Inklusiivinen kouluopetus tuo pitkällä aikavälillä säästöjä

Viime aikoina on julkisuudessa esitetty paljon kouluinkluusiota vastustavia näkökantoja. Ongelmat, joita näissä mielipiteissä esitetään, ovat varmasti todellisia, mutta ne eivät johdu itsestään inkluusiosta, vaan siitä, että inkluusiota käytetään kunnissa laajasti säästökeinona.

Yleisopetukseen siirretyille erityistä tukea tarvitseville oppilaille ei järjestetä riittävästi heidän tarvitsemaansa tukea. Kuitenkaan tavallisten luokanopettajien valmiudet eivät riitä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opettamiseen varsinkin, kun samaan aikaan heidän olisi ehdittävä työskentelemään myös muiden luokan oppilaiden kanssa.

Onneksi on myös kuntia, joissa on ymmärretty, että hyvin resursoitu inklusiivinen opetus kertautuu tulevaisuudessa suurina säästöinä kunnan sote-menoisissa. Eräs niistä on Loimaa.

Paljon erityisen tuen oppilaita

Loimaalla sijaitsevassa Hirvikosken yhtenäiskoulussa on oppilaita noin 400. Se tarjoaa pienryhmäopetusta erityistä tukea tarvitseville oppilaille kaikilla luokka-asteilla heidän tarpeidensa mukaisesti. Sen lisäksi koulussa on kolme vaativan erityisen tuen ryhmää, joiden oppilaat jakautuvat kahteen luokkaan. Toisessa luokassa on vaikeammin kehitysvammaisia oppilaita, jotka opiskelevat toiminta-alueopetussuunnitelmien mukaan ja muiden ryhmien oppilaat opiskelevat yksilöllistettyjen opetussuunnitelmien mukaisesti.Kouluun tulee oppilaita myös naapurikunnista, jos heillä on vaativan erityistuen tarvetta.

Oppilas tuo tuen mukanaan

Koulun rakenteellinen integraatio käynnistettiin jo vuonna 2015, jolloin haluttiin tarjota erityistä tukea tarvitseville oppilaille mahdollisuutta opiskella laajasti taito- ja taideaineita. Syksyllä 2019 aloitettiin perusopetukseen valmistava opetus, kun kouluun tuli suuri määrä maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja heitä opettamaan saatiin lisää henkilökuntaa. Myös koulussa toimivien pienryhmien ansiosta kouluun on saatu hyvin koulunkäyntiavustajia ja -ohjaajia.

”Perusperiaatteena on, että ketään ei karsinoida. Erityistä tukea tarvitseva oppilas tuo mukanaan ryhmästä toiseen liikkuessaan myös opettajan tai koulunkäynnin ohjaajan, joka tulee ryhmään toiseksi aikuiseksi. Ajatuksena on, että erityistä tukea tarvitsevan oppilaan lähellä on aina ainakin yksi tuttu aikuinen”, kertoo koulun rehtori Esa Vehviläinen.

Koulussa on tapana myös yhdistää joidenkin aineiden opetuksessa yleispuolen oppilaita sekä pienryhmien oppilaita niin, että luokassa voi samanaikaisesti olla vajaa 30 yleisopetukseen osallistuvaa oppilasta sekä 3–5 pienryhmän oppilasta ohjaajineen, jolloin luokassa voi olla jopa neljä aikuista samaan aikaan.

Inklusiivinen opetus on vetovoimatekijä

”Olemme onnellisessa asemassa Loimaalla, koska kaupunki on tehnyt sellaisen ratkaisun, että lakia ei venytetä ja meillä on riittävästi resursseja. Sen sijaan, jos inkluusion tausta-ajatuksena olisi ollut säästää rahaa, silloin oppilaat olisi laitettu yleisopetuksen ryhmiin, joiden opettajilla ei ole valmiuksia opettaa erityistä tukea tarvitsevia oppilaita”, Vehviläinen sanoo.

Hän toivoo, että kuntapäättäjät ympäri Suomea ymmärtäisivät, että laadukas perusopetus on kuntien vetovoimatekijä ja hyvin toteutettu inklusiivinen opetus tuo pitkällä aikavälillä säästöjä. Hänen viestinsä päättäjille on selkeä:

”Resurssit kuntoon ja varmistakaa, että tuki kulkee lasten mukana!”