HUSin kehitysvammapalveluiden uudelleenjärjestely muutosvaiheessa

Uudenmaan alueella toimii viisi hyvinvointialuetta, jotka kuuluvat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) vaikutuspiiriin. Samalla alueella aiemmin viime vuoden loppuun saakka toimineen Eteva kuntayhtymän järjestämät kehitysvammapalvelut toimivat edelleen. Sote-uudistuksen myötä entiset rakenteet purkautuivat ja palvelut jaettiin uudelleen eri toimijoiden kesken. Helsingillä ja Keusotella oli jo ennen uudistusta omat kehitysvammapoliklinikkansa, mutta muilla Uudenmaan hyvinvointialueilla vastaavia poliklinikoita ei ollut. Nykyisin hyvinvointialueet vastaavat asumispalveluista, kun taas kaikki lääketieteelliset toiminnot kuuluvat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUSin vastuualueeseen.

”Sote-uudistuksen myötä kehitysvammaisuuteen liittyvät asiat siirtyivät sosiaalipuolelta lääketieteen puolelle. Tämä muutos edellytti rajankäyntiä, jonka seurauksena osa asiakkaista siirtyi lääketieteellisten palvelujen piiriin. Tavoitteena oli kuitenkin, että asiakkaat eivät huomaisi muutosta millään tavoin, sillä aiemmin Etevan palveluksessa olleet työntekijät siirtyivät sote-uudistuksen myötä HUSin alaisuuteen”, kuvailee Risto Vataja, joka toimii HUSin psykiatrian keskitettyjen palvelujen linjajohtajana.

Vatajan vastuualueisiin kuuluu muun muassa neuro- ja geropsykiatria, syömishäiriöt, kulttuuripsykiatria sekä päihderiippuvuuteen liittyvä psykiatria. Viimeisimpänä hänelle siirtyi myös kehitysvammalääketieteen vastuu soteuudistuksen seurauksena.

Uudistusprosessi hyvinvointialueiden siirtymisen jälkeen on edelleen kesken, ja uudistusten vaikutuksia on vielä tässä vaiheessa vaikea arvioida.

”Meillä on vielä paljon opittavaa nykyisestä byrokratiasta. Tämän vuoden aikana emme tee suuria muutoksia, vaan pyrimme pitämään asiat mahdollisimman samanlaisina kuin aiemminkin”, Vataja linjaa.

Liikaa psyykelääkitystä

Ensi vuodeksi Vataja lupaa kuitenkin selkeämpiä muutoksia.

”Yleisesti voidaan todeta, että kehitysvammaisille henkilöille määrätään suhteessa enemmän psykiatrisia lääkkeitä kuin muille potilasryhmille. Tämä johtuu siitä, ettei hoitohenkilökunnan ammattitaito ole aina riittänyt tunnistamaan heidän erityistarpeitaan. Näen, että palveluiden uudelleenjärjestely vahvistaa kehitysvammaisten potilaiden mahdollisuuksia saada yhtä hyvää hoitoa kuin muutkin potilaat. Nämä eivät ole pelkkiä tyhjiä sanoja, vaan täyttä totta. Tavoitteenamme on tarjota kaikille tasavertaista ja laadukasta hoitoa riippumatta heidän taustastaan tai sairauden luonteesta.”

Kolmiportainen palvelujärjestelmä

HUS tarjoaa psykiatrisia palveluja kolmiportaisen palvelujärjestelmän kautta. Perustason palveluja tarjotaan esimerkiksi terveyskeskuksissa ja neuvoloissa, joissa on psykiatrisia hoitajia, psykologeja ja tarvittaessa hyvät mahdollisuudet konsultoida psykiatreja. Tällä tasolla toteutetaan perusterveydenhuoltoa kuten muillakin henkilöillä, ja hoidetaan kehitysvammaisuuteen liittyviä lieviä tai yleisiä häiriöitä, kuten lieviä mielialahäiriöitä. Lisäksi perustasolla voidaan laatia tavanomaisia kuntoutussuunnitelmia. Niillä hyvinvointialueilla, joilla on oma kehitysvammapoliklinikkansa, asettuu tämä poliklinikka erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon väliin; ja näillä poliklinikoilla on tavanomaista terveyskeskusta paremmat valmiudet esim. hoito- ja kuntoutussuunnitelmien laatimiseksi. Mikäli potilas ei saa tarvitsemaansa apua perustason palveluista, on seuraavaksi vuorossa toisen portaan erikoissairaanhoidon palvelut, jotka ovat perustason palveluja kattavampia ja erikoistuneempia – edelleen kuten muillakin henkilöillä.

Toinen taso sisältää psykiatrisia poliklinikoita ja osastoja, joissa työskentelee psykiatreja, psykologeja, hoitajia ja muita terveydenhuollon ammattilaisia. Erikoissairaanhoidossa hoidetaan vakavampia mielenterveysongelmia, kuten vakavia masennus- tai ahdistushäiriöitä, skitsofreniaa ja persoonallisuushäiriöitä. Tarjolla voi olla intensiivisempää terapiaa, ryhmähoitoa, päiväosastoja ja osastoja sairaalassa.

