta tulkkia, joista ensimmäinen tulkitsee viittomakielistä potilasta ja kääntää hänen viittomansa suomalaiselle viittomakielelle ja seuraava tulkki kääntää tämän puhutuksi suomeksi”, Lehti kuvailee.

Pääosa potilaista Lähi-Idästä

Suurin osa kulttuuripsykiatrian poliklinikan asiakkaista on miehiä, joista huomattava osa on lähtöisin Lähi-Idästä, eritoten Irakista ja Syyriasta. Potilasmäärät ovat kasvaneet erityisen paljon vuoden 2015 jälkeen, jolloin Suomeen saapui suuri määrä turvapaikanhakijoita.

”Näillä ihmisillä on paljon traumaperäisiä oireita, mutta usein pohdimme myös, selittyykö heikko oppimiskyky pelkästään siitä, vai onko taustalla myös kehitysvammaisuutta, kun oppiminen ei ala sujua eikä suomen kieltä opita”, Lehti pohtii.