Ihmeellinen ase pelkoja vastaan: Halaus, lohdutus ja empatia
Vaalijalan kuntayhtymän ylläpitämä Sateenkaaren erityiskoulu antaa opetusta vaativaa erityistukea tarvitseville lapsille, joille ei löydy muuta koulupaikkaa. Henkilökuntaa koulussa on lähes yhtä paljon kuin lapsia, joten jokaiselle lapselle löytyy niin paljon aikaa ja syliä, kuin niille on tarvetta.
Pieksämäellä sijaitseva Sateenkaaren erityiskoulu antaa opetusta 75:lle vaativaa erityistä tukea tarvitsevalle kehitysvammaiselle, autisminkirjon tai psykososiaalisen tuen piiriin kuuluvalle oppilaalle. Oppilaat ohjautuvat Sateenkaaren erityiskouluun eri puolilta Suomea silloin, kun heidän tuen tarpeensa ovat niin suuret, etteivät muut koulut sitä kykene tarjoamaan tai kun he tarvitsevat koulun lisäksi laaja-alaista kuntoutusta. Osa oppilaista asuu koulun oppilaskodeissa ja osa käy koulua kotoa käsin.
Kouluun voidaan ottaa oppilaaksi myös määräajaksi ja kun lapsi on kuntoutunut, hän voi palata takaisin omaan kouluunsa.
”Usein oppilaat ja heidän vanhempansa eivät tosin halua, että lapsi palaa entiseen kouluun, koska lapsi saa meillä tarvitsemansa tuen ja vanhemmat voivat olla rauhassa töissä, ilman että koululta soitetaan ja kehotetaan hakemaan lapsi pois koulusta. Vanhemmat ja oppilaat pelkäävät, että entiset vaikeudet tulevat esille uudestaan, kun aikaisempaan kouluun palataan”, kertoo koulun rehtori Satu Varpainen.
Oppilaat on jaettu kymmeneen luokkaan, jotka ovat kaikki keskenään erilaisia. Kun lapset etenevät taidoissaan, he voivat edetä seuraavalle luokalle, jonka toiminta on jo valmiiksi rakennettu huomioiden tiettyjen taitojen osaaminen.
Tunnetaitojen opiskelu keskiössä
Tunnetaitojen vahvistaminen on tärkeä osa opetusta Sateenkaaren koulussa.
”Meillä opetetaan, kuinka tunteita ilmaistaan sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla. Opetamme lapsille, että heidän ei tarvitse pelätä, vaan aina voidaan neuvotella ja aina löytyy kompromisseja. Käytämme apuna tunnetaitojen käsittelyssä Positive-materiaalia, joka löytyi verkosta (positive.fi). Siellä on loistavaa materiaalia tunnetaitojen kasvattamiseen. Toivoisin että kaikki koulut hyödyntäisivät sitä”, Varpainen suosittelee.
Tunnetaitojen käsittely on Sateenkaaren koulussa suuri kokonaisuus, jossa käsitellään myös pelkoja.
”Pelkotilanteissa aikuisen läsnäolo on hyvin tärkeää. Siksi koulumme henkilöstömäärä on lähes sama kuin oppilasmäärä. Lapset tarvitsevat tukea paitsi tunteiden käsittelyssä, myös monissa muissa asioissa. Jos lapsella on jokin huoli, voimme käyttää asian käsittelyyn vaikka koko päivän. Meillä ei ole mikään kiire mihinkään muualle. Keskitymme lapseen siinä hetkessä, jossa hän tuo huolensa esiin. Halaus, lohdutus ja empatia toimivat”, Varpainen korostaa.
Hän harmittelee, että halaaminen ja syliin ottaminen ei kuulu tapoihin kuntien perusopetusta antavissa kouluissa, vaikka varmasti moni itsestään epävarma oppilas hyötyisi siitä.
”Läheisyys ei ehkä kuulu kulttuuriimme, mutta meille se kuuluu. Kun henkilöstö tulee kouluun, oppilaat juoksevat halaamaan ja istuvat sylissämme. Meillä oppilaan ja opettajan välissä ei ole seinää kuten kulttuurissamme on yleensä tapana. Olemme aina läsnä, emme pelkää, emmekä lähde karkuun ja se näkyy myös tuloksissa.”
Opettajilla ei myöskään ole työpöytiä, joiden takana he olisivat, vaan he ovat koko ajan oppilaiden vierellä ja kulkevat oppilaiden rinnalla.
Koulussa on myös toimiva opiskeluhuolto, joka pystyy reagoimaan päivän viiveellä, jos herää huoli lapsen ahdistuksesta.
”Ryhdymme heti pohtimaan, millä tavoin autamme lapsen ahdistuksen yli, eikä asiaa venytetä kuukausikaupalla”, Varpainen korostaa.