Kolmas hoitotaso tarjoaa erityisosaamisen palveluja tietyillä psykiatrian osa-alueilla. Näitä palveluja tarjoavat yleensä yliopistosairaaloiden psykiatrian klinikat, kuten Helsingin yliopistollisen sairaalan kehitysvammalääketieteen yksiköt. Tällä tasolla keskitytään erityisesti monimutkaisten mielenterveysongelmien, kuten psykoosien, vaikeiden persoonallisuushäiriöiden ja syömishäiriöiden, hoitoon. Lisäksi kehitysvammaisuuteen liittyvä vaativa diagnostiikka, kuten autismiin liittyvät häiriöt, toteutetaan tavallisesti kolmannella hoitotasolla. Erityisosaamisen palvelujen piiriin kuuluu myös tutkimus-, koulutus ja kehitystyö, joka edistää kehitysvammaisuuteen liittyvien lääketieteellisten hoitomenetelmien kehittämistä. Kehitysvammalääketieteen ja kehitysvammapsykiatrian yksiköt antavat myös laajasti monipuolista konsultointiapua Uudenmaan eri sosiaali- ja terveydenhuollon yksikköihin.

Kehitysvammaisten potilaiden kohtaaminen edellyttää erityisosaamista

Vatajan mukaan kehitysvammaisten potilaiden psyykkiset sairaudet eivät yleensä eroa hoitotuloksiltaan vammattomien potilaiden hoitotuloksista. Hän korostaa, että kehitysvammaisten potilaiden kohtaamiseen tarvitaan kuitenkin erityistä asiantuntemusta, jota psykiatrian poliklinikoilla ei aina ole riittävästi.

”Usein ammattilaiset kokevat osaamisensa puutteelliseksi keskivaikeasti kehitysvammaisen potilaan kanssa, jolla on samanaikaisesti psyykkisiä ongelmia. Aikaisemmin nämä potilaat saatettiin lähettää helposti eteenpäin, vaikka heidät olisi pitänyt hoitaa samassa paikassa. Nykyään periaatteena on, että kehitysvammaisia henkilöitä hoidetaan samoissa hoitopaikoissa kuin muitakin potilaita, ja vaativammissa tilanteissa lisätään erilaisten konsultaatiomenetelmien, mukaan lukien videovälitteiset lääkäri-potilaskonsultaatiot, käyttöä”, Vataja toteaa.

Hän korostaa kuitenkin, että kehitysvammasta johtuvien oireiden erottaminen psyykkisistä oireista ei ole helppoa. Erityisesti tämä haaste tulee esiin, kun potilaalla on samanaikaisesti autisminkirjon oireita ja kehitysvamma.

”Näiden henkilöiden käyttäytyminen liittyy usein vahvasti erityispiirteisiin ja rutiinien noudattamiseen. Rutiinien muuttaminen aiheuttaa heille ahdistusta ja muita vaikeuksia. Hoitohenkilöstö ei välttämättä ymmärrä, että nämä oireet liittyvät autismiin. Siksi on tärkeää puuttua rutiinien rikkomisen ongelmaan tavalla, joka helpottaa tilannetta. Sen sijaan vahvojen psyykelääkkeiden antaminen ei ratkaise ongelmaa”, Vataja linjaa.

Suunnitelmissa koko maan kattavaa koulutusta

Suomessa ei tällä hetkellä ole tarjolla systemaattista kehitysvammalääketieteen erikoistumiskoulutusta. Kehitysvammalääketieteen pätevyys hankitaan työskentelemällä kehitysvammaisten potilaiden parissa sekä itsenäisen opiskelun avulla. Siksi kaikenlainen kehitysvammaisuutta käsittelevä koulutus tulee suureen tarpeeseen.

”Tällä hetkellä HUSissa toteutetaan koko Uudenmaan alueen kattavaa koulutusta, jonka tavoitteena on vahvistaa henkilöstön osaamista kehitysvammaisuuteen liittyvissä asioissa. Teams-välitteiset koulutukset antavat mahdollisuuden laajentaa näitä koulutuksia myös kansallisiksi. Koulutus kohdistuu sekä koulutuksessa että käytännön työssä havaittuihin tarpeisiin”, kertoo Vataja.

Kaltoinkohtelutapauksiin puututtava kaikin keinoin

Kehitysvammaisten ihmisten kaltoinkohtelu, eristäminen ja sitominen ovat viime aikoina puhuttaneet paljon julkisuudessa. Usein tässä yhteydessä syntyy ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mitä on tapahtunut ja mitä tulisi tehdä.

”Suljetuissa ympäristöissä, kuten vankiloissa ja mielisairaaloissa voi vallan väärinkäyttöä esimerkiksi erilaisissa rajaamistilanteissa tapahtua myös tulevaisuudessa, vaikka tiedostamme tämän ongelman ja pyrimme kaikin keinoin estämään sen. Suurin osa rajaamiseen liittyvistä muistutus- ja kanteluasioista liittyy väärinkäsityksiin tai kommunikaatio- ja tiedonsaantiongelmiin. Toisaalta pieni osa näistä tapauksista liittyy todellisiin väärinkäytöksiin. Kehitysvammakentällä on oltava erittäin varovainen, jotta tällaisia tilanteita ei pääsisi tapahtumaan”, Vataja korostaa.