Kehitysvammaisuuden tunnistaminen haasteena mielenterveys- ja päihdepalveluissa

”Päijät-Hämeen hyvinvointialueella toimivissa perusterveydenhuollon mielenterveys- ja päihdepalveluissa työskentelevä henkilöstö kohtaa toisinaan haasteita asiakkaiden erityistarpeiden tunnistamisessa sekä yksilöllisesti sopivien hoitosuunnitelmien teossa. Erityisesti kehitysvammaisuus tuo mukanaan erilaisia tarpeita, joihin henkilöstön tulisi pystyä kiinnittämään huomiota ja vastaamaan. Asiakasryhmään kuuluu muun muassa lievästi kehitysvammaisia henkilöitä sekä henkilöitä, joilla ei ole diagnosoitua mahdollista kehitysvammaa”, toteaa osastonhoitaja Juho Reijula.

Pitkät hoitosuhteet avaavat potilaan kokonaistilannetta

Mielenterveys- ja päihdepalveluissa hoitokontakti koostuu yleensä 5–10 käyntikerrasta, ja se on melko tiivis. Asiakas tapaa työntekijää noin viikon tai kahden välein. Tämän ansiosta potilaan kokonaiskuva saadaan palveluissa yleensä selville hyvin.

”Toisin kuin muussa terveydenhuollossa, jossa potilas voi käydä pikaisesti lääkärin tai hoitajan luona vain muutamia kertoja vuodessa, meidän palveluissamme hoitokertoja on tiheämmin. Tällöin potilaan terveydentila ja kokonaistilanne tulevat paremmin esille. Vakiokäynnit ovat meillä 45 minuutin pituisia, mikä antaa mahdollisuuden käsitellä potilaan asioita kokonaisvaltaisesti. Tämä aika mahdollistaa syvällisemmän keskustelun ja hoitotyön suunnittelun asiakkaan tarpeiden mukaisesti”, Reijula valottaa.

Valmiit hoitopaketit eivät sovellu kehitysvammaisille henkilöille

Kehitysvammaiset henkilöt hakeutuvat hoitoon usein ahdistuksen, mielialan laskun tai jonkin riippuvuuden, kuten alkoholin, rahapelien tai digipelaamisen vuoksi.

Asiakkaat saapuvat palveluiden piiriin hoidon tarpeen arvioinnin kautta. Mikäli käy ilmi, että asiakkaalla on kehitysvamma tai kehitysvammaisuutta epäillään, henkilöstöllä ei välttämättä ole riittävää osaamista tai työmenetelmiä heidän tukemisekseen.

”Vaikka hoitopaketteja masennuksen, ahdistuksen, unettomuuden ja riippuvuuksien hoitamiseen on valmiina, kehitysvammaisten asiakkaiden tarpeiden mukauttaminen vaatii uudenlaista lähestymistapaa”, Reijula painottaa.

Peruskoulutuksessa puutteita

Usein asiakkaat saavat vastaanotolta lähtiessään mukaansa erilaisia tehtäviä. Kehitysvammaisen asiakkaan kohdalla näiden tehtävien antaminen ja suorittamisen seuranta voivat olla haastavia henkilökunnalle. Myös tehokkaan hoitosuunnitelman laatiminen voi olla vaikeaa, mikäli henkilökunnalla ei ole riittävää kehitysvammaisuuden tuntemusta.

”Valitettavasti sairaanhoitajien peruskoulutukseen sisältyy vain vähän kehitysvammaisuuteen liittyviä asioita, joten suurin osa henkilökunnan tiedosta ja taidosta on kertynyt työelämässä tai opiskeluaikaisen työharjoittelun kautta”, Reijula harmittelee.

Työnantaja kouluttaa

Reijulan mukaan Päijät-Hämeen hyvinvointialueen mielenterveys- ja päihdepalveluissa tunnistetaan tarve kehitysvammaisuuteen liittyvälle koulutukselle ja pyritään parantamaan henkilöstön osaamista ja kykyä vastata kehitysvammaisten asiakkaiden tarpeisiin.

Siksi hyvinvointialueella on suunnitteilla uusi kehitysvammaisuuteen liittyvä koulutuskokonaisuus yhteistyössä Kehitysvammaliiton kanssa.

”Vaikka henkilöstöllä on vahvat potilaan kohtaamistaidot, kehitysvammaisuuteen liittyvä lisätieto on tarpeen täydentämään heidän osaamistaan”, Reijula kiteyttää.

Hän toivoo, että koulutus vahvistaisi myös asiakkaan lähiyhteisön ja perheen merkitystä.

”Hoitotyössä korostetaan nykyisin mielestäni liikaa yksilöllisyyden merkitystä, mutta hoitosuunnitelmaa laadittaessa on tärkeää ottaa huomioon myös asiakkaan lähipiiri. Tämä näkökulma tulisi juurruttaa paremmin työntekijöiden mieliin koulutuksen aikana. Kehitysvammaisuuden huomioimisessa hoitosuunnitelmissa on vielä kehittämisen varaa”, Reijula toteaa.