Riittävät henkilöstöresurssit takaavat itsemääräämisoikeuden autismin kirjolla

Autismiliiton asiantuntija, Pia-Maria Topi on työskennellyt kehitysvammaisten sekä autismin kirjon ihmisten kanssa jo yli 25 vuoden ajan, aikaisemmin myös asumis- ja päivätoiminnassa sekä ohjaajana että esimiehenä. Hän on huolissaan itsemääräämisoikeuteen liittyvistä kysymyksistä ja erityisesti perusteettomista ja ylimitoitetuista rajoitustoimenpiteistä, jotka voivat aiheuttaa vakavia vammoja jopa pienille lapsille.

”Itsemääräämisoikeudesta puhuttiin jo 90-luvun alussa paljon. Tässä hetkessä minua huolestuttaa eniten perusteettomat ja ylimitoitetut rajoitustoimenpiteet, joista on saattanut aiheutua elinikäisiä vammoja jopa pienille lapsille”, Topi kertoo.

Rajoitustoimenpiteiden määrä ei välttämättä ole lisääntynyt, mutta niistä raportoidaan entistä enemmän, sillä ihmiset ovat tulleet tietoisemmiksi omista ja lastensa oikeuksista, ja tämän myötä tietoisuus on lisääntynyt myös Autismiliitossa.

”Nykyisin ihmiset tietävät, että rajoitustoimenpiteet ja itsemääräämisoikeuteen puuttuminen ovat viimeinen keino puuttua haastavaan käyttäytymiseen. Ennen näihin toimenpiteisiin ryhtymistä olisi mahdollista puuttua haastavaan käyttäytymiseen monilla muillakin tavoilla, jotka eivät riko henkilön itsemääräämisoikeutta”, Topi selventää.

Hän on pannut merkille, että henkilökunnalle annetut ohjeet näissä paikoissa eivät ole aina riittävän tarkkoja.

”Viimeisten vuosien aikana olen huomannut neljä erityisen vakavaa tapausta, joissa autismin kirjon henkilön haastavaan käyttäytymiseen on puututtu mielestäni liian voimakkaasti. Nämä tapaukset ovat herättäneet laajaa julkista keskustelua, ja ne jotkut niistä ovat myös päätyneet oikeuden käsiteltäviksi”, Topi toteaa.

Haasteita henkilöstön saatavuudessa ja maineessa

Eräs keskeinen haaste on henkilöstövaje, joka vaivaa laajasti koko hoiva-alaa. Erityisen vaikea tilanne on työpaikoilla, joissa työntekijät kohtaavat haastavasti käyttäytyviä autismin kirjon henkilöitä.

”Henkilöstön rekrytointi on jo sinällään haastavaa, mutta vielä vaikeampaa on löytää henkilöitä, jotka ovat motivoituneita ja innostuneita työskentelemään autismin kirjon asiakkaiden parissa. Tämä edellyttää riittävää henkilöstömäärää, jotta työpaikoilla ei synny turvattomia tilanteita ja asiakkaiden yksilölliset tarpeet voidaan huomioida asianmukaisesti”, Topi tiivistää.

Alaa vaivaa myös maineongelma.

”Tiedetään, että haastavia kohtaamisia voi tulla vastaan, ja työturvallisuus ei aina ole optimaalisella tasolla. Tällainen tilanne ei houkuttele työntekijöitä alalle. Vammaistyön maineen parantaminen ja työturvallisuuden vahvistaminen ovat tärkeitä askelia, joiden avulla alalle houkutellaan päteviä ja motivoituneita työntekijöitä” Topi sanoo.

Kilpailutus syö palvelujen laatua

Muiden haasteiden ohella alaa vaivaa myös laatuongelma. Kun palveluja kilpailutetaan, palvelun laatu ei aina ole ensisijainen kriteeri, sillä palvelun hinta nousee usein laatua tärkeämmäksi valintaperusteeksi. Tämä voi johtaa siihen, että palvelujen tarjonta ei täysin vastaa asiakkaiden tarpeita.

”Laadukkaan ja yksilöllisen tuen tarjoaminen autismin kirjon henkilöille vaatii resursseja ja asiantuntemusta, jotka eivät aina toteudu kilpailutusprosessissa”, Topi harmittelee.

”Kun työntekijöillä ei riittävästi aikaa, osaamista tai resursseja paneutua autismin kirjon ihmisten kokemusmaailmaan, vahvuuksiin, mielenkiinnon kohteisiin tai tuen tarpeisiin, seurauksena on helposti se, että autismin kirjon henkilön stressitaso nousee kaoottiselle tasolle”, hän jatkaa.

Pahimpana vaihtoehtona Topi näkee paluun laitosmaailmaan, jonne eniten tukea tarvitsevat kehitysvammaiset sekä autismin kirjon ihmiset laitettaisiin säilöön ja vain heidän perustarpeistaan huolehdittaisiin.

”Tällaisessa tilanteessa heidän ihmisoikeutensa ja -arvonsa sekä oikeutensa osallisuuteen häviäisivät vähitellen.”

Tarvitsemme yhteiskunnallista heräämistä

Laitostumiskehitys voidaan välttää ryhtymällä toimiin, jotka vahvistavat kehitysvamma- ja autismin kirjon alojen osaamista ja arvostusta.

”Kehitysvammaiset ja autismin kirjon ihmiset on nähtävä tärkeänä ja arvokkaana osana yhteiskuntaa, vähemmistönä, jota enemmistön on tuettava ja suojeltava. Tämä edellyttää yhteiskunnallista heräämistä ja ymmärrystä siitä, että meillä on paljon haavoittuvia ihmisiä, joita emme aina huomioi”, Topi painottaa.

Erityisesti voimakasta tukea tarvitsevat kehitysvammaiset ja autismin kirjon ihmiset eivät ole osa kaikkien ihmisten arkipäivää.

”Monet ihmiset eivät koskaan kohtaa heitä tai tutustu siihen maailmaan, jossa he elävät. Kuitenkin nämä ihmiset ovat arvokas osa yhteiskuntaamme, ja meidän on huolehdittava heidän tarvitsemistaan palveluista.”

Ihmisillä olisi oltava nykyistä paremmat mahdollisuudet saada kosketuspintaa vammaisiin henkilöihin. Tämä on keskeinen tekijä myös työntekijöiden rekrytoinnissa vammaisalalle.

”Kuinka kukaan voi innostua työskentelemään vammaisalan parissa, jos heillä ei ole minkäänlaista kokemusta tai kosketusta vammaisiin ihmisiin? Tietoisuuden ja ymmärryksen lisääminen autismin kirjon ihmisten kokemusmaailmasta vaatii syvällistä tietoa ja koulutusta autismista”, Topi kiteyttää.

Tämä voi tapahtua esimerkiksi luomalla inklusiivisia koulutusympäristöjä, esteettömiä vapaa-ajan palveluita ja työpaikkoja, jotka tarjoavat mahdollisuuksia kaikenlaisille kyvyille ja taustalle.

”Yhteiskunnan on myös tunnistettava tarve riittäville resursseille ja tuelle kehitysvammaisten ja autismin kirjon ihmisten tarpeiden täyttämiseksi. Tämä sisältää riittävän henkilöstömäärän, koulutuksen ja asiantuntemuksen sekä palveluiden saatavuuden ja laadun. Investoimalla näihin asioihin voimme luoda yhteiskunnan, jossa kaikilla on mahdollisuus elää täysipainoista ja osallistuvaa elämää, riippumatta heidän kyvyistään tai diagnooseistaan”, toteaa Topi.