Pelko antaa siivet

”Ihmisten yleisimpiä pelkoja ovat läheisiin ihmisiin liittyvät menetyksen pelot. Pelkäämme omien lastemme, puolisomme, vanhempiemme ja ystäviemme puolesta. Vasta sen jälkeen tulevat omaan itseemme liittyvät pelot. Tämä kertoo siitä, että toiset ihmiset ovat meille tärkeitä. Erityisen huolissamme olemme geneettisistä sukulaisistamme ja heistä huolehtiessamme huolehdimme samalla omista geeneistämme”, luonnehtii lääketieteellisen kuvantamisen professori Lauri Nummenmaa Turun yliopiston PET-keskuksesta, jossa hän tutkii tunteita ja niiden toimintahäiriöitä.

Selitys sille, miksi olemme enemmän huolissamme läheisistämme kuin itsestämme, johtuu Nummenmaan mukaan siitä, että omaan terveyteemme ja elämäämme voimme vaikuttaa monilla eri tavoilla, mutta mahdollisuudet vaikuttaa läheistemme elämään ovat rajallisemmat.

Läheisten menettämisen ohella muita yleisiä pelonaiheita ovat esimerkiksi epäonnistumisen tai hylätyksi tulemisen pelko, tuntemattomien asioiden, kuoleman, yksinjätetyksi joutumisen pelko tai oman itsenäisyyden menettämisen pelko.

Evoluution vuoksi ihmisillä on geneettinen alttius tietyille peloille. Sen vuoksi nykyihmiset pelkäävät herkästi asioita, joita myös esivanhempamme pelkäsivät. Tällaisia evoluution synnyttämiä pelon kohteita ovat esimerkiksi käärmeet ja hämähäkit, joita kohtaan ihmisille on kehityshistoriansa aikana syntynyt geneettinen herkistyminen. Sen sijaan esimerkiksi konetuliaseiden näkeminen ei herätä ihmisissä refleksinomaisia pelkoreaktioita, sillä niitä on käytetty vasta varsin lyhyen ajanjakson verran ihmiskunnan historiassa, eikä geneettistä herkistymistä aseiden vaarallisuudelle ole siksi ehtinyt kehittyä.

Pelot turvaavat elämää

Pelot ovat suojamekanismeja, jotka ohjaavat ihmisiä välttämään vaaroja ja turhia riskejä. Normaalit huolet ja murheet kuuluvat elämään. Jos läheiset ovat sairaana, oma työpaikka on uhattuna tai naapurivaltio käyttäytyy aggressiivisesti, on normaalia pelätä.

”Pelon perimmäinen tarkoitus on pitää ihminen elossa. Pelon tunne pitää ihmisen valppaana, antaa energiaa, herättää ja kohdistaa toiminnan olennaiseen. Järkevät pelot kanavoituvat varovaisuudeksi, vastuullisuudeksi ja viisaudeksi, jotka saavat ihmisen esimerkiksi ottamaan vakuutuksen tai käyttämään turvavyötä. Sen sijaan pelottomuus väärässä paikassa voi johtaa uhkarohkeaan käyttäytymiseen ja onnettomuuksiin”, kuvailee Nummenmaa.

Pelottavassa tilanteessa pelko antaa kirjaimellisesti siivet. Jos metsässä vastaan tallustelee karhu, pelko ottaa mielen kaikki energiavarannot käyttöön ja ihminen huomaa juoksevansa suorastaan lennossa vaaraa karkuun. Myös vähemmän vaarallisissa tilanteissa keho on valppaana reagoimaan.

”Pieni jännitys esimerkiksi ennen kokeita auttaa terästäytymään ja tekemään parhaansa kokeessa. Toisaalta jos jännitys pitkittyy, pelko ota vallan ja järki ei enää toimi, jolloin koe menee plörinäksi. Pitkittyvä pelko myös kuormittaa sydäntä ja verenkiertoelimistöä”, Nummenmaa mainitsee.

”Kliinisessä mielessä pelkohäiriöt ovat hyvin yleisiä. Keskeinen ohje on, että jos pelot alkavat häiritä elämää liiaksi, on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin ja pohtia, voiko asialle tehdä jotain. Jos ei esimerkiksi pysty syömään eikä nukkumaan, silloin on syytä selvittää, onko taustalla jotain patologista”, Nummenmaa jatkaa.

Jatkuva pelko lamaannuttaa

Jatkuva pelko lamaannuttaa ihmisen, mutta Nummenmaan mukaan siihen ei pitäisi jäädä vellomaan, eritoten jos asialle ei itse voi tehdä mitään.

Monet pelonaiheet ovatkin sellaisia, joiden aiheuttajat eivät katoa mihinkään ja tilanne voi jatkua samanlaisena vuosikausia. Silloin on vain koetettava oppia elämään pelkojen aiheuttajan kanssa ja niitä on opittava hillitsemään.

”Pelko ei vain ole mystinen möykky, joka ottaa vallan ja jolle ei voi mitään, vaan se on osa persoonaamme. Siksi jokaisen olisi pyrittävä olemaan oman mielensä kippari ja ottamaan haltuun omat tunteensa. Ihminen ei kuitenkaan ole koskaan täysin turta peloille, mutta olennaista on, etteivät pelot pääse hallitsemaan elämää. Toisaalta liiallinen pelottomuuskaan ei ole hyväksi ihmiselle. Jos emme pelkäisi mitään, olisimme vaarallisia jopa itsellemme”, Nummenmaa toteaa.