Viisaus syntyy yhdessä

Toiminnanjohtaja Marianna Ohtosen tie Kehitysvammaliiton johtoon eteni liitossa tehtävästä toiseen siirtymällä. Hän tuli Kehitysvammaliiton Tikoteekki-yksikköön vuonna 1996 puheterapeutiksi. Vuonna 2001 hän siirtyi projektipäälliköksi Papunet-projektiin, joka oli kuuden vammaisjärjestön yhdessä perustama, puhevammaisten ihmisten aseman vahvistamiseen pyrkivä hanke.

”Tietoa puhevammaisten ihmisten tukemisesta oli todella vähän ja se oli hajallaan. Tuolloin nousi selkeä tarve kerätä puhevammaisuuteen ja selkokieleen liittyvää luotettavaa tietoa laajasti yhteen paikkaan ja luontevinta oli perustaa verkkopalvelu tiedon välittämiseksi. Jo alkuvaiheessa oli selvää, että palvelun tulee olla esteetön ja saavutettava myös puhevammaisille henkilöille ja selkokielen käyttäjille. Kehittämisvaiheessa mallia ei voinut ottaa mistään, koska vastaava palvelua ei ollut missään. Kaikki projektiin osallistuneet järjestöt sitoutuivat hankkeeseen ja ovat verkostossa edelleen mukana”, Ohtonen kertoo.

Ainutlaatuinen Papunet

Papunet-projektin ensimmäisiä tehtäviä oli toteuttaa selkokieliset sivut muun muassa eurovaluuttaan siirtymisestä, julkaista tietoa kuvilla ja blisskielellä.

”Jo silloin meille oli tärkeää, että sivustoa suunnitellaan, tehdään ja testataan yhdessä loppukäyttäjien kanssa. Käytettävyys oli meille sivuston tekijöille keskeinen ohjenuora. Haimme käytettävyysosaamista teknillisestä ja taideteollisesta korkeakoulusta. Nykyisin puhuisimme osallisuudesta ja yhteiskehittämisestä, mutta jo 20 vuotta sitten toimittiin osallisuuden kannalta samalla tavoin, vaikka käytettiinkin toisenlaisia termejä, kuten käyttäjälähtöinen suunnittelu ja käytettävyys”, Ohtonen toteaa.

Papunet vakiintui myöhemmin omaksi yksiköksi ja verkkopalvelu pysyväksi toiminnaksi. Se on edelleenkin koko maailman mitassa ainutlaatuinen ja uraauurtava palvelu. Ohtonen on kiitollinen siitä, että on saanut olla mukana perustamassa sitä yhdessä henkilöstön ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

”Papunet on oman urani eräs helmi. Monet, jotka olivat silloin mukana perustamassa Papunetia, ovat edelleen töissä Papunetissä, sillä työskentely on merkityksellistä ja innovatiivista. Henkilökunta on edelleen hyvin sitoutunutta työhönsä ja on löytänyt uusia tapoja edistää puhevammaisten ihmisten osallistumisen mahdollisuuksia.”

Muutosjohtajaksi

Ohtonen oli toiminnanjohtajan varahenkilönä vuosina 2009–2013. Vuonna 2013 hänet valittiin Kehitysvammaliiton määräaikaiseksi toiminnanjohtajaksi ja seuraavana vuonna toiminnanjohtajaksi.

”Tulin muutosjohtajaksi tilanteessa, jossa koko organisaatio oli rakennettava uudelleen. Vähenevät taloudelliset resurssit ja toiminnan ytimen kirkastaminen sekä uuden strategian luominen siihen hetkeen olivat keskeisiä tehtäviäni”, kertaa Ohtonen vuosien takaisia tapahtumia.

Rakenteiden, toimintojen sekä talouden kuntoon saattamisen ohella eritoten luottamuksen uudelleen rakentaminen oli tärkeää.

