Digipalvelut eivät aukea kaikille

”Minua vähän harmittaa, kun kaikilla muilla on pankkikortti mutta minulla ei, koska en osaa käyttää sitä. En osaa myöskään maksaa vuokraa verkkopankissa”, sanoo Sanna Leppälä.

Metsäpuron asuntoryhmässä Helsingin Myllypurossa asuva Leppälä ei ole ongelman kanssa yksin. Palvelujen digitalisoituminen on jättänyt erittäin suuren määrän ihmisiä vaille toimivia palveluja. Arvioiden mukaan noin miljoona Suomessa asuvaa henkilöä jää digitaalisten palvelujen ulkopuolelle vanhuuden, kielitaidottomuuden, paperittomuuden, köyhyyden, syrjäytyneisyyden tai vammaisuuden perusteella.

Kehitysvammaisista ihmisistä suuri osa ei kykene itse käyttämään digitaalisia palveluja, eikä heillä näin ollen ole myöskään pankkitunnuksia, joiden käyttö on nykyisin edellytyksenä lähestulkoon kaikille palveluille. Asian tekee ongelmalliseksi se, että työntekijät, kuten asumisyksiköiden ohjaajat eivät voi käyttää verkkopankkitunnuksia asiakkaiden puolesta. Sosiaalialan työntekijöillä ei myöskään ole oikeuksia asiakkaan potilastietoihin.

”Emme esimerkiksi pääse katsomaan asiakkaittemme terveystietoja Omakanta-palvelusta. Kuitenkin tarvitsemme asiakkaiden lääkitystietoja, koska huolehdimme heidän terveydentilastaan ja lääkityksen toteuttamisesta. Siksi joudumme usein soittamaan lääkäreille ja pyytämään heiltä kirjallista tietoa siitä, mitä tutkimuksia asiakkaille on tehty ja mitä lääkkeitä määrätty”, sanoo johtava ohjaaja Soile Härkönen.

”Tai sitten olemme usein mukana lääkärikäynneillä”, lisää ohjaaja Liisa Norilo.

Myös esimerkiksi laboratorion ajan varaaminen onnistuu ainoastaan pankkitunnuksilla tai vaihtoehtoisesti jonottamalla jonotuslapun kanssa. Laboratoriossa voi olla paljon väkeä jonottamassa ja se hermostuttaa monia kehitysvammaisia asiakkaita.

”Kerran minulle kävi niin, että aloin voida laboratoriossa pahoin, kun en pitkän jonotusajan vuoksi saanut lääkettä ajoissa”, Kaj Sandholm muistelee.

Aikaa kuluu ja rahaa palaa

Erityisesti raha-asioiden hoito ilman verkkopankkitunnuksia on hyvin hankalaa. Metsäpuron asuntoryhmän kaikki asukkaat tarvitsevat ohjaajien tai omien edunvalvojiensa apua raha-asioidensa hoitoon.

Kaj Sandholmilla asiat ovat varsin hyvällä tolalla, koska hänen pankkialalla aikaisemmin työskennellyt äitinsä toimii hänen edunvalvojanaan ja hoitaa myös hänen kaikki raha-asiansa. Sandholmilla on myös Visa Electron -kortti, sekä riittävät taidot rahan nostamiseen pankkiautomaatista.

”Aikaisemmin huolehdin itse omista pankkiasioistani, kun laskut saattoi vielä hoitaa pankissa käymällä. Mutta sitten palvelumaksut nousivat liian korkeiksi, ja laskujen maksuun kului valtavasti rahaa. Silloin äiti alkoi hoitaa pankkiasioitani. Äiti laittaa säännöllisesti rahaa tililleni ja käymme avustajan kanssa nostamassa rahaa automaatista esimerkiksi Tallinnan reissua varten tai ruokaostoksiin. Nostan itse rahaa ja avustaja on mukana varmistamassa, ettei kukaan kurki olkapään yli tunnuslukuani”, Sandholm selittää seikkaperäisesti.

Ohjaajilla ei ole oikeutta näppäillä asiakkaiden puolesta tunnuslukua pankkiautomaattiin, vaikka asiakas olisi mukana automaatilla, sillä automaattinostosta ei voida jälkikäteen tietää, kuka noston suoritti. Metsäpuron asuntoryhmästä vain muutama asukas osaa käyttää pankkiautomaattia itse.

Muiden asukkaiden on sen sijaan mentävä pankkiin jonottamaan nostaakseen rahaa tiskiltä. Jonotukseen saattaa pahimmillaan kulua jopa useita tunteja. Ruuhkia aiheuttaa jo vuosia jatkunut paikalliskonttoreiden sulkeminen, pankkitoimihenkilöiden määrän vähentäminen ja jäljelle jääneiden pankkien aukioloaikojen supistaminen.

Jonottaminen ei ole kenellekään helppoa, ja erityisen vaikeaa se on monille kehitysvammaisille ihmisille, joiden pinna saattaa palaa joskus hyvinkin nopeasti. Myös ympäristön hälyäänet, ihmispaljous ja muut aistiärsykkeet kuormittavat monia kohtuuttomasti.

