Perhelomitus antaa hengähdysaikaa

”Meidän tärkein tehtävämme on mahdollistaa lepotauko kehitysvammaista tai muuta erityistä tukea tarvitsevaa perheenjäsentä hoitaville vanhemmille ja omaishoitajille. Hengähtäminen on monelle tarpeen, sillä läheisen hoivaaminen on antoisaa mutta sitovaa”, turkulainen Aino Julku ja helsinkiläinen Mariana Raunila kertovat työstään perhelomittajina Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä.

Tehtävät vievät heitä ympäri Suomea hyvin monenlaisiin koteihin. Joissakin asiakasperheissä on yksi tai useampi lapsi, jotka tarvitsevat erityistä tukea. Perhelomitusta voivat lisäksi hyödyntää aikuista läheistään hoitavat.

Työ on erittäin monipuolista, sillä lomitusten pituus vaihtelee muutamasta tunnista jopa reilun viikon yhtämittaisiin rupeamiin. Lomittajat asuvat ja yöpyvät asiakkaiden kotona ja osallistuvat perheen kaikkiin tavanomaisiin askareisiin.

Joskus perheeseen saattaa tulla työpari, jos hoidettavana on esimerkiksi kaksi erityisen paljon tukea tarvitsevaa lasta. Toisaalta taas isonkin perheen arki voi rullata yhden lomittajan voimin – kaikki riippuu perheen tilanteesta ja tarpeesta.

”Me otamme haltuun koko paletin sisarukset ja lemmikit mukaan lukien. Kerhot, koulut ja harrastukset pyörivät ihan tavalliseen tapaan vanhempien ollessa poissa. Tämä luo lapsille turvallisuudentunnetta ja antaa perheen aikuisille rauhan keskittyä voimien keräämiseen”, Aino ja Mariana kertovat.

Perheen toiveet ratkaisevat

Monesti lomitusjaksoon mahtuu myös jotakin pientä ja mukavaa, normaaliarjesta poikkeavaa tekemistä, kuten metsäretki, uimareissu tai esimerkiksi pullien leipomista yhdessä lasten kanssa.

”Meillä on työssä ihan sama haaste kuin kaikilla vanhemmilla nykypäivänä: kuinka saada lapset pois älylaitteiden ja ruutujen äärestä.”

Lomittajan saapuessa vanhemmat voivat muualle lähtemisen sijaan jäädä kotiin ja vaikkapa vetäytyä katselemaan rauhassa leffaa. Ainon ja Marianan mielestä vanhempien poistuminen kotoa voisi kuitenkin auttaa heitä saamaan ajatukset paremmin irti arjesta.

”Myös lasta saattaa hämmentää, jos hän tietää äidin ja isän olevan lähistöllä mutta näkymättömissä.”

Vanhempien kanssa sovitaan aina etukäteen, kuinka tiiviisti ja millä keinoin kotoa kerrotaan kuulumisia. Jotkut haluavat saada paljon kuvia, viestejä ja puheluita. Toisille taas riittää silloin tällöin kuittaus, että asiat kotona ovat kunnossa.

”Kaikki lähtee aina perheen omista toiveista. Ennen ensimmäistä lomitusta tehdään tutustumiskäynti. Seuraavilla kerroilla ihmiset ja koti ovat sitten jo valmiiksi tutut. Tavoitteena ovatkin mahdollisimman pysyvät asiakassuhteet”, Mariana sanoo.

Yksin ei tarvitse pärjätä

Lomittajat korostavat, että palvelua voi ja kannattaakin hakea jo ennen kuin omat voimat ovat täysin lopussa. Moni sinnittelee turhaan yksin mahdollisimman pitkään.

”Hyvinvoivat vanhemmat ovat myös lapsien etu. Kun uupumusta ei päästä kovin pahaksi, lyhyempikin katko voi palauttaa voimat ja nostaa mielialaa”, Aino toteaa.

Hän tähdentää, ettei avun hakeminen ja vastaanottaminen tee kenestäkään muita huonompaa vanhempaa. Päinvastoin, se on erittäin viisasta.

Pärjäämisen halun lisäksi perhelomituksen hyödyntämistä estää Marianan ja Ainon mielestä silkka tiedonpuute. Moni omaishoitaja ei ole koskaan kuullutkaan, että omalta kunnalta voisi hakea perhelomitusta kotiin.

Parhaimmillaan vanhempien mahdollisuus lepohetkiin voi jopa pelastaa koko perheen.