”Luottamus oli saatava toimimaan joka suuntaan: luottamuselimiin, henkilöstöön, jäsenistöön, puhe- ja kehitysvammaisiin ihmisiin ja yhteistyökumppaneihin päin.”

Toiminnan tervehdyttämisen jälkeen Ohtosen johtajakauden aikana liiton toiminnan keskiössä ovat kaiken aikaa olleet asumisen, työllisyyden, osallisuuden, saavutettavuuden kehittäminen sekä Kehitysvammaliiton jäsenistön ja kohderyhmiä koskevat suuuret rakenne- ja lainsäädännön uudistukset kuten soteuudistus ja vammaislain uudistus.

YK:n vammaissopimus vauhditti osallisuuskeskustelua

Kun YK:n vammaissopimus tuli Suomessa voimaan kesäkuussa 2016, se antoi vahvemmat suuntaviivat osallisuuden, saavutettavuuden sekä vammaisten ihmisten palvelujen kehittämiselle. Keskeiseksi asiaksi nousi jokaisen oikeus päättää omaa elämäänsä koskevista asioista.

Sopimuksen ansiosta vammaisten ihmisten osallisuudesta alettiin puhua entistä kuuluvammalla äänellä. Tavoitteena onkin nähdä kehitys- ja puhevammaiset ihmiset itsenäisinä, omasta elämästä päättävinä kansalaisina.

”Kun vammaissopimus tuli voimaan, olimme Kalle Havumäen kanssa sen julkistamistilaisuudessa pikkuparlamentin edessä. Meillä oli Kallen kanssa vuoropuhelu sitä, mitä vammaissopimus merkitsee. Se oli upea lähtölaukaus, vaikka paljon on vielä tekemätöntä työtä”, Ohtonen muistelee.

Hänen mielestään töitä on edelleen siinä, että vammaisia ihmisiä ei vieläkään nähdä täysivaltaisina kansalaisina, jotka haluavat elää lähiyhteisöissä ja tehdä tavallisia asioita yksilöllisen tuen turvin. Aivan liian usein vammaisen lapsen tai nuoren lähihenkilöiden tai vammaisen itse on taisteltava arjessa tarvitsemiensa palveluiden puolesta.

Rohkeutta ja innovatiivisuutta

Vammaisalalla muutokset tapahtuvat hitaasti ja toiminnan tavoitteet ovat usein kaukana horisontissa. Muutosten aikaansaamiseksi vaaditaan pitkäjänteistä työtä lukemattomien eri yhteistyötahojen kanssa, yrityksiä ja erehdyksiä.

”Päämääriin pääseminen vaatii strategista ajattelua siitä, mikä on mahdollista kulloisessakin toimintaympäristössä. Keskeisenä ajatuksena on kuitenkin oltava vammaisen ihmisen itsemääräämisoikeus, kansalaisuus- ja yhdenvertaisuusnäkökulma. Toisinaan kehitys kulkee harppauksittain eteenpäin ja taas toisinaan mennäänkin taaksepäin”, Ohtonen pohtii.

Hän mainitsee esimerkkinä kehitysvammaisten ihmisten asumiseen liittyvät asiat, joissa on menty paljon eteenpäin.

”Laitosasumista on purettu ja erilaisia itsenäisen asumisen vaihtoehtoja alkaa jo olla tarjolla. Toisaalta markkinavoimat ovat vaikuttaneet siihen, että on rakennettu myös isoja asumisyksiköitä. Tässä asiassa on menty taaksepäin, ja nyt on jälleen mietittävä, kuinka tästä päästäisiin eteenpäin”, Ohtonen kuvailee.

Jotta kehitys kulkisi eteenpäin, vaaditaan myös rohkeutta ja innovatiivisuutta kokeilla ja katsoa, millainen toimintamalli tuottaa haluttuja tuloksia.

