Iloisia aikoja lukijoille

”Kirjallisuus tarvitsee uusia yleisöjä ja kaikille lukijoille on tarjottava mahdollisimman laajaa valikoimaa. Toivon, että mahdollisimman moni kirja eri tekijöiltä ja lajityypeistä selkomukautetaan. Kieli on valtaa, tieto on valtaa, ja kaikilla täytyy olla pääsy niiden äärelle”, sanoo kirjailija Tuomas Kyrö.

Myös Kyrön teos Mielensäpahoittaja sai uusia lukijoita, kun siitä viime vuonna tehtiin selkokielinen versio. Kyrö on tyytyväinen lopputulokseen, eritoten koska hän ei muutenkaan kirjailijana pyri kikkailemaan tai hienostelemaan kielellä, vaan kertoo tarinaa ja rakentaa kiinnostavaa hahmoa. Kyrölle selkomukautuksessa oli tärkeintä, että hahmon peruspiirteet ja tärkeimmät teot pysyvät mukana.

”Mukauttaja tietää selkokielen lainalaisuudet ja tekee parhaansa siinä suhteessa. Minun vahvuuteni taas on kirjoittaa niin kuin Mielensäpahoittaja omassa päässäni puhuu. Toki olen aina arvostanut sitä, että asia ilmaistaan niin tarkasti ja tiiviisti kuin mahdollista. Se on oikeastaan suomalaisen kirjallisuuden eräs linja. Tarkkaa päälausetta, mahdollisimman vähän adjektiiveja ja kuvailua. Ihmisen luonne paljastuu hänen toimintansa kautta”, Kyrö kiteyttää.

Hän kertoo hahmottavansa selkokielimukautusta omien käännöskirjojensa kautta.

”Ammattilainen, kääntäjä tai selkomukauttaja, tekee kirjoittamalleni tekstille jotain, niin että se on yhtäkkiä huomattavasti suuremman joukon saatavilla ja ymmärrettävissä. Tämä pätee myös toisinpäin, lukijana. Hallitsen hyvin suomen ja englannin kielen, ruotsia olen lukenut koulussa yhdeksän vuotta, mutta käytön puutteessa kielitaito on ruostunut. Olen ajatellut, että hyvä tapa herätellä sitä olisivat ruotsinkieliset selkomukautetut kirjat.”

Tyyli vaihtelee, huumori pysyy

Kyrö on hyvin monipuolinen kirjailija, jonka ensimmäinen romaani ilmestyi 2001 ja sen jälkeen niitä on syntynyt noin 15 lisää. Samaan aikaan häneltä on tullut myös novelleja, pakinoita, kolumneja, muita lehtitekstejä, tv-sketsejä, elokuvakäsikirjoituksia, näytelmäkäsikirjoituksia.

”Tyylini vaihtelee sen mukaan, mihin kirjoitan. Jos tekstille on tarkka määrämitta, vaikkapa viisi minuuttia luettua tekstiä radioon tai 3000 merkkiä sanomalehteen, sen on oltava tiiviimpi kuin 500-sivuisessa romaanissa. Kaikista teksteistäni löytyy vaihteleva määrä huumoria ja monipuolisia henkilöhahmoja. Kaksi vuosikymmentä tätä työtä ovat varmasti tehneet tehokkaammaksi. Kirjoitan nopeammin valmiimpaa kuin alkuaikoina.”

”Konkreettinen kirjoitustyö voi tapahtua missä tahansa. Paras kirjoituspaikka on juna ja kahden tunnin matka on kirjoittamisen kannalta täydellinen matkan kesto.”

Esikuvat todellisesta elämästä

Mielensäpahoittajan päälause ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin” on suora laina Kyrön parhaan ystävän isoisältä, jo edesmenneeltä Erkki-papalta. Mielensäpahoittajassa on tämän lisäksi piirteitä myös Kyrön omilta isovanhemmilta, joiden kanssa hän vietti paljon aikaa lapsena.

Kyrö on saanut ideoita Mielensäpahoittajan henkilöhahmoon myös pienten paikkakuntien paikallis- ja ilmaisjakelulehtien mielipidekirjoituksista.

”Niitä olen lukenut aina ja todennut, ettei ole niin pientä asiaa, etteikö suomalainen pahoittaisi mieltään. Lopulta kyse on kuitenkin täysin kuvitteellisesta hahmosta, johon olen ottanut palasia todellisuudesta. Tästä kaikesta sekä kirjailijan omasta päästä, nahasta ja sielusta syntyy uusi todellisuus kirjaan.”

Mielensäpahoittajia löytyy joka maasta

Mielensäpahoittaja vaikuttaa suomalaisen ikääntyneen miehen prototyypiltä, mutta Kyrön mukaan samanlaisia, nykymaailman kotkotuksiin hyvin kriittisesti suhtautuvia vastarannankiiskiä löytyy jokaisesta maasta ja kulttuurista, sillä kaikkialla on olemassa sukupolvien välisiä kuiluja. Jo antiikin roomalaiset olivat sitä mieltä, että nykynuoriso ei osaa mitään ja maailma menee vain huonompaan suuntaan.

Kyrö kertoo kuvaavan esimerkin Italiasta, jossa hän oli tapaamassa sikäläistä kustantajaansa ja söi illallista hänen perheensä luona.