Kuuntelu ja kuulluksi tuleminen
Sateenkaaren koulussa lasten pelkoihin puututaan heti kun he tuovat niitä esiin. Asiaa ryhdytään välittömästi työstämään puhumalla, kuuntelemalla piirtämällä tai jollain muulla keinolla. Lapset tarvitsevat näitä kokemuksia ja tunteen siitä, että heillä on tukipilareita, jotka vievät elämässä eteenpäin. Erityisen tärkeää tämän on nykyaikana, kun erilaisilla pelonaiheilla on vapaa pääsy lasten ulottuville sosiaalisen median välityksellä.
”Lasten pelot ja huolet ovat nykyisin hyvin moninaisia. Vielä 20 vuotta sitten ei osattu miettiä, että lapsella on huoli siitä, onko hän tyttö vai poika, mutta nykyisin tällaiset pelot ovat arkea, kun maailma on muuttunut ja sosiaalinen media pelottavine sisältöineen on auennut. Samaan aikaan työelämä on kiristynyt ja vanhemmilla ei ole enää riittävästi aikaa olla lastensa kanssa. Ei ole aikaa pysähtyä lasten ajatusten äärelle. Tällä hetkellä oppilaat kokevat myös Venäjän uhkaavan Suomea mutta kukaan ei avaa lapsille, mitä se tarkoittaa”, Varpainen kuvailee.
Teemana turvallisuus koulussa
Ensi vuonna Sateenkaaren koulun teemana on turvallisuus koulussa. Aihetta tullaan käsittelemään laajasti eri näkökulmista.
”Teemavuonna käsittelemme muun muassa fyysistä turvallisuutta, kuten poistumisteiden sijaintia ja myös sosiaaliseen mediaan liittyvä turvallisuutta. Lisäksi käsittelemme myös pelkoja ja muita tunnetiloja. Miltä pelko tuntuu kehossa? Mikä helpottaa, kun pelottaa? Käymme pelkoja läpi sosiaalisten tarinoiden muodossa”, kertoo Varpainen.
Tunteiden käsittelylle on selkeä tarve, sillä erilaisten tunnetilojen erottaminen toisistaan sekä tunnetaitojen rapistuminen yleensäkin on Varpaisen havaintojen mukaan lisääntynyt nykyaikana.
”Ennen tunnetaidot opittiin elävässä elämässä, kun oltiin tiiviisti vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Toisilleen ennestään tuntemattomat lapset ryhtyivät muutamassa minuutissa leikkimään keskenään. Nyt kaikki hoituu netissä ja sekä lapset että aikuiset ovat jatkuvasti kännyköillään.”
Vaihtoehtoiset kommunikaatiokeinot tukena
Joskus lapsi ei välttämättä osaa ilmaista pelkojaan sanallisesti. Tällöin luottamuksellisen suhteen luominen lapseen on keskeistä, jotta hänen muuttunut käytöksensä havaittaisiin. Lisäksi vaihtoehtoisten kommunikaatiomenetelmien käyttö sekä yhteistyö vanhempien kanssa ovat tärkeitä.
Myös kuvat ja tarinat auttavat vaikeasti hahmottuvien asioiden ymmärtämisessä ja käsittelyssä. Vaalijalan kuntayhtymässä tehty kuvakertomus Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan on auttanut lapsia käsittelemään tätä pelottavaa asiaa, sillä sota on herättänyt monenlaisia pelkoja ja ahdistusta.
”Jotkut oppilaat ovat jopa tehneet varautumissuunnitelmia. Pienikin pamahdus pelottaa lapsia ja he luulevat, että pommikoneet ovat tulossa. Jos joku lapsi on lukenut uutisen sodasta, se luetaan yhdessä koulussa ja asiaa käsitellään”, Varpainen selvittää.
Koulussa on myös omat kuvanteko-ohjelmat, joiden avulla voi tehdä uusia kuvia tarpeen mukaan. Sen lisäksi jokaisella opettajalla on aina kynä ja paperia taskussa ja he piirtävät tarpeen mukaan erilaisia kuvia, jotka auttavat asioiden ymmärtämisessä.
”Se kaikki on osa opetusta, jota ilman ei ole mitään merkitystä sillä, tietävätkö lapset, mikä on Suomen pääkaupunki. Arjessa selviytymisen taidot ovat ykkösasia.”
Sinnikäs työ tuottaa tulosta
Sateenkaaren koulussa tehty systemaattinen ja sinnikäs työ pelkojen ja siitä seuraavien aggressioiden karsimiseksi ovat tuottaneet tulosta.
Aggressioihin vaikuttaa Varpaisen mukaan lapsen pelko siitä, ettei hän osaa vaadittavia asioita tai arjessa tapahtuu yllättäen ennakoimattomia asioita. Kun lapsi oppii sanoittamaan ja tuomaan omia tunteitaan esiin, aggressiot pienenevät ja haastava käyttäytyminen vähentyy, mutta se vaatii henkilöstöltä paljon töitä joka päivä.
”Kun toimintojen ennakointi ja tehtävät saadaan oikealle tasolle, aggressiot haihtuvat. Tässä muutoksessa oppilas tekee suurimman työn, ja aikuiset antavat vain suuntia muutokseen”, korostaa Varpainen.
Kirjoita kommentti