”Eräs ihanimmista palautteista on ollut viiden lapsen äidin toteamus, että ilman meitä vanhempien liitto olisi jo varmaan päättynyt eroon”, Aino kertoo.

Marianan mukaan asiakkaat saattavat varsinkin alkuvaiheessa suotta arkailla kotinsa avaamista ulkopuoliselle ammattilaiselle. Lomittajat eivät kuitenkaan koskaan ole paikalla arvioidakseen tai arvostellakseen kenenkään elämää.

”Me olemme tottuneet monenlaisiin ihmisiin ja tilanteisiin. Asiakkaisiimme kuuluu perheitä aivan kaikista yhteiskuntaryhmistä.”

Kontaktin löytyminen palkitsee

Omaa työtään Aino Julku ja Mariana Raunila kuvailevat vaativaksi mutta palkitsevaksi.

”Vaikkapa autismin kirjon nuoreen voi olla hyvin vaikea saada kontaktia. Mutta kun muutaman lomituskerran jälkeen yhteys vihdoin löytyy, onnistumisen tunne on mahtava”, he kertovat.

Muutoinkin työssä auttaa jaksamaan tietoisuus siitä, kuinka tärkeää palvelu on perheille. Mukavaa palautetta on sekin, kun asiakkaat toivovat saavansa uudelleen saman tutun lomittajan.

”Joskus lapset hihkaisevat jo ovella, että kivaa, sä tulit taas. Silloin tietää tehneensä jotakin oikein.”

Mariana ja Aino lisäävät, että työssä on kyse myös kemioiden kohtaamisesta, lomittajat kun tekevät työtä omalla persoonallaan. Ammatti edellyttää heidän mielestään oma-aloitteisuutta, avarakatseisuutta ja rehellisyyttä.

”Täytyy kehdata myöntää ihan avoimesti sekin, kun ei osaa tai tiedä jotakin. Mutta silloinhan ei tarvitse muuta kuin kysyä neuvoa perheenjäseniltä itseltään.”

Pitkien ja intensiivisten työrupeamien vastapainoksi Mariana kertoo harrastavansa monipuolista liikuntaa. Aino puolestaan pitää muun muassa biljardista ja mökkeilystä. Jaksamista lisää niin ikään kokemusten jakaminen kollegoiden kanssa.

Perhelomitus arjen tukena jo 30 vuotta

”Perhelomitus on yksi pidetyimmistä palveluistamme. Olemme tarjonneet lomitusta jo 30 vuotta”, perhelomituksen johtaja Anni Raunio Kehitysvammaisten Palvelusäätiöstä toteaa.

”Viime vuonna palvelua käytti 186 perhettä ympäri Suomen.”

Perhelomituksen tavoitteena on antaa omaishoitajille ja vanhemmille lepohetki ja mahdollisuus irrottautua arjesta. Lomitus räätälöidään aina yksilöllisesti, ja kestoltaan se vaihtelee kahdeksasta tunnista useaan vuorokauteen.

”Arvot ja hyvä arki ovat työmme keskiössä. Haluamme, että perhelomittajamme sujahtaa perheen normaaliin arkeen. Arjen kannalta on olennaista, että perhettä autetaan kokonaisuutena. Perhelomittaja hoitaa erityistä tukea tarvitsevien lasten lisäksi myös sisarukset ja tarvittaessa koirat ja kissatkin”, Anni Raunio kuvailee.

Perhelomituksessa luottamus on äärimmäisen tärkeää: Jotta vanhemmat voivat todella levähtää, heidän täytyy pystyä luottamaan siihen, että kotona kaikki sujuu ja lapset ovat hyvässä hoidossa.

”Perhelomittajalta vaatii erityistä ammattitaitoa kohdata jokainen perhe yksilöllisesti ja tunnistaa sen tarpeet. Panostamme paljon henkilöstömme koulutukseen ja edellytämme, että kaikki työntekijät sitoutuvat arvoihimme. Itselleni tämä on työssäni tärkein asia – työn tekemisen arvot kohtaavat omat arvoni”, Anni Raunio korostaa.

”Kaikkien vanhempien toive varmasti on, että oma lapsi pärjäisi ja arki sujuisi. Monet asiakasperheistämme kohtaavat elämässä usein epäonnistumisia. Me emme lyö hanskoja tiskiin, jos jokin asia on hankala tai mutkikas. Haluamme antaa kehitysvammaisille lapsille ja heidän vanhemmilleen onnistumisen ja pärjäämisen kokemuksia.”