”Koetin tiiviisti selittää perhekustantamon 35-vuotiaalle pojalle, mistä Mielensäpahoittajassa on kysymys. Kuvailin päähenkilöä, oikeamielistä jäärää, joka ei aina tule kovin hyvin toimeen omien poikiensa ja perheensä kanssa, koska hän on oikeassa ja muut väärässä. Perheen poika näytti italialaisilla eleillään, ettei tarvitse selittää enempää. Hän viittasi pöydän päässä istuvaan isäänsä, siltainsinööriin, jolla ei ollut mitään tekemistä kirjallisuuden kanssa. Myöhemmin illalla perheen isä ottikin minut puhutteluun ja sanoi:

”Tiedätkö Tuomas, ilman Arto Paasilinnaa sinun kirjaasi ei olisi käännetty täällä. Eikä kenenkään muunkaan suomalaisen. Hän teki hyviä kirjoja. Niissä oli hyviä romaanihenkilöitä. Siltainsinöörejä.”

Tällä mies viittasi Paasilinnan romaaniin Onnellinen mies, jonka päähenkilö on Siltainsinööri Jaatinen.

Omituista suomalaista huumoria

Mielensäpahoittaja on tähän mennessä käännetty ainakin koreaksi, tšekiksi, saksaksi, englanniksi, tanskaksi, hollanniksi ja viroksi. Elokuvaa on esitetty vielä useammassa maassa, joissa hahmo on tunnistettu ja liitetty osaksi omituista suomalaista huumoria.

”Useimmiten samassa yhteydessä mainitaan juuri Arto Paasilinna ja Aki Kaurismäki, koska he ovat ne suomalaiset taiteilijat ja tarinankertojat, jotka Suomesta tiedetään. Tämän lisäksi Keski-Euroopassa muistetaan myös Matti Nykänen. ”Ihan on hyvässä seurassa”, sanoisi Mielensäpahoittaja itse, vaikka arvostaakin enemmän Veikko Huovisen tuotantoa”, sanoo Kyrö ja toivottaa lukijoille iloisia aikoja Mielensäpahoittajan seurassa.

Mielensäpahoittaja iskee selkeästi nauruhermoon

Mielensäpahoittajan selkomukautus oli Ari Sainion mielestä hauskaa työtä, joka vaati kuitenkin juonen lyhentämistä sekä monien juonirönsyjen leikkaamista. Lopputuloksena on kuitenkin ehtaa Kyröä.

”Kyrö on Mielensäpahoittajassa osunut johonkin sellaiseen nauruhermoon, joka tuntuu yhdistävän suomalaisia ja ihmisiä laajemminkin. Kun tavoitteena selkokirjassa oli Mielensäpahoittajan henkilön ja sielunmaiseman esitteleminen samalla tavalla kuin alkuperäisessä kirjassa, sen kautta myös kirjan huumori välittyy ilman, että sitä mitenkään erikseen olisi tarvinnut korostaa tai selkeyttää. Huumorin suhteen voi hyvin luottaa lukijaan”, kuvailee Mielensäpahoittajan selkomukautuksen tehnyt Ari Sainio Kehitysvammaliiton Selkokeskuksesta.

Sainio kertoo, että Mielensäpahoittajan alkuperäinen teksti tarjoaa lähtökohtia ja viitteitä moneen suuntaan ja kirjan pohjavire on humoristinen, joten myös mukauttaminen oli hauskaa työtä.

”Teos on saavuttanut aseman nykyajan klassikkona, ja päähenkilöstä on muodostunut suunnilleen koko kansakunnalle yhteinen, kollektiivinen mielikuva kirjan lisäksi elokuvien, television ja teatterin kautta. Mukautustyössä piti kuitenkin työntää syrjään muut mahdolliset tulkinnat Mielensäpahoittajasta ja keskittyä itse tekstiin ja siihen, mitä kirjassa oikeasti on ja mitä siinä sanotaan. Lähtökohtana oli puhtaasti alkuperäinen teksti.”

Ajatus lentää maltillisemmin

”Selkomukautuksessa kaunokirjallista tekstiä joudutaan yleensä lyhentämään. Juonellisessa romaanissa vähennetään usein henkilöitä ja jätetään sivujuonia pois”, kertoo Sainio, jolla on pitkä kokemus erilaisten teosten selkomukauttamisesta.

Mielenpahoittajan selkomukautuksesta Sainio jätti pois esimerkiksi lukuja, joissa kuvailtiin erilaisia päähenkilöä harmittavia asioita. Kuhunkin lukuun jäi vain 1-2 pääasiaa ja muut juonikuviot karsiutuivat pois.

”Alkuperäisessä kirjassa Mielensäpahoittajan ajatuksenkulku hyppelehtii usein asiasta toiseen sekä vapaasti menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Selkoversiossa ajatus lentää maltillisemmin, tekstistä on karsittu pois viitteitä menneisiin aikoihin ja keskitytään enemmän nykyaikaan. Lisäksi on helpotettu sanastoa ja lauserakenteita.”

Tunnusomaiset piirteet jäivät

Sainio korostaa, että päähenkilön persoonan tulisi välittyä myös selkokirjasta, ja muutenkin kirjan tulisi tarjota samanlaisia oivalluksia, tunnelmia ja huumoria kuin alkuperäisen kirjan. Selkokirjassa tavoitellaan tietyistä esitystapaan liittyvistä rajoituksista huolimatta alkuperäisen kirjan kaltaista lukuelämystä. Siksi joitain alkuperäisteoksen keskeisiä elementtejä on välttämätöntä olla mukana myös selkomukautuksessa.

Mielensäpahoittajassa nämä elementit ovat kaksi tunnusominaista lausetta, jotka luonnehtivat koko teosta. Jokainen alkuperäisen teoksen luku alkaa lauseella ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun…”. Toinen keskeinen säilytettävä elementti on Kyllä ei -rakenne, joka kuvaa teoksen päähenkilön ajatuksenjuoksua keskeisellä tavalla.