Ihmisyyden ytimessä

Tunteet ovat mukana kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja ne vaikuttavat käyttäytymiseemme voimakkaasti. Tunteista kuitenkin puhutaan työpaikoilla hyvin vähän, vaikka maailmalla asiaa on tutkittu jo vuosikymmeniä. Tunnetuin tätä aihepiiriä koskeva teos, Daniel Golemanin kirjoittama Tunneäly työelämässä julkaistiin jo vuona 1995.

”Tutkijat tietävät tunteiden merkityksestä todella paljon, mutta tieto ei siirry käytäntöön työpaikoille”, toteaa psykologi Jarkko Rantanen, jonka pyrkimyksenä on tämän tutkimustiedon tuominen ihmisten arkeen.

Missiotaan Rantanen toteuttaa kouluttamalla työyhteisöjä tunnejohtamisen ja tunnetaitojen vahvistamiseksi yrityksensä Emergy oy:n kautta.

”On tärkeää tiedostaa, kuinka merkityksellisiä tunteet ovat ja kuinka paljon ne vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Työssä koetut ja ilmaistut tunteet vaikuttavat laajasti työntekijöiden motivaatioon, ajatteluun, päätöksiin ja yhteistyökykyyn, ja tämä kaikki näkyy tuloksissa nopeasti. Tunteiden tärkeyttä työelämässä ei kuitenkaan tunnusteta. Ajatellaan, että töissä tunteilla ei ole sijaa. Kuitenkin tunteet ovat mukana kaikessa vuorovaikutuksessa, ja jos työilmapiirissä on jotain epämiellyttävää, työnteko ei kauan maita. Ja toisaalta, jos työpaikan tunneilmasto on kunnossa, ihmiset työskentelevät kauan hyvällä mielellä. Pienikin nousu työpaikan tunneilmastossa tuo huomattavia säästöjä ja lisää tuottavuutta merkittävästi”, Rantanen toteaa.

Riittämättömyyden tunne kuormittaa

Tunneilmapiiri vaihtelee eri työpaikoissa paljon: joissain se on parempi ja toisissa huonompi. Riittämättömyyden tunteet ovat yleisiä kuormitusta aiheuttavia tunteita.

”Tuntuu, että hyvin monet ihmiset ovat voimiensa äärirajoilla. Loppuun palaminen ei kuitenkaan välttämättä johdu työmäärästä, vaan palautumisen puutteesta. Se vaatii ihmiseltä itseltään kykyä palautua, mutta liika työmäärä myös heikentää palautumiskykyä. Ihminen ei välttämättä tunne itseään levänneeksi edes loman jälkeen.”

Eräs keino palautumisen edistämiseen on omien tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen.

”Kysy itseltäsi heti aamulla, miltä minusta tuntuu juuri nyt?”

Kaikkia tunteita ei voi sanoiksi pukea, sillä niitä kuvaavia sanoja ei välttämättä löydy, mutta jo tunteiden olemassaolon havaitseminen on askel parempaan suuntaan.

Seuraavaksi Rantanen kehottaa havainnoimaan, millaisia tunteita työympäristöstä löytyy. Kuuluuko työpaikalta naurua, vihaista mutinaa tai muita tunteita ilmaisevia ääniä?

Mistä puhutaan?

Myös keskusteluilmapiiri kertoo työpaikan tunneilmastosta. Jos työyhteisössä puhutaan myös taukojen ja juhlien aikana pelkästään työasioista, työtoverit eivät pääse koskaan tutustumaan toisiinsa paremmin. Tämä kapeuttaa työilmapiiriä ja siitä jää puuttumaan inhimillisyyttä, jolloin työntekijät voivat tuntea olevansa pelkkiä nappuloita tai koneen osia.

Rantasen mielestä on tärkeää, että ihmiset voivat tuntea työpaikalla olevansa turvassa ja he uskaltavat olla vapaasti sitä mitä ovat kaikkine ominaisuuksineen. Tällainen tunneilmasto voi syntyä, kun työtoverit tuntevat toisensa myös ihmisinä eikä pelkästään työtovereina. Esimerkkiä keskustelevasta työkulttuurista ei tarvitse kaukaa hakea.

”Ruotsalaisten työelämää on kritisoitu Suomessa siitä, että sikäläiset vain diskuteeraavat, eivätkä saa päätöksiä aikaan. Jotain siellä on kuitenkin päivänselvästi tehty hyvin, katso vaikka ruotsalaisten yritysten menestystä maailmalla”, naurahtaa Rantanen.

Hyvä tunneilmasto on yhteinen asia

Johdon sitoutuminen tunneilmaston kehittämiseen työpaikalla on erittäin tärkeää. Jos tunteiden käsittely ei kiinnosta johtoa, se tekee asiasta ongelmallisen. Onneksi yhä enemmän löytyy työpaikkoja, joiden johdossa ymmärretään tunteiden merkitys työpaikan ilmapiirin luojana. Tunteiden johtaminen on luontevinta aloittaa johtoryhmän omasta ilmapiiristä, ja varmistaa, että se ottaa kokonaisvastuun koko organisaation tunneilmaston johtamisesta. Sen jälkeen tunneilmaston johtamista voidaan vauhdittaa myös työntekijöiden keskuudessa.

”Tunnejohtaminen ei ole pelleilyä, vaan sen korostamista, että olemme töissä, ja meistä tuntuu koko ajan joltain. Tämän asian huomaaminen ja kunnioittaminen on tärkeää. Kaikenlaisten tunteiden tunteminen on täysin normaalia. Monet ovat helpottuneita, kun he tajuavat, että muillakin on samanlaisia tunteita”, Rantanen pohtii.

”Toisaalta muutoksen ei aina tarvitse tulla ylhäältä, sillä jokainen työntekijä rakentaa tunneilmapiiriä omalta osaltaan. Jo pelkkä hymy voi muuttaa tilannetta”, hän jatkaa.

On helpompi hengittää, kun ilmapiiri työpaikalla kevenee, mutta toisaalta tunteista ei myöskään tarvitse puhua koko ajan.

Positiivisen palautteen voima

Rantanen näkee positiivisen palautteen vähäisyyden suomalaisen työelämän eräänä suurena puutteena. Työelämässä ei nähdä, kuinka suunnaton arvostuksen sekä aidon, totuuteen pohjautuvan palautteen kaipuu ihmisillä on. Kaikki ihmiset haluavat tulla nähdyksi, kuulluiksi ja arvostetuksi ja tämä asia pitäisi nostaa esiin myös palautteissa. Kuitenkaan positiivista palautetta ei anneta taustalla vaikuttavien vanhojen uskomusten vuoksi.

”Kuvitellaan, että positiivisen palaute on teennäistä ja ihminen menee siitä pilalle. Kehusta häviää magia, jos sitä käyttää liiaksi. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan lähtenyt toiseen työpaikkaan, koska ei jaksa enää ottaa vastaan positiivista palautetta”, Rantanen vitsailee.

Työyhteisöjä kouluttaessaan Rantanen kollegoineen on saanut paljon positiivista palautetta työstään. Usein palaute on koskettavaakin.

”Esimerkiksi eräs koulutuksessamme mukana ollut henkilö kertoi myöhemmin, että hän oli osallistunut elämänsä aikana lukemattomiin koulutuksiin, mutta tämä koulutus oli yksi harvoista, joka muutti hänen käyttäytymistään pysyvästi.”