Itsenäisesti pankissa rahaa nostamassa käyvä Anna Nortia tuntee ruuhkat.

”Välillä pankissa joutuu jonottamaan tosi pitkään. Viime viikolla siellä oli varmasti ainakin sata henkeä jonossa ennen minua, kun pankkivirkailijoiden lakko oli tulossa ja ihmiset nostivat rahaa ennen lakon alkua”, Nortia kertoo.

Asukkaiden ei kuitenkaan ole välttämätöntä lähteä pankkiin itse nostamaan käteistä, sillä Metsäpurossa on nimetty kaksi ohjaajaa, joilla on oikeus nostaa kaikille asukkaille käteistä pankin tiskiltä. He nostavat kerralla rahaa useammalle asukkaalle, jotta pankissa ei tarvitsisi käydä jatkuvasti.

”Joudumme aina todistamaan oman henkilöllisyytemme, kun nostamme rahaa pankin tiskiltä ja varmennamme nostotapahtuman omalla allekirjoituksellamme. Nostosta jää siis aina jälki pankin tiedostoihin, toisin kuin automaattinostoista. Tämä on tärkeää myös oman turvallisuutemme kannalta”, toteaa ohjaaja Petri Pasanen.

Pankkikonttorien siirtyminen aina vain kauemmas omasta yksiköstä on nostanut esiin myös toisenlaisen turvallisuusuhan. Yleensä rahaa nostetaan kerralla yhdelle asukkaalle noin 300 euroa. Mutta jos rahaa nostetaan kerralla suuremmalle määrälle asukkaita, nousee käteisenä pitkiä matkoja kuljetettava summa helposti tuhansiin euroihin. Riski ryöstetyksi tulemisesta on aina olemassa, jos tieto rahakuljetuksista kantautuu vääriin korviin.

Osa myös hyötyy

Joillekin kehitysvammaisille henkilöille digitaaliset palvelut ovat tuoneet helpotusta arkeen. Esimerkiksi Google Maps -palvelun kautta on mahdollista katsoa asiakkaan kanssa etukäteen miltä kävelyreitti vaikkapa kotoa kauppaan näyttää.

”Kuvana asia visuaalistuu asiakkaalle paljon helpommin kuin pelkästään suullisesti kerrottuna”, Pasanen sanoo.

Itsenäisesti vieraissa paikossa liikkumaan kykenevä Anna Nortia käyttää sujuvasti älypuhelimensa reittiopasta. Lisäksi hän käyttää nettiä muun muassa ruokareseptien ja käsityöohjeiden etsimiseen.

”Tulin ensimmäistä kertaa tänne Metsäpuroon älypuhelimen reittikartan avulla”, Nortia paljastaa.

Myös esimerkiksi ruokaostoksia voi katsoa yhdessä ohjaajan kanssa kaupan nettisivuilta etukäteen ja kerätä valituista ruokatarpeista valmiin ostoslistan ja tulostaa sen ennen kauppaan menoa.

Sandholm puolestaan tilaa ruokakaupan nettipalvelusta avustajan tukemana ruokakasseja, jotka kuljetetaan kotiin. Tällöin hän tilaa kerralla suuren määrän painavia ja pitkään säilyviä tuotteita, kuten esimerkiksi vichyvettä, jotta sitä ei itse tarvitse kantaa kotiin kaupasta.

Pelaaminen somessa on tuonut asukkaiden elämään uutta sisältöä. Esimerkiksi PlayStationia voi pelata reaaliaikaisesti toisella puolella maapalloa olevan henkilön kanssa. Pelaaminen netissä kutistaa omalla tavallaan maailmaa ja yhdistää ihmisiä lähemmäs toisiaan.

Muitakin yllättäviä etuja digitaalisuus on tuonut tullessaan.

”Yksikköön ei tarvitse ostaa erillistä karaokelaitetta, sillä televisiosta saa esiin YouTuben lisäksi myös karaoken. Asiakkaat ovat oppineet monia asioita, joita edes ohjaajat eivät osaa!” Härkönen kehuu.

Verkkotunnukset kaikille

Vuoden 2017 alusta lähtien kaikki kuluttajat ovat saaneet oikeuden perusmaksutiliin ja verkkopankkitunnuksiin. Pankki voi kieltäytyä niiden myöntämisestä vain poikkeustapauksissa, esimerkiksi rahanpesulainsäädännön perusteella.

Perusmaksutili on pankkitili, johon kuuluu vähimmäismaksupalvelut, esimerkiksi maksukortti, käteisen nostaminen ja tilisiirrot verkkopankissa. Esityksen mukaan talletuspankeille tulee velvollisuus tarjota tällaisia tilejä.

Pankkien on mukautettava palvelujaan toimintarajoitteisille. Lain mukaan pankkien pitää tarvittaessa mukauttaa palveluitaan ja varmistaa niiden toimivuus myös apuvälineillä.

Verkkopankkitunnusten tarjoamisesta voi kieltäytyä vain lakiin perustuvin objektiivisin syin, esimerkiksi jos asiakkaalla ei ole henkilötunnusta.