Samanlainen kohtelu ei takaa yhdenvertaisuutta

Suomi on uudistusten luvattu maa. Vammaisten ihmisten elämään vaikuttavia rakenteellisia ja palveluihin oikeuttavia uudistuksia on käynnissä lukuisia. Lähes kaikissa uudistuksissa on asetettu tavoitteeksi yhdenvertaiset ja ihmiskeskeiset rakenteet sekä järjestelmät, jotka toimivat selkeästi. Tavoitteet ovat tämän päivän todellisuudesta valitettavan kaukana. Heikoimmassa asemassa olevien kehitys- ja puhevammaisten ihmisten palvelujen saatavuus, yksilölliset ratkaisut ja oikeusturva uhkaavat jäädä suurien muutosten ja heikentyneen kuntatalouden jalkoihin.

Mahdollisuudet tavalliseen lapsuuteen, opiskeluun, harrastuksiin, omaan kotiin, työhön ja osallisuuteen elämänkaaren eri vaiheissa eivät toteudu, vaikka nykyinen lainsäädäntö antaa siihen varsin toimivat raamit. Tuen ja palvelujen saaminen vaihtelee eri puolilla maata johtuen taloudellisista ja henkilöstön resursseista. Myös osaamisessa ja asenteissa on kehitettävää.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteiden ja keskeisten vammaisten elämään liittyvien lakien uudistaminen on kestänyt jo vuosia. Se on johtanut siihen, että vammaiset ihmiset ja heidän läheisensä ovat joutunut vastaanottamaan päätöksiä, jotka polkevat heidän oikeuksiaan huolimatta siitä, että vanhat lait ovat edelleen voimassa. Jopa subjektiivisia oikeuksia on rikottu ja asiakkaat ovat saaneet vasta valitusteitse heille kuuluvia palveluja.

Vammaisten ihmisten läheiset ja omaiset ovat tilanteesta syvästi huolissaan ja hätä on kantautunut alan järjestöihin. Yksi huolenaiheista koskee yli 65-vuotiaiden kehitysvammaisten henkilöiden lakisääteisten työ- ja päivätoiminnan järjestämistapojen muutosta. Joissakin kunnissa on tehty päätös kohdentaa työ- ja päivätoiminta 16-65-vuotaille vaikeavammaisille ja kehitysvammaisille henkilölle, kun se aiemmin oli mahdollista myös yli 65 vuotta täyttäneille. Perusteluna on esitetty muun muassa kuntatalouden heikkoa tilannetta ja siitä johtuvia säästötoimia.

Läheiset ja omaiset ovat olleet hämmentyneitä ja kysyvät eikö ikäperusteinen syrjintä ole Suomessa kiellettyä. Voimme myös perustellusti kysyä, onko kyseessä moniperusteinen syrjintä. Moniperusteisen syrjinnän kriteerit täyttyvät, jos henkilö joutuu syrjinnän kohteeksi kahden tai useamman ominaisuuden vuoksi, esimerkiksi iän, vamman tai etnisen taustan vuoksi.

Mitä sanoo Suomen laki? Vammaispalvelulain ja kehitysvammalain pitäisi turvata myös kehitysvammaisten vanhusten asema. Perustuslaki ja yhdenvertaisuuslaki sisältävät syrjinnän kiellon, jonka mukaan samanlaisessa tilanteessa olevia henkilöitä ei saa kohdella keskenään eriarvoisesti ilman hyväksyttävää perustetta. Kaikkien ihmisten samanlainen kohtelu ei kutenkaan käytännössä riitä takaamaan sitä, että heikommassa asemassa olevilla ihmisillä olisi yhdenvertainen asema.

Yhdenvertaisuuden toteutuminen voi edellyttää näiden ihmisten erityistarpeiden huomioon ottamista. Tällöin kyseeseen voivat tulla esimerkiksi positiivinen erityiskohtelu sekä vammaisten ihmisten kohdalla kohtuulliset mukautukset. Säätely on olemassa ja meillä on tietoa, mutta onko meillä yhteistä tahtoa nähdä ikääntyvä kehitysvammainen kansalaisena ja oman elämän päätöksentekijänä.

Tässä Ketjun numerossa tarjoamme teille, hyvät lukijat, tietoa kehitysvammaisten ihmisten ikääntymisestä ja kerromme ratkaisuista, joiden avulla myös ikääntyvät kehitysvammaiset ihmiset voivat elää omannäköistään elämää. Antoisia lukuhetkiä lehtemme parissa!