”Täytyy uskaltaa tehdä rohkeita tekoja ja kokeilla eri asioita kuitenkin pitäen mielessä, että teemme työtä ihmisten kanssa yhdessä. Tähän liitossa on erinomaiset edellytykset sekä sitoutunut ja osaava henkilökunta. Arvot ja eettiset periaatteet on oltava kirkkaana mielessä kaikessa tekemisessämme”, Ohtonen korostaa.

Asumisen ohella myös työllisyys on ollut eräs liiton keskeisistä asioista koko Ohtosen toiminnanjohtajuuskauden ajan ja jo kauan ennen sitä. Kehitys on ollut hidasta ja moneen suuntaan polveilevaa.

”On valitettavaa, että vammaisten ihmisten työelämäosallisuus on edelleen heikkoa”, Ohtonen pohtii.

Kehitysvammaliitto on vuosituhannen alusta lähtien toteuttanut suuren määrän kehitysvammaisten ihmisten tuettuun palkkatyöhön pääsyä monien erilaisten hankkeiden kautta. Niistä tuloksellisimpia ovat olleet Monenlaisia tuloksentekijöitä -, Kehitysvammaiset ihmiset töihin – syrjäytymisestä osallisuuteen -, ja Palkkaa mut -hankkeet. Tällä hetkellä kehitysvammaisten työelämäosallisuuteen keskitytään liiton Palkkaamossa. Toiminnalla edistetään valtakunnallisesti kehitysvammaisten nuorten palkkatyöllistymistä sekä tuloksellisen työhönvalmennuksen juurtumista kuntien vammaispalveluihin.

Rahoitus ja työvoiman saatavuus askarruttavat

Liiton kehityksen kannalta suurimmat tulevaisuuden haasteet liittyvät järjestörahoituksen uudelleenorganisoitiin ja veikkausvoittorahojen uudelleenjakoon. Lisäksi suuri haaste liiton jäsenistölle on alan työvoiman saatavuus.

”Mielestäni valtiovallan tulee osoittaa toimintaamme riittävät resurssit, koska ilman järjestötoimijoita yhteiskunnassa monikaan asia ei toimi. Emme ole mikään lisä tai ylimääräinen toimija. Järjestöillä on valtava osaaminen, toimimme lähellä ihmisiä, tarjoamme matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja neuvontaa. Järjestöt ovat osoittaneet myös koronapandemian aikana voimavaransa ja olivat ensimmäisten joukossa tarjoamassa apua ja neuvontaa”, Ohtonen kiteyttää.

Myös nykyisessä rahoitusjärjestelmässä olisi Ohtosen mielestä korjattavaa.

”Stean rahoitushakemusten laatiminen ja raportointi vievät suunnattomasti aikaa. Toivoisin, että rahoitusjaksot olisivat pidempiä, ainakin kaksi tai kolmevuotisia, ja sen lisäksi olisi erilaisiin kokeiluhankkeisiin liittyviä lyhyitä rahoitusjaksoja, jotka mahdollistaisivat innovatiivisen nopean reagoinnin esimerkiksi toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Tulos voi olla, että kokeilu ei onnistunut, mutta sekin on tulos ja uutta ei synny muuten kuin kokeilemalla”, Ohtonen toteaa.

Myös alan työvoiman saatavuus on kriittinen kysymys. Yhdellä keinolla ongelmat eivät ratkea ja siksi muutokseen tarvitaan Ohtosen mukaan sekä pitkän tähtäyksen uudistuksia laajasti eri sektoreilla että myös nopeita tekoja.

Kehitysvammaliitto kantaa kortensa kekoon muun muassa tekemällä alaa tunnetuksi erilaisten kampanjoiden, hankkeiden, yhteistyöprojektien ja median kautta.

Tarvitaan positiivisia mielikuvia

”Tärkeää on miettiä, millainen käsitys alasta syntyy ihmisille. Jos mediassa nähdään uutisia siitä, kuinka voimavaroja vievää työ on, se luo mielikuvan siitä, että ala ei ole kiinnostava. Siksi mediassa olisi tuotava enemmän esiin työn monipuolisuutta.”

