Todellisuutta ja myyttejä

Näyttelijä kulkee yleisön joukossa, kättelee ja toivottaa tervetulleeksi esitykseen. Jo alkumetreillä syntyy tiivis ja odottava tunnelma. Olen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä katsomassa Play Rape -esitystä.

Esityksen aikana kuuluu yleisön joukosta hermostuneita naurunpyrskähdyksiä, jotka hiljalleen häipyvät, ja tilalle jää syvääkin syvempi yksinpuhelu. Kertoja on näyttelijä Anna Paavilainen. Tunteiden kirjo vaihtelee esityksen aikana suuttumuksesta ahdistukseen ja toisaalta kiitokseen näyttelijää kohtaan, joka on rohkeasti ottanut käsittelyyn vaikean ja vakavan aiheen, teatteriraiskaukset.

Esitys päättyy Paavilaisen lukemaan manifestiin, joka haastaa katsojia pohtimaan ovatko teatterin naisroolit liian alisteisia. Manifestin lopussa sivutaan laajemmin haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ja myös kehitysvammaisten naisten asemaa. Kävelen puolisoni kanssa kotia kohti hiljaisuuden vallitessa, en pysty vielä analysoimaan näkemääni.

Seuraavana päivänä on Ketjun pääkirjoituksen aika. Päässäni muhinut teema tarkentuu Paavilaisen esityksen myötä. Lehtemme teema on tytöt ja naiset.

Tutkimuksen mukaan vammaisilla henkilöillä on suurempi riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan kohteeksi kuin vammattomilla. Kehitysvammaisten naisten riski joutua seksuaalisen väkivallan uhriksi on kohonnut ja on jopa nelinkertainen.

Riippuvuus toisesta henkilöstä ja vaikeudet ilmaista itseään asettavat vammaisen henkilön erityisen haavoittuvaan asemaan. Riippuvuus toisen henkilön avusta voi myös estää väkivallan tai hyväksikäyttäjän paljastamisen. On tärkeää, että suhtaudumme vakavasti, kun saamme tiedon mahdollisesta hyväksikäytöstä tai väkivallasta. Epäsuora vihje on otettava todesta ja selvitettävä mistä on kyse. Tilanne voi olla ainutkertainen ja tiedon vastaanottajalla on vastuu selvittää asia. Luottamuksellinen suhde ja toimivat keinot ilmaista itseään edesauttavat asian selvittämisessä.

Miten väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön riskiä sitten voidaan ehkäistä? Tärkeää on antaa asianmukaista ja saavutettavaa tietoa vammaisille ihmisille itselleen sekä kouluttaa vammaisalan työntekijöitä. Koulutusta tarvitaan erityisesti seksuaalioikeuksista. Mm. tätä teemaa pohtii seksuaalikasvattaja Katriina Bildjuschkin (artikkelissa Seksuaalisuus on syntymäoikeus) ja haastaa meitä tarkastelemaan kehitysvammaisten ihmisten seksuaalisuuteen liittyviä myyttejä.

Vammaisilla henkilöillä tulee olla samat oikeudet siihen kaikkeen, mikä kuuluu ihmisen normaaliin elämään hänen ominaisuuksistaan riippumatta.

Kehitysvammaliiton puolesta toivotan Ketjun lukijoille lämpimät kiitokset kuluneesta vuodesta ja rauhallista joulun aikaa!