Selkokieli kirkastuu uudistetussa mittarissa

Voiko selkokieltä ja selkeää yleiskieltä erottaa toisistaan? Kyllä voi, ja nyt se on entistä helpompaa uudistetun selkokielen mittarin ansiosta. Selkomittari 2.0 kuvaa yksityiskohtaisesti, millaiset kriteerit selkokielisen tekstin pitää täyttää. Mittaria on kehitetty vuodesta 2014 alkaen, ja työ jatkuu edelleen.

Ryhmä ihmisiä, taustalla kahvila.
Selkokielen mittarin työryhmä juhlisti uudistetun mittarin ilmestymistä pitkän työrupeaman jälkeen. Kuvassa ovat vasemmalta oikealle Henna Kara, Ari Sainio, Heidi Ahlström, Ella Airaksinen ja Leealaura Leskelä. Työryhmään kuului myös Raisa Rintamäki.

Mitä on selkokieli? Kehitysvammaliiton Selkokeskuksen määritelmän mukaan selkokieli on sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä helpompi kielimuoto, joka suunnataan lukemisesteisille ihmisille. Selkeä yleiskieli puolestaan tavoittelee suurta yleisöä, jolla ei ole lukemisen haasteita. Selkokeskus on kehittänyt selkosuomen arviointiin selkokielen mittari, joka määrittelee tarkasti, millaiset kriteerit selkokielisen asiatekstin pitää täyttää. Mittarin ensimmäinen versio valmistui vuonna 2018, ja nyt mittarista on ilmestynyt uudistettu versio.

Uudistettu mittari kirkastaa selkotekstin määrittelyä ja auttaa erottamaan selkokielen selkeästä yleiskielestä entistä paremmin. Lisäksi se nostaa esiin selkokielisten verkkotekstien erityispiirteet, sillä yhä useammat selkotekstit ilmestyvät verkossa. Mittarin päivittämisestä vastasi työryhmä, jossa olivat mukana Leealaura Leskelä, Ari Sainio, Henna Kara, Raisa Rintamäki ja Ella Airaksinen sekä mittarin taiton tehnyt Heidi Ahlström.

Mittari syntyy

Selkokeskuksen kehittämispäällikkö Leealaura Leskelä ja suunnittelija Ari Sainio aloittivat mittarin kehitystyön vuonna 2014, ja mittarin ensimmäinen versio julkaistiin neljä vuotta myöhemmin. Mittari haluttiin luoda, koska syntyi tarve määritellä selkokielinen teksti tarkemmin niin tutkimusta ja tiedon siirtoa kuin lainsäädäntöäkin varten.

”Jotta tutkijat innostuisivat selkokielestä, täytyi pystyä todistamaan, onko jokin teksti selkokielinen vai ei. Siksi päätin, että nyt luodaan mittari, jolla tekstien selkokielisyyttä voidaan arvioida objektiivisesti”, Leskelä muistelee.

Selkomittarin tunnus.
Selkokielen mittarin avulla voidaan arvioida, onko jokin asiateksti selkokieltä vai ei. Mittarissa on Suomessa käytössä olevat selkokielen kriteerit, joiden avulla teksti pisteytetään. Jos teksti ja sen ulkoasu vastaavat kriteerejä, se on selkokieltä.

Mittari on tarkoitettu selkokielen asiantuntijoiden ja kielentutkijoiden käyttöön, eikä se sovellu selkokirjoittamisen opetteluun. Silti se muodostaa valtavan tietopankin, johon on Leskelän mukaan koottu vuosikymmenten tieto selkokielen periaatteista. Sainion mielestä on tärkeää, että mittarin avulla periaatteet on mahdollista siirtää myös tuleville selkokielen asiantuntijoille:

”Tällöin käsitys selkokielestä pysyy yhdenmukaisena, vaikka esimerkiksi Selkokeskuksen työntekijät vaihtuisivat.”

