Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja haavoittuvuus koulutuksessa, työssä ja perhe-elämässä

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet (LOV) on riittämättömästi huomioitu ilmiö, jota kuvaavat keskimääräistä alhaisempi kognitiivinen kykytaso (älykkyysosamäärä, ÄO, 70–85), sekä toimintakyvyn haasteet, jotka rajoittavat sosiaalista, akateemista ja työelämää. Tieteellisessä kirjallisuudessa LOV on huonosti tunnistettu, ja tällä hetkellä vain yksi diagnostiikkakäsikirja, DSM-5, tunnistaa sen ylimääräisessä V-koodiosiossa.

Tutkimuksessamme tarkastelimme laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavien henkilöiden perhesuhteita, koulutusta ja työelämäosallisuutta sekä tyytyväisyyttä elämään. Aineistona käytimme Elämänkulku-tutkimuksessa vuonna 1998 kerättyä kyselyaineistoa. Elämänkulku-tutkimus puolestaan oli seurantatutkimus, joka perustui vuoden 1962 väestöpohjaiseen Mini-Suomi aineistoon, joka oli alun perin kerätty kartoittamaan kehitysvammaisuuden esiintymistä Suomessa. Vuonna 1962 yhteensä 57 kunnasta (N = 416 973) kerättiin aineisto, jota seurattiin vuoteen 1998. Vuonna 1998 tutkitut henkilöt olivat iältään 38-vuotiaita tai vanhempia.

Väitöskirjan tutkimuksia varten aineistosta erotettiin kolme ryhmää:

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet LOV (ÄO = 70-85; n = 156),
Lievä kehitysvamma KV (ÄO < 70; n = 170) ja
Oppimisvaikeudet OV (ÄO > 85; n = 91).

Näitä ryhmiä vertailtiin kyselyaineiston tulosten perusteella, sekä lisäksi saatuja tuloksia verrattiin vastaaviin tuloksiin koko väestössä.

Perhe

Laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavista henkilöistä noin puolet (50,9 %) oli avio- tai avoliitossa, eronneita oli 10,3 % ja leskiä 1,3 %. Näin ollen parisuhteessa joko tällä hetkellä olevia tai aiemmin olleita oli yhteensä 63,5 % (katso taulukko 1). Tämä oli huomattavasti enemmän kuin lievästi kehitysvammaisten ryhmässä, mutta vähemmän kuin oppimisvaikeuksien ryhmässä. Koko väestössä parisuhteessa olevia tai olleita oli 82,9 %.

Omia lapsia LOV-ryhmässä oli hieman yli puolella (56,6 %), ja lapsia oli keskimäärin 1,94. Koko väestössä lasten lukumäärän keskiarvo oli 1,88.

Taulukko 1. Parisuhde ja lapset

Parisuhde ja lapset	Lievä kehitysvamma	Laaja-alaiset oppimisvaikeudet (LOV)	Oppimisvaikeudet (OV)	Khiin neliö; p<
Parisuhteessa (avo- tai avioliitto, eronnut, leski)	28,8 %	63,5 %	76,9 %	77,7***
On omia lapsia	20,5 %	56,6 %	67,8 %	6,55***
Lasten lukuarvo (keskiarvo)	1,88	1,94	2,55	F=6,8**

***) p<.001

Koulutus

Suurin osa, lähes 90 % laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavista henkilöistä oli käynyt kansakoulun, mutta vain runsaalla kolmanneksella (36 %) oli ammatillinen koulutus (katso taulukko 2). Ryhmien välillä oli merkitseviä eroja siten, että lievästi kehitysvammaisissa oli vähiten kansakoulun ja ammattikoulun käyneitä ja oppimisvaikeuksia omaavissa (OV) oli eniten ammattikoulun käyneitä. Vertailu valtaväestöön oli mahdollista vain koulunkäyntivuosien osalta, ja tässä vertailussa LOV- ja OV-ryhmä eivät näyttäneet merkittävästi poikkeavan koko väestöstä (koko väestö: 10,0 vuotta, OV: 9,9 vuotta, LOV: 9,4 vuotta ja KV: 7,1 vuotta).

Taulukko 2. Koulutus

Koulutus	Lievä kehitysvamma (KV)	Laaja-alaiset oppimisvaikeudet (LOV)	Oppimisvaikeudet (OV)	Khiin neliö; p<
Kansakoulu	54,4 %	88,7 %	87,8 %	58,4***
Ammattikoulu	20,9 %	36,0 %	48,9 %	23,2***
Lukio	0,0 %	1,3 %	2,2 %	4,77 ns.

***) p<.001

Työelämä

Laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavista työssäkäyviä (joko osa- tai kokoaikaisesti) oli 43,6 prosenttia, työttömiä 23,1 prosenttia ja eläkkeellä olevia 23,1 prosenttia (katso taulukko 3). Heidän työllisyystilanteensa oli siten merkittävästi heikompi kuin OV-ryhmässä, mutta parempi kuin KV-ryhmässä. Koko väestössä työssä käyviä oli 88,1 prosenttia, työttömiä 8,9 prosenttia ja eläkkeellä olevia 5,3 prosenttia.

