Yhteiskuntatieteellistä tutkimusta

Kehitysvammaliiton tutkimus- ja kehittämiskeskus perustettiin vuonna 1978. Vuoteen 2006 saakka keskus toimi nimellä Valtakunnallinen tutkimus- ja kokeiluyksikkö Kotu. Tutkimusaiheita ovat olleet mm. toimintakykyyn, työtoimintaan ja työllistymiseen liittyvät kysymykset sekä elämänlaatu, elämänurat, elinolosuhteet, koulutus ja asuminen kehitysvammaisilla henkilöillä. Näitä teemoja on tarkasteltu itsemääräämisen ja kansalaisuuden näkökulmista palvelujärjestelmässä.

Hankkeiden ja julkaisujen valossa kuluneet 40 vuotta ovat olleet Kehitysvammaliitossa erittäin monipuolisen toiminnan aikaa. Näinä vuosina tutkimuksen painopiste on muuttunut psykologis-pedagogisesta kohti yhteiskuntatieteellisempää painotusta, ja kehitysvammaisten ihmisten ottaminen mukaan toimijoina tutkimukseen ja kehittämistyöhön on vahvistunut.

Nykyinen tutkimus on keskittynyt erityisesti sosiologiseen analyysiin vammaisten asemasta yhteiskunnassa, jolloin on tutkittu yhteiskunnallisia merkityksiä yli vammadiagnoosien ja -luokitusten.

Tutkimuksen painopistealueina ovat vuodesta 2007 alkaen olleet:

• Kehitysvammaisen ihmisen asema ja osallistuminen
  Tutkitaan kehitysvammaisten ihmisten asemaa ja osallistumisen mahdollisuuksia yhteiskunnassa esimerkiksi asumisen, koulutuksen ja työelämän kysymyksissä.
• Palvelujärjestelmä ja yhteiskunta
  Tarkastellaan palvelujärjestelmän kykyä vastata palvelutarpeeseen erityisesti vammais- ja kehitysvammapalveluiden osalta. Laajemmin tutkimus koskettelee hyvinvointipalveluiden käytäntöjä ja ideologiaa.
• Vammaispolitiikan tutkimus
  Keskitytään kansallisiin ja kansainvälisiin vammaispolitiikan trendeihin ja käytäntöihin. Vammaispoliittisen tutkimuksen lähtökohtina ovat YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus ja Suomen vammaispoliittinen ohjelma VAMPO ja näiden kautta kehittyvät vammaispoliittiset toimenpiteet Suomessa ja kansainvälisesti.

Tutkimuksen tehtävänä on ollut jäsentää kehitys- ja puhevammaisten henkilöiden tilannetta yhteiskunnassa ja palvelujärjestelmässä ja kehittää ratkaisuja, kun tuki- ja palvelurakenteet eivät toimi. Tutkimus on nostanut esille keskeisiä aiheita kehittämis- ja vaikuttamistyöhön erityisesti kokija- ja käyttäjänäkökulmista.

Verkostoituminen kotimaisten ja kansainvälisten tutkijayhteisöjen kanssa on tukenut vammaispoliittisten kehityssuuntien seurantaa ja kriittistä arviointia. Kehitysvammaliiton tutkimustoiminta on ollut myös tiiviissä yhteistyössä vammaisjärjestöissä ja yliopistoissa
tehtävään vammaistutkimukseen.

Seminaareja, sessioita, artikkeleita

Kehitysvammaliitossa on järjestetty myös tutkimusseminaari-istuntoja 1990-luvulta alkaen. Seminaarit ovat olleet 2000-luvun alkuvuosiin asti joko sisäisiä tai istuntoihin on kutsuttu ulkopuolisia alustajia. Vuodesta 2008 alkaen Kehitysvammaliitossa on järjestetty lähes sata kaikille avointa tutkimusseminaaria, seminaariesitystä, alustusta, ohjaussessiota tai keskustelutilaisuutta.

Käsitellyt paperit ovat olleet esimerkiksi pro gradujen ja väitöskirjojen tutkimussuunnitelmia, artikkelikäsikirjoituksia, Kehitysvammaliiton tutkijoiden omia tutkimussuunnitelmia ja aineistosessioita. Edustettuina tieteenaloina ovat enimmäkseen olleet yhteiskuntatieteet ja kasvatustieteet, mutta myös mm. filosofia, kansatiede, logopedia, oikeustiede ja psykologia. Seminaari on noussut keskeiseksi vammaistutkimuksen foorumiksi Suomessa.

