Työvoimapula ei ratkea ilman ulkomaista työvoimaa

Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta kokoontuu noin kuusi kertaa vuodessa jakamaan kokemuksia ja hyviä käytäntöjä. Neuvottelukuntaan kuuluu järjestöjen, hyvinvointialueiden ja yksityisten palveluntuottajien edustajia eri puolilta Suomea. Muutama viikko sitten kävimme keskustelua tässä ryhmässä työvoiman saatavuuden ratkaisuista. Kuulimme työkokouksessa keskustelun pohjaksi kaksi palvelujen tuottajan kokemusta työvoiman rekrytoinnista ulkomailta. Tukena Oy on tehnyt kansainvälistä rekrytointia vuodesta 2022, ja Savas-Säätiö kertoi suunnitteluvaiheen kokemuksistaan.

Muitakin rekrytointipilotteja on menossa eri puolilla Suomea ja tulokset ovat kannustavia. Keskustelusta itselleni jäi mieleen merkityksellisinä asioina seuraavia näkökulmia.

Työnantajan on tehtävä mahdollisimman helpoksi alku Suomeen tuleville. Käytännön asiat korostuvat aluksi: asunnon löytäminen, lähialueen palvelut, työmatka työpaikalle ja uusiin työkavereihin tutustuminen. Työnantajan alussa antama extratuki ja välittäminen maksavat itsensä takaisin myöhemmin.

Kuulemiemme kokemusten mukaan ulkomailta tulevat työntekijät arvostavat Suomessa turvallisuutta ja tasa-arvoa sekä naisten asemaa. He tuovat työyhteisöihin vahvasti tiimityötä, kollegojen arvostamista ja yhteisöllisyyttä, mistä meillä on heiltä opittavaa.

Suomeen tulevien työkulttuuri voi olla hoidollisempi kuin meillä, yllätyksenä heille on tullut Suomessa, miten paljon meillä luotetaan kehitysvammaisten henkilöiden kykyihin. Työ on osallisuuden ja henkilön autonomian tukemista, ei hoitamista.

Suomeen tuleville on tärkeää perheen saaminen mukaan Suomeen. Monilla jäävät lapset kotimaahan. On helppo eläytyä, minkälaisia vaikutuksia perheenjäsenten jääminen kotimaahan voi aikaansaada pitkällä aikavälillä.

Kävimme työkokouksessa keskustelua huolista, joita alamme palvelujen tuottajilla on. Vammaisalan työvoimapula on paheneva. Suomen hallitukselta odotetaan joustavia ratkaisuja ja huolissaan ollaan sellaisesta säädösvalmistelusta, joka tulisi hankaloittamaan työvoiman rekrytointia jatkossa.

Suomen hallitusohjelmaan sisältyy suuria heikennyksiä kohderyhmämme sosiaaliturvan ja hyvinvoinnin näkökulmista. Sosiaaliturvaleikkaukset kohdistuvat epäoikeudenmukaisesti samoihin pienituloksiin ihmisiin, ja tässä ryhmässä on myös kohderyhmäämme kuuluvia vammaisia ihmisiä ja vammaislapsiperheitä.

Huolta kasvattaa se, että vammaispalvelulakia ei saatu toimeenpantua, vaan se meni jatkovalmisteluun. Näemme tässä riskejä. Vammaispalveluissa on kyse välttämättömistä palveluista erityisen haavoittuvassa asemassa olevalle rajatulle ihmisryhmälle. On tärkeää, että vammaispalvelulaki saatetaan nyt pikaisesti valmiiksi, jotta väliinputoajaryhmien tilanteeseen saadaan korjausta mahdollisimman nopeasti.

Olemme korostaneet, että jatkovalmistelussa sosiaalisen toimintakyvyn tulee säilyä soveltamisalassa. Esimerkiksi lievemmin kehitysvammaisilla ja autismi- ja neurokirjon ihmisillä toimintarajoitteet ilmenevät sosiaalisen toimintakyvyn alueella. Sosiaalisen toimintakyvyn rajoitteet eivät aina näy ulospäin ja tästä syystä niitä voi olla vaikea tunnistaa. Julkisessa keskustelussa sosiaalisen toimintakyvyn rajoitteita on verrattu esimerkiksi jopa ujouteen. Huolta on esitetty, että sosiaalisen toimintakyvyn säilyminen soveltamisalassa laajentaa vammaispalvelujen kohderyhmää. Tällöin ei mielestäni lähtökohtaisesti ymmärretä, mitä sosiaalisen toimintakyvyn rajoitteet tarkoittavat esimerkiksi autismi- ja neurokirjon ihmisten elämässä.

Vammaispalvelulain valmistelussa vammaisjärjestöt ovat edustaneet erilaisia kantoja. Keskustelussa on unohtunut se, että tuleva vammaispalvelulaki yhdistää kaksi lakia ja uudessa laissa pitää olla tästä syystä aiempaa vammaispalvelulakia laajempi palveluvalikko. Vammaiset ihmiset ovat tarpeiltaan hyvin heterogeeninen ryhmä. Kaikki vammaiset ihmiset eivät tarvitse esimerkiksi valmennusta, mutta kehitysvammaiset ihmiset yleensä tarvitsevat valmennusta esimerkiksi itsenäisessä asumisessaan.

Yksimielinen konsensus on ollut pitkään siitä, että kaikkia vammaisia ihmisiä turvaa se, että Suomessa on yksi vammaispalvelulaki. Yhden lain periaate parantaa vammaisten ihmisten oikeusturvaa ja helpottaa palveluviidakossa toimimista. Se helpottaa myös lain soveltamista jatkossa.

Toivon vammaispalvelulain jatkovalmisteluun viisautta ymmärtää vammaisten ihmisten erilaiset tarpeet, jottei tuleva laki synnytä lisää väliinputoajia, jotka jäävät vaille tarpeenmukaisia palveluja.

Susanna Hintsala
toiminnanjohtaja
Kehitysvammaliitto