Pearl opiskelee unelma-ammattiinsa
Tukena säätiö järjesti toukokuussa Joensuussa Inklusiiviset yliopisto-opinnot -seminaarin, johon osallistui muun muassa sveitsiläisen Institut Unterstrass an der Pädagogischen Hochschule Zürich – yliopiston edustajia. Instituutti on suunnannäyttäjä erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden yliopisto-opintojen kehittäjänä.
Sveitsiläinen 22-vuotias Pearl Lüthy puhua pulputtaa englantia kuin vettä valaen. Englannin kielen taitonsa hän on oppinut uusiseelantilaiselta äidiltään. Lüthy, jolla on Downin oireyhtymä, opiskelee ensimmäistä vuotta sveitsiläisessä ammattikorkeakoulussa nimeltään Institut Unterstrass an der Pädagogischen Hochschule Zürich.
”Haaveenani on päästä töihin kouluavustajaksi, sillä rakastan lapsia ja olen myös työskennellyt heidän kanssaan”, kertoo Lüthy tulevaisuuden suunnitelmistaan.
Lapsirakkautensa hän kertoo omaksuneensa äidiltään.
”Äitini rakastaa kaikenikäisiä lapsia; vauvoja, taaperoita, leikki-ikäisiä ja teinejä. Varastin hänen rakkautensa ja nyt se kuuluu minulle!”, julistaa Lüthy nauraen.
Nykyisten opintojensa jälkeen musikaalisen perheen kasvatti kertoo haluavansa opiskelle tulevaisuudessa myös musiikkia Harvardin yliopistossa.
”Osaan soittaa ukulelea, viulua ja pianoa. Myös vanhempaini soittavat monia instrumentteja ja soitamme ja laulamme yhdessä. Olen myös tanssija ja teen jopa Tiktok-videoita tanssimisestani”, paljastaa Lüthy.
Tällä hetkellä Lüthyn opintoihin kuuluu muun muassa urheilua, kuorolaulua, taidetta sekä opettamiseen ja oppimiseen liittyviä käytännön taitoja. Lüthy saa jatkuvasti tukea opintoihinsa samassa instituutissa opiskelevalta Mirjam Paffrathilta, jonka kanssa hän suorittaa samansisältöisiä opintoja.
”Emme ole ainoastaan opiskelutovereita, vaan myös parhaita ystäviä”, kuvailee Lüthy.
Sosiaalinen perhonen
Lüthy ja Paffrath opiskelevat maanantaista torstaihin yhdessä ja toisinaan he tekevät myös ryhmätöitä yhdessä.
”Autan Pearlia myös valmistautumaan kokeisiin ja lisäksi harrastamme liikuntaa yhdessä”, kertoo Paffrath, joka opiskelee peruskoulun opettajaksi.
Paffrathin ja Lüthyn vuosikurssilla on toinenkin erityistä tukea tarvitseva opiskelija opiskelijaparinsa kanssa. Yhteensä oppilaitoksessa on yhdeksän opiskelijaparia, joista toisella on erityisiä tuen tarpeita.
Lüthyn opinto-ohjelmaan kuuluu paljolti samoja oppiaineita, joita myös Paffrath suorittaa. Kummankin opiskelut kestävät kolme vuotta.
”Yhteistyö Pearlin kanssa on opettanut minulle paljon asioita, joita en tullut aikaisemmin ajatelleeksi. Opiskelemme samoja aineita ja teemme samoja tehtäviä, mutta hän ei kykene tekemään kaikkia asioita samalla tavoin kuin minä. Tällöin joudun miettimään uusia tapoja, joilla tukea myös häntä suorittamaan samat tehtävät”, Paffrath jatkaa.
Tällaisissa tilanteissa Paffrath kysyy neuvoja ja vinkkejä sekä opettajilta että muita ja opiskelijoita, jotka työskentelevät hänen laillaan opiskelijaparina erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan kanssa. Yhteistyö Lüthyn kanssa vahvistaa Paffrathin tulevaa ammatillista osaamista muun muassa selkokielen käyttäjänä.
”Pearlin kanssa on aina hauskaa ja yllättävää. Ei voi koskaan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän on sosiaalinen perhonen, joka ryhtyy kaikkialla keskustelemaan ihmisten kanssa riippumatta siitä haluavatko he keskustella vai eivät!” nauraa Paffrath.
Valmistuneet työllistyneet hyvin
Instituutti alkoi ottaa opiskelijoikseen erityistä tukea tarvitsevia nuoria vuonna 2017.
”Tähän mennessä meiltä on valmistunut kymmenkunta opiskelijaa, joista vain yksi on tällä hetkellä työttömänä. Kaikki muut ovat työllistyneet kouluihin tai koululaisten iltapäiväkerhoihin”, sanoo yliopiston lehtori Cornelia Maccabiani.
Koulut, joissa he työskentelevät ovat inklusiivisia, joten niissä on paljon oppilaita, jotka tarvitsevat erityistä tukea.
Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat opiskelevat muun muassa matematiikkaa, maantietoa, luonnontieteitä ja muita aineita, joita kouluissa opetetaan. Opintoihin kuuluu myös työharjoittelu samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin opiskelijoiden opinto-ohjelmaan.
”Meillä on paljon yhteistyötä eri työnantajien kanssa. Samalla kun sovimme tavallisten opiskelijoiden työharjoittelusta, kysyimme mahdollisuutta myös erityistä tukea ja tarvitsevien opiskelijoiden mahdollisuudesta päästä työharjoitteluun. Yleensä heidät otetaan oikein hyvin vastaan, tosin toisenlaisiakin kokemuksia meillä on, sanoo instituutin johtaja Matthias Gubler.
Valinta perustuu haastatteluihin
Erityistä tukea tarvitsevat nuoret valitaan opiskelemaan haastattelujen kautta.
”Olen portinvartija ja valitsen halukkaiden joukosta sellaiset opiskelijat, joiden arvelen hyötyvän eniten opiskelusta instituutissamme. Valinta tapahtuu siten, että keskustelen meille haluavien nuorten kanssa. Sisäänpääsyn edellytyksenä on, että henkilö tarvitsee tukea opinnoissaan” kertoo Gubler.
Halukkaita opiskelijoita on enemmän kuin instituutti voi ottaa sisään. Ilman opintopaikkaa jääneet nuoret pääsevät kuitenkin jonoon, joka ulottuu vuoteen 2029 saakka.
”Toisinaan on hyvä, että nuori miettii muutaman vuoden, haluaakohan todella opiskella vai ei ja siihen jonossa olo antaa hyvän mahdollisuuden”, Gubler valaisee.
Vaikka osa opiskelijoista jääkin vaille opintopaikkaa, kokonaisuutena ottaen hakijamäärät oppilaitokseen ovat maltillisia.
”Erityistä tukea tarvitseville nuorille ajatus yliopistossa opiskelemisesta saattaa olla hyvin kaukainen. Emme myöskään mainosta toimintaamme, koska olemme pieni yliopisto. Meillä on vain noin 200 opiskelijaa”, Mainitsee Gubler.
Tieto yliopistossa opiskelemisesta kulkee kuitenkin suusta suuhun. Esimerkiksi Lüthyn äiti tiesi erityistä tukea tarvitsevien nuorten opiskelumahdollisuudesta puskaradion kautta ja sitä kautta hänen tyttärensä opintie yliopistossa pääsi alkamaan.
Kirjoita kommentti