Sainion mukaan selkomittari palvelee myös Selkokeskuksen pitkäjänteistä tavoitetta saada selkokieli lakiin.

”Jotta voidaan vaatia jotain tahoa tekemään selkokielisiä julkaisuja, täytyy olla tarkkaan tiedossa, mitä oikeastaan vaaditaan eli mitä selkokieli on. Selkokielen määrittely mittarin avulla tukee tätä pyrkimystä”, Sainio miettii.

Muutoksen tuulia

Selkomittarin luominen oli valtava ponnistus pieneltä järjestötoimijalta – vuosikymmenten aikana kerätty tieto ja taito selkokielestä tiivistettiin mittarin muotoon. Kun mittari uudistettiin vuonna 2022, sitä päivitettiin uusimman tutkimustiedon, käytännön kokemusten ja palautteen perusteella. Mittarin kriteereistä moni muuttui, ja mittariin luotiin uusia kriteereitä. Osa uudistetun mittarin kriteereistä määriteltiin pääkriteereiksi.

Pääkriteereissä linjataan esimerkiksi, että tekstissä aihetta käsitellään lukijan kannalta mielekkäästä näkökulmasta, käytetään lukijalle tutuksi arvioitavaa sanastoa ja suositaan ymmärtämistä tukevia kuvia. Pääkriteereihin on nostettu keskeisimmät selkokielen piirteet, jotka erottavat selkokielen selkeästä yleiskielestä.

”Iso muutos oli se, että pääkriteereille annettiin enemmän painoarvoa pisteytyksessä. Selkotekstiä voi luonnehtia monella tapaa ja siitä voi löytää erilaisia piirteitä, mutta kaikki eivät ole yhtä keskeisiä kuin pääkriteerit”, Leskelä toteaa.

Nainen kirjastossa.
Leealaura Leskelä toivoo, että tutkijat tarttuvat uudistettuun selkokielen mittariin innolla.

Selkomittarissa on kaikkiaan 96 kriteeriä, joilla arvioidaan tekstin selkokielisyyttä. Kriteerit on jaettu neljän alaotsikon alle: Teksti kokonaisuutena, Sanat, Kielen rakenteet sekä Ulkoasu ja kuvitus. Sainion mielestä uudistettu mittari korostaa aiempaa selvemmin, että selkotekstiä on aina tarkasteltava kokonaisuutena:

”Uudistetussa mittarissa kirkastui se, että selkokieli ei ole yksittäisiä piirteitä, vaan tekstiä pitää katsoa monien piirteiden summana. Lähes kaikista selkoteksteistä voi löytää pari kohtaa, jotka eivät ole mittarin mukaisia, mutta se ei haittaa, jos suurin osa tekstistä noudattaa mittaria.”

Suuri merkitys selkokielen kehittämiselle

Selkomittari on ainutlaatuinen myös kansainvälisesti, sillä muissa maissa ei ole tehty vastaavia selkokielen arviointiin tarkoitettuja työkaluja. Mittari käännettiin englanniksi, jotta esimerkiksi eri maiden tutkijat voivat tutustua selkosuomeen. Käännöksen teki Alice Lehtinen, ja se toteutettiin selkokielen tutkimusta edistävässä Selkokielen ytimessä -hankkeessa Koneen säätiön rahoituksella.

”Selkomittarilla on valtava merkitys selkokielen kehittämiselle niin Suomessa kuin kansainvälisessä keskustelussakin. Vaikka mittarin avulla ei ole tarkoitus oppia selkokielen kirjoittamista, se on laajin kuvaus selkosuomesta”, Leskelä summaa.

Leskelä toivoo, että tulevaisuudessa tutkijat voisivat tarkastella mittaria kokonaisuutena ja selvittää, miten hyvin mittari toimii. Hänen mielestään myös yksittäisten kriteerien tutkiminen on tärkeää, mutta kokonaisuuden huomioiminen toisi esiin selkotekstin ydinominaisuuksia.

