Vammaispoliittinen aikateoria paljastaa, että loputon kiire ja tehokkuuden ihannointi on vahingollista kaikille

Opinnäytetyössäni ehdotan, että voidaksemme työskennellä kohti saavutettavampaa yhteiskuntaa, tulee aikakäsityksiäkin analysoida ja ymmärtää. Tarkastelen rampa-aikaa; vammaisten, sairaiden, tai muuten toimintakyvyltään poikkeavien ihmisten ajallisia kokemuksia, jotka eivät istu ympärillä vallitseviin muotteihin. Työssäni väitän, että länsimaisen ja kapitalistisen yhteiskunnan muoteissa keskeisintä on lineaarisuus, urakehitys, menestys sekä pysähtymättömyys. Analysoin rampa-ajan tarkoittavan räjähtävyyttä, jossa ympäröiviä aikakäsityksiä haastetaan. Kirjallisuuskatsauksen avulla osoitan, että kyvykkyysnormit eivät vahingoita pelkästään vammaisia ihmisiä.

Ajan rampauttaminen

Ympärillämme vallitsee kiire, stressi sekä paikasta toiseen pinkomisen kulttuuri. Yksilöihin kohdistuva paine menestyksestä ja tuotteliaisuudesta on vain kasvussa. Tätä voi kutsua ilmiöksi, jossa aika, kelloaika, tarkoittaa rahaa ja on muuttunut osaksi kapitalistisia markkinoita. Tämä länsimaissa vallitseva normatiivinen aika luo todellisuuksia, joissa ihmisillä on yhä vähemmän aikaa perheelle, läheisille ja nautinnolle. Useat, kuten vammaiset ihmiset, eivät pysty suorittamaan tätä painostavaa ja yksilökeskeistä aikaa. Kaikkien olemisen tavat eivät sovi kapeisiin kyvykkyysnormeihin. Ajallisia todellisuuksia on siis useita erilaisia.

Kandidaatintutkielmassani “Rampa-aika pinkovassa maailmassa: kriittinen katsaus aikaan, vammaisuuteen ja kapitalismin rakenteisiin (alkuperäinen otsikko ruotsiksi: Krymplingstid i en värld som rusar: En kritisk översikt över tid, funktionshinder och kapitalismens strukturer)” käytän käsitettä rampa-aika (ruotsiksi krymplingstid). Sen juuret juontuvat yhdysvaltalaisen Alison Kaferin vammaispoliittisesta teoriasta crip time:stä. Kafer kirjoittaa sen merkitsevän vammaisten ihmisten ajallisuuksia, jotka eivät mene lineaaristen minuuttien ja tuntien mukaisesti. Kun avustajan aikataulujen kanssa on säätöä, bussikuski ei otakaan pyörätuolin vuoksi kyytiin mukaan tai kävely on vamman vuoksi hidasta, voi se Kaferin mukaan tarkoittaa sitä, että rampa-ajassa tunnutaan olevan aina myöhässä ja väärässä paikassa väärään aikaan.

Rampa-ajan käsite polveutuu alun perin halventavassa käytössä olevasta sanasta rampa. Rampa on haltuun otettu käsite, joka on sukulaissana englanninkieliselle termille, jolla on samanlainen tausta, crip. Vammaisliike Rammat pantterit on käyttänyt käsitettä jo 90-luvulla. Helsingissä 2020-luvulla toiminut Just Another Crip Group -kollektiivi on kehittänyt suomeksi rampa- ja ruotsiksi krympling-käsitettä pidemmälle. Isa Hukka, joka on yksi Just Another Crip Groupin perustajista, kuvailee halventavaksi tunnetun sanan käyttöä hyödyllisenä, sillä se saa ihmiset havahtumaan ja ajattelemaan vammaisuutta eri tavoin.

Me kaikki olemme haavoittuvaisia. Meissä kaikissa asuu virheitä, sairauksia tai puhkeamassa olevia ongelmia ja stressiä. Ramman kulttuurinen hahmo, ramman ruumiillisuus, on tulossa meihin kaikkiin. (Hukka Casal 2024 artikkelissa)

Ramman käsite siis alleviivaa ihmisen haavoittuvuutta ja haurautta. Sen tarkoituksena ei ole kategorisoida ihmisiä “vammaisiin” ja “vammattomiin” vaan tuoda näkyville todellisuuksia, jotka tulevat joskus koskemaan meitä kaikkia. Just Another Crip Group kehitti lisäksi käsitteen kuvaamaan ikään kuin vastakohtaa rammalle. Hahmo, joka pinkoo eteenpäin pysähtymättä, hyväksymättä omaa havoittuvuuttaan, burn outin partaalla, on pinkoja (Hukan käännös ruotsiksi rusare). Vammaisuudesta ja vammattomuudesta puhutaan usein hyvin selkeinä kategorioina, mutta rampa ja pinkoja haastavat tätä käsitystä. Mahdollisimman nopeasti kiitävä arki, pysähtymättömyys ja oman haavoittuvuuden väistäminen, ei voi kestää kenelläkään ikuisesti.