Taulukko 3. Työ

Työ	Lievä kehitysvamma (KV)	Laaja-alaiset oppimisvaikeudet (LOV)	Oppimisvaikeudet (OV)	Khiin neliö; p<
Työssä, kokoaikainen	8,9 %	35,9 %	51,6 %	60,2***
Työssä, osa-aikainen	3,6 %	7,7 %	3,3 %	3,6 ns.
Työtön	10,7 %	23,1 %	15,4 %	9,2**
Eläkkeellä	63,9 %	30,8 %	20,9 %	58,0***

**) p<.01; ***) p<.001

Tyytyväisyys

Tyytyväisyyttä kysyttiin kaikkiaan suhteessa kahteentoista asiaan, sekä lisäksi elämään yleensä. Tässä yhteydessä esitämme taulukossa vain tuon viimeksi mainitun, eli tyytyväisyys elämään yleensä. Muilta osin kommentoimme sanallisesti.

Kaikissa kolmessa ryhmässä suurin osa oli tyytyväisiä elämään yleensä, eivätkä nämä arviot näyttäneet kovinkaan paljoa poikkeavan koko väestön arvioista (katso taulukko 4). Kysytyistä asioista laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavat olivat tyytyväisimpiä elinolosuhteisiinsa (83,8 %) ja suhteeseen omiin lapsiin (83,5 %). Vähiten tyytyväisiä oltiin taloudelliseen toimeentuloon (56,3 %) ja koulutukseen (54,2 %).

Taulukko 4. Tyytyväisyys elämään yleensä

Tyytyväisyys	Lievä kehitysvamma (KV)	Laaja-alaiset oppimisvaikeudet (LOV)	Oppimisvaikeudet (OV)	Koko väestö
Tyytyväinen	88,6 %	84,4 %	79,5 %	87,5 %

Yhteenveto ja johtopäätökset

Tutkitut laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavilla henkilöillä, jotka kyselyn aikaan olivat 38-vuotiaita tai vanhempia – siis keski-ikäisiä – oli ilmeisiä vaikeuksia löytää kumppanuutta, saada työtä ja monella heistä oli varsin vaatimaton koulutustausta. Niinpä monet heistä olivat työttömiä tai heille oli myönnetty työkyvyttömyyseläke. Ammatit, joissa heistä työssäkäyvät työskentelivät, olivat usein teollisuudessa ja palvelualoilla sellaisissa tehtävissä, jotka eivät vaatineet erityistä pätevyyttä ja olivat usein huonosti palkattuja. Mutta näistä vaikeuksista huolimatta, monet näyttivät olevan melko tyytyväisiä elämäänsä.

Verrattuna Suomen väestöön, henkilöt, joilla oli laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, olivat selvästi haavoittuvaisemmassa asemassa perheen perustamisen, koulutuksen ja työn suhteen. Vertailuryhmiä, lievä kehitysvamma ja oppimisvaikeus, tarkasteltaessa ilmeni johdonmukaisesti eniten haasteita kehitysvammaisten ryhmässä ja vähiten oppimisvaikeusryhmässä. Erot näkyivät suhteessa parisuhteen muodostamiseen, koulutukseen ja työhön, mutta eivät suhteessa elämäntyytyväisyyteen.

Vain 44 prosenttia laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavista henkilöistä oli työssä, kun vastaava osuus samanikäisistä suomalaisista oli 88 prosenttia. Länsimaissa on viime vuosikymmeninä ollut näkyvissä enenevässä määrin lisääntyvä trendi, jossa yksinkertaisemmat suorittavat työt poistuvat, ja tilalle tulee korkeampaa koulutusta sekä omatoimisuutta ja luovuutta vaativia töitä. Tämä aiheuttaa haasteita työllistymiselle, kun henkilöllä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Tukea oikeanlaisen työn löytämiseen tämän ryhmän kohdalla tarvitaan, myös poliittista päätöksentekoa asiassa tarvittaneen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos raportoi syrjäytymisen merkittäviksi riskitekijöiksi matalan koulutustason, pitkäaikaistyöttömyyden sekä mielenterveyden ongelmat (THL, 2022). Tämän tutkimuksen tulokset, yhdistettynä aiempaan näyttöön mielenterveydenongelmien yleisyydestä laaja-alaisissa oppimisvaikeuksissa (ks. esim. Peltopuro et.al, 2020), antavat selviä viitteitä syrjäytymisen uhasta. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi laaja-alaiset oppimisvaikeuden tulisi ensinnäkin tunnistaa kaikissa elämän vaiheissa. Kyseessä ei ole vain kouluun tai akateemiseen oppimiseen liittyvät haasteet, vaan laajemmin elämään liittyvä ilmiö. Tunnistamista hankaloittaa virallisen määrittelyn ja/tai diagnostiikan puuttuminen, mikä usein on edellytyksenä myös tuen saamiseksi. Tällä hetkellä ilmiön tunnistaminen virallisten linjausten puuttuessa on heikkoa, ja ryhmälle kohdennettu tuki puuttuu.

Tutkimus on osa Minna Peltopuron väitöskirjaa Borderline intellectual functioning – Exploring the invisible. Tämän artikkelin tulokset julkaistu alun perin: Peltopuro, Minna & Vesala, Hannu T. & Ahonen, Timo & Närhi, Vesa M. (2023). Borderline Intellectual Functioning and Vulnerability in Education, Employment and Family (doi.org). Scandinavian Journal of Disability Research 25(1): 334-349.