Tutkimustoiminnan yksi keskeinen osatekijä on myös tieteelliset julkaisut. Ne voidaan jakaa Kehitysvammaliiton tutkimustoiminnassa kolmeen ryhmään. Ensimmäisenä ryhmänä ovat kansainväliset vertaisarvioidut tieteelliset julkaisut. Näiden merkitys on siinä, että niiden kautta Kehitysvammaliiton tieteellinen tutkimus tehdään näkyväksi kansainvälisesti ja samalla osallistutaan kansainvälisen tiedeyhteisön keskusteluun.

Toisena ryhmänä ovat suomenkieliset yleistajuiset tieteelliset julkaisut sekä raportoidut selvitykset, joiden tarkoituksena on tuottaa erityisesti poliittisille päättäjille ja laajasti vammaisalan kaikille toimijoille ajantasaista tutkimukseen perustuvaa tietoa.

Kolmantena ryhmänä ovat tutkimustietoon perustuvat tietopaketit eli esimerkiksi esitelmät, luennot ja koulutusmateriaalit. Tällaisten tietopakettien tarkoituksena on, että vammaisalan opetus ja koulutus perustuvat tutkittuun tietoon.

Tarkasteltaessa Kehitysvammaliiton tutkimuksen merkitystä ja vaikuttavuutta, pääperiaatteena on ensisijaisesti tieteellisen tutkimuksen arvovapausperiaate. Sen mukaan tiede ei voi perustua jollekin pysyvälle arvoperustaiselle rakennelmalle, vaan tutkimus rakentuu tieteen sääntöjen mukaisesti pyrkien ymmärtämään tutkimustoiminnassa erilaisten arvojen merkityksen.

Tämä keskeinen tieteellisen toiminnan arvovapausargumentti on kuitenkin tuottanut joskus vilkastakin keskustelua Kehitysvammaliiton jäsenistön eli esimerkiksi kehitysvamma-alan palvelutuottajien keskuudessa kehitysvammalaitosten lakkautusten tutkimuksesta. Tällaisten keskustelujen herättäminen on olennaista tutkimustoimintamme vaikuttavuutta.

Laajemmin ymmärrettynä tutkimustoiminnan vaikuttavuus ei enää nykyään täysin perustu siihen, että tutkimustulokset itsessään olisivat niin kiinnostavia ja hyödyllisiä, että niillä olisi jo sellaisenaan vaikuttavuutta. Tiedeyhteisössä vaikuttavuutta mitataan mm. julkaisujen sitaatio- ja latausindekseillä ja julkaisujen luokituksilla.

Kehitysvammaliiton tutkimustoiminnan vaikuttavuutta arvioitaessa huomioidaan nämä tiedeyhteisön vaikuttavuusmittarit, mutta samalla tutkimustoiminnan käytännöllisenä tehtävänä on vaikuttaa tiedon lisäämiseen kehitysvammaisten henkilöiden elinoloista, hyvinvoinnista osallisuudesta yhteiskunnassa. Keskeisiä tutkimustiedon vaikuttamisen alueita ovat tällöin kehitysvammaisten henkilöiden sosio-ekonominen asema, asumispalvelujen ja muun palvelujärjestelmän muutos ja kehitys sekä YK:n vammaissopimuksen toteutuminen Suomessa.

Tarvitaan laajempaa rahoituspohjaa

Kaikesta tutkimustoiminnan aktiivisuudesta huolimatta on olemassa kuitenkin selkeä tarve tutkimuksen rahoituspohjan monipuolistamiseksi. Tutkimukselle haetaan aktiivisesti rahoitusta koko ajan eri lähteistä (esim. Työsuojelurahasto, Suomen Akatemia, EU:n puiterahoitus). Tieteellisestä tutkimusrahoituksesta on kova kilpailu. Se edellyttää yhteistyötä yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten kanssa sekä näyttöä tieteellisestä pätevyydestä.

Myös ministeriöt ja muut vastaavat toimijat voivat rahoittaa Kehitysvammaliiton tutkimustoimintaa, esim. selvitystöitä ja tilastollisia seurantoja. Kuitenkin strategisena tavoitteena Kehitysvammaliiton tutkimustoiminnalle voisi asettaa nykyistä tiiviimmän institutionaalisen yhteyden muiden tutkimuslaitosten kanssa. Tämä saattaisi turvata tutkimustoiminnan jatkuvuuden ja kestoltaan pidempien ja sisällöiltään laajempien tutkimushankkeiden toteuttamisen.