Analysoin lukuisten sosiologisten lähteiden avulla, miten kiireellinen ja stressaava pinkoja-aika pohjautuu sortaviin kapitalistisiin rakenteisiin. Kirjoitan, kuinka pinkoja-ajassa omaa haavoittuvuutta ei voida kohdata, sillä rakenteet ohjaavat suuntaan, jossa vain itsestä täytyy pitää huolta ja tehokkuus nähdään jopa moraalisena vahvuutena. Hyödynnän termiä rampauttaminen, jonka Hukka on kehittänyt Helsingissä 2020-luvulla. Rampauttaminen on kriittinen vammaiskulttuurinen menetelmä ja se tarkoittaa aktiivista tekemistä. Rampauttamisen metodissa pyritään purkamaan rakenteita, jotka ylläpitävät ja edistävät kyvykkyysnormeja sekä muita sortavia mekanismeja. Työni tavoitteena on rampauttaa Suomessa vallitsevaa käsitystä ajasta. Pohdin, miltä aika näyttää, kun olosuhteet pakottavat olemaan kosketuksissa oman haavoittuvuuden kanssa.

Rampa-aika on räjähtävyyttä

Kirjallisuuskatsaukseni rampa-ajasta perustuu lukuisten eri rampavaikuttajien, -tutkijoiden ja -taiteilijoiden tekemään työhön. Työssäni osoitan, ettei yhteiskunnan aikatauluja ole rakennettu vammaisten tarpeet huomioiden. Havainnoin, kuinka rampa-aika voi tarkoittaa omanlaista tempoa, mutta myös paljon muuta. Hukka kuvailee esseessään “Fyra iakttagelser om krymplingstid” hetkiä, kun rampa-aika tarkoittaa sitä, että suunnitelmia täytyy taas peruuttaa ja ulkopuolisuuden tunne kasvaa. Kafer toteaa, että rampa-aika ei tarkoita vain hitautta, vaan myös elämistä sortavissa ja kyvykkyysnormatiivisissa olosuhteissa, joita ei itse pysty kontrolloimaan.

Kafer kuvailee käsitettä näin: “Sen sijaan, että ruumiit ja mielet muunnettaisiin sopimaan kelloaikaan, rampa-aika muuntaa kelloajan sopimaan vammaisten ruumiisiin ja mieliin “ (2013, 27, oma käännös). Kun sairastaminen määrittää ajan kipujaksojen mukaan tai kun yleiskielen ymmärtäminen vie odotettua kauemmin, ei rampa-ajassa noudateta tarkkoja minuutteja. Rampa-aika siis kääntää normatiivisen ajan nurinkurin. Margaret Price kuvailee sitä räjäyttäväksi ajaksi; se on joustava lähestymistapa normatiivisiin sääntöihin. Tässä ei Kaferin mukaan pelkästään tunnisteta ihmisiä, jotka tarvitsevat enemmän aikaa, vaan myös tarkastellaan, onko edes olemassa mitään normaalia ajan tahtia. Hukan mukaan rampa-aika haastaa pinkoja-aikaa.

Reilumpaa tulevaisuutta

Jotta aika voisi olla saavutettavampaa, täytyy meidän ymmärtää ihmisten eri todellisuuksia. Kun kyseenalaistamme, mikä tekee rampa-ajasta “vääränlaisen” ja mikä taas normatiivisesta ajasta “oikean”, voi sitä tulkita yritykseksi rampauttaa ymmärryksiä ajasta. Osoitan opinnäytetyössäni, että rampa-aika ei istu pinkoja-ajan luomiin muotteihin eikä sen tarvitsekaan. Tarkastelemalla vammaisten ihmisten ajallisuuksia voimme oppia vallassa olevien rakenteiden vahingollisuudesta. Eikö suru, haavoittuvuus ja kyvyttömyys selvitä rakenteiden luomasta paineesta kosketa aivan kaikkia, ainakin jossakin vaiheessa elämää? On mielestäni syytä pohtia, emmekö kaikki ansaitse tulevaisuutta, jota ei määrittäisi suorittava, stressaava ja rahallistettu aika.

Artikkelissa mainitut lähteet:

Casal, Sari. 2024. ”’Rammaksi ei synnytä, vaan rammaksi tullaan’, sanoo palkittu taiteilija Isa Hukka”. Yle.fi. https://yle.fi/a/74-20074337.
Hukka, Isa. 2025a. ”Fyra iakttagelser om krymplingstid”. Nytid.fi. https://www.nytid.fi/2025/09/fyra-iakttagelser-om-krymplingstid/.
Hukka, Isa. 2025b. ”Turvallista tilaa rampauttamassa” SQS – Suomen Queer-tutkimuksen Seuran lehti 19 (1-2): 34-53 https://journal.fi/sqs.
Kafer, Alison. 2013. Feminist, Queer, Crip. Indiana University Press.
Laakio, Vilma. 2026. “Krymplingstid i en värld som rusar: En kritisk översikt över tid, funktionshinder och kapitalismens strukturer”. Kandidaatin tutkielma. Helsingin yliopisto. Svenska social- och kommunalhögskolan.