Kun mittarin toimivuutta tutkitaan, saadaan lisää arvokasta tietoa selkokielestä. Sainion mukaan myös mittarin kehitystyö ja sen aikana käydyt keskustelut ovat omalta osaltaan vaikuttaneet selkokielen kehittämiseen.

”Mittarin pohjalta on tarkennettu selkokielen ohjeita, joiden avulla kirjoittajat voivat tuottaa selkotekstiä. Mittari vaikuttaa suoraan myös esimerkiksi Selkokeskuksen koulutusmateriaaleihin”, Sainio kertoo.

Kehitystyö jatkuu

Vaikka mittari on kokenut muodonmuutoksen, se ei ole vieläkään valmis. Selkokieltä kehitetään kaiken aikaa, kun siitä kertyy uutta tutkimustietoa ja käytännön kokemusta. Selkokeskuksen työntekijöiden lisäksi mukana työssä on muita selkokielen ja Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijoita sekä tutkijoita.

Sainio ja Leskelä toivovat, että jatkossa selkokieltä ja selkomittaria kehitettäisiin entistä enemmän yhdessä selkokieltä tarvitsevien ihmisten kanssa.

”Tarvittaisiin lisää tietoa siitä, miten selkomittarin kriteerit täyttävä teksti palvelee lukijoitaan. Eli onko kehitystyössä osuttu oikeaan”, Sainio miettii. Hänen mielestään kiinnostava on kysymys myös siitä, millaiset kielen piirteet hyväksytään selkokieleen ja millaisia piirteitä pitäisi välttää.

Lähikuva miehestä, joka nojaa puuhun.
Ari Sainio on nauttinut keskusteluista, joita mittarin kehittämisen yhteydessä on käyty.

Leskelän mukaan selkokielen periaatteita pitäisi kehittää enemmän erilaisten selkokielen käyttäjäryhmien tarpeet huomioiden. Voi olla, että esimerkiksi kehitysvammaiset ihmiset hyötyisivät toisenlaisesta selkokielestä kuin suomen kielen oppijat. Leskelä pohtii, että myös selkokielen vaikeustasojen luomiseen pitäisi panostaa. Selkokielessä ajatellaankin olevan kolme tasoa: helppo, perus ja vaativa selkokieli. Selkomittarilla voidaan arvioida nimenomaan selkokielen perustasoa, eikä kahdesta muusta tasosta ole olemassa kattavaa kuvausta tai periaatteita.

”Tulevaisuudessa pitäisi saada muodostettua hyvin yksinkertaisen selkokielen periaatteita. Vaativasta selkokielestä taas en puhuisi jatkossa enää ollenkaan, vaan laskisin sen selkeäksi yleiskieleksi, jonka edistäminen on Kotimaisten kielten keskuksen vastuulla”, Leskelä arvioi.

Selkokielen mittarilla voidaan arvioida vain asiatekstien, kuten tiedotteiden, verkkosivujen ja esitteiden, selkokielisyyttä, mutta ohjeita on myös muiden tekstilajien kirjoittamiseen. Leskelän mielestä tekstilajikohtaisia ohjeistuksia pitäisi kehittää edelleen, sillä yleiset selkokirjoittamisen ohjeet ja tekstilajikohtaiset ohjeet voivat toisinaan olla ristiriidassa keskenään.

Sainio paljastaa, että vuosien varrella selkomittarista on syntynyt yli 20 versiota, joista kaksi on nähnyt päivänvalon. Keväällä ilmestynyt selkomittari 2.0 on siis pitkäjänteisen kehittämisen ja onnistuneen yhteistyön tulos. Ehkä tulevaisuudessa nähdään erilaisia selkokielen mittareita, jotka on laadittu tietyn selkokielen käyttäjäryhmän, vaikeustason tai tekstilajin näkökulmasta.

”Selkomittari on mieletön saavutus Selkokeskukselta”, Leskelä kiteyttää.

Teksti: Ella Airaksinen | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).