Hyvinvointialueiden valtavat säästöpaineet heikentävät palveluja

Julkisuudessa on käyty keskustelua hyvinvointialueille asetuista säästövelvoitteista ja syntyneiden alijäämien kattamisesta. Talouspolitiikan arviointineuvosto on esittänyt huolen, ja se korostaa tarvetta sopeuttamistoimien arviointiin. Arviointineuvoston mukaan hyvinvointialueiden alijäämien kattamisvelvoitteen aikarajaa tulisi harkita uudelleen.

Hyvinvointialueiden rahoitusmallia tulisi uudistaa pian, koska jo nyt on nähtävissä, että lakisääteisiä ja perusoikeuksia turvaavia palveluja ei pystytä tarjoamaan kaikille niitä tarvitseville vammaisille ihmisille näin kovissa säästötavoitteissa. On ilmeistä, että seuraavat säästöt menevät suoraan palveluista ja niiden laadusta. Tästä kertovat mm. hyvinvointialueilla käynnistetyt muutosneuvottelut, joiden kohteena ovat lähityötä tekevät työntekijät.

Surullista on, että hyvinkin pieniin ja epätoivoisiin säästöihin on jouduttu menemään. Julkisuudessakin on käyty keskustelua mm. Lapin hyvinvointialueen päätöksestä leikata kaikilta kehitysvammaisilta ihmisiltä työosuusraha. Tämä ei tunnu inhimilliseltä eikä ratkaisu auta sopeuttamaan taloutta. Työosuusrahalla on suuri merkitys yksilölle mutta pieni merkitys taloudelle.

Työosuusraha, joka on verovapaata ja jonka yläraja on 12 euroa päivässä, ei ole palkkaa, sillä kyse on sosiaalipalveluihin kuuluvasta työtoiminnasta. Sen merkitys on kuitenkin suuri, koska se mahdollistaa pienen, mutta konkreettisen kannustimen antamisen ja vahvistaa osallisuuden kokemusta yhteiskunnassa.

Valtion tulee turvata perusoikeudet ja lakisääteiset palvelut. Palvelurakenteen uudistamisella ja palvelujen kehittämisellä pystytään pitkällä aikavälillä synnyttämään järkeviä ja samalla inhimillisiä säästöjä. Kehitysvammaliitto toteuttaa ympäristöministeriön ja Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen (Varke) tuella tutkimus- ja kehittämishanketta hyvinvointialueiden kanssa. Hankkeen tulokset osoittavat, että kustannustehokkuutta on mahdollista saada aikaiseksi, mutta se edellyttää palvelurakenteen, toimintakulttuurin ja palvelujen kehittämistä. Kun kaikki energia menee säästöjen toteuttamiseen, on riskinä, että uudistamistyölle ei ole riittävästi aikaa. Säästötalkoissa asiakkaiden tarpeet ja toiveet jäävät kuulematta ja he joutuvat yhä enemmän taistelemaan lakisääteisistä oikeuksistaan ja välttämättömistä palveluista arkeensa. Tämä johtaa raskaampien palvelujen tarpeeseen, kun elämä kriisiytyy ja omat voimavarat vähenevät.