Ohtonen korostaa, että kehitysvamma-alalla tarvitaan monenlaisia osaajia, sillä myös kehitysvammaiset ihmiset tekevät samoja asioita kuin kaikki muutkin ihmiset, ja he tarvitsevat tukea tekemiseensä.

Eräs tapa alentaa kynnystä tulla töihin kehitysvamma-alan tehtäviin olisi koulutustaustan joustavoittaminen, siten että monenlaisilla koulutustaustoilla olisi mahdollisuus tulla alalle. Myös itsensä kehittäminen, palkkaus ja uralla etenemisen mahdollisuudet sekä työn itsenäisyys ovat tärkeitä asioita.

Erityispalvelut vaarassa

Tässä hetkessä eniten epävarmuutta alalla herättää vammaislainsäädännön uudistuksen ohella erityispalveluiden saatavuuden turvaaminen tulevilla hyvinvointialueilla.

”Vuosien varrella osaamiskeskuksiin ja erityishuollon yksiköihin on kertynyt valtavasti moniammatillista osaamista. Sen hyödyntämisestä ja palveluiden jatkuvuuden varmistamisesta on huolehdittava myös siirtymävaiheessa”, Ohtonen painottaa.

Hyvinvointialueet ovat hyvin itsenäisiä ja jokainen alue rakentaa oman palvelumallinsa erilaisista lähtökohdista järjestöpohjan ja maantieteellisen sijaintinsa pohjalta. Suomeen voi syntyä enimmillään 21 erilaista hyvinvointialuemallia ja Uudenmaan erillisratkaisu.

”Liitolla on jäsenistönsä kautta hyvin tärkeää päästä vaikuttamaan hyvinvointialueiden rakentamiseen, sillä erityisosaamista tarvitaan myös perustasolla”, Ohtonen muistuttaa.

Sivusta seuraajista kumppaneiksi

Toiminnanjohtajuuskautensa merkittävimpänä saavutuksena Ohtonen pitää kehitys- ja puhevammaisten ihmisten aseman muutosta sivustaseuraajista kumppaneiksi.

”Viisaus syntyy yhdessä ja siihen tarvitaan vammaisten ihmisten sekä selkokielen käyttäjien kokemusta, alan asiantuntijoiden osaamista sekä jäsenistöämme verkostoineen. Kohderyhmiemme mukaantulo kaikkeen toimintaan on keskeinen asia. Kun teemme esimerkiksi vaikuttamistyötä yhdessä kokemustoimijoiden kanssa, saa viestimme aivan uudenlaista sisältöä ja uskottavuutta. On rikkautta, että liiton työntekijöinä ja vaikuttajina on vammaisia ihmisiä.”

Yhteistyön helmet samassa rasiassa

Ohtonen lähtee eläkkeelle hyvillä mielin, sillä osaava ja asioihin syvällisesti perehtynyt seuraaja löytyi liiton omista riveistä.

”Tiedän että seuraajani Susanna Hintsala on erittäin sitoutunut ja innovatiivinen toiminnanjohtaja, joka jatkaa vaikuttavaa työtä yhdessä osaavan henkilökunnan kanssa. Liitto on hyvissä käsissä, vaikkakin suurten haasteiden äärellä.”

”Minulla on tapana kerätä elämän varrelta voimaa sisältäviä mielikuvahelmiä rasiaan. Helmet, joita rasiaan tipahtelee, syntyvät yleensä yhdessä tekemisestä tai oivaltamisesta tai onnistuneesta vuorovaikutuksesta. Kehitysvammaliitosta kertyi vuosien varrella useita helmiä rasiaan. Niistä lämmin kiitos henkilökunnalle, jäsenistölle ja kumppaneille. Tämän rasian vien mukanani, koska siellä on vielä tilaa uusille helmille.”