Kirkkaita muistikuvia liki 70 vuodelta
Kehitysvammaliitto onnittelee ikätovereitaan eli 70-vuotiaita ja nostaa esiin heidän elämäntarinoitaan. Maaliskuussa 70-vuotissyntymäpäiviään juhli paljasjalkainen helsinkiläinen Raine Syrjänen.
”Synnytyksessä meinasin kuolla. Muistan”, Raine Syrjänen aloittaa elämäntarinansa.
”Olin Kätilöopistolla ja sieltä minut vietiin Tehtaankadulle. Sieltä muutimme Rauhankadulle. Se oli hyvä asunto. Paljon isompi kuin tämä”, Raine muistelee ja vertaa nykyiseen asuntoonsa Hämeentien ryhmäkodissa.
”Asuin vanhempien kanssa. Minä muistan. Menimme isän kanssa hakemaan Mariankadun pihalle soutuveneen ja sieltä se vietiin Meritullinkadulle ja sieltä rantamökille. Se oli Louesaaressa. Siellä olimme kesällä. Meren rannalla.”
”Toinen osa mökistä tuotiin proomulla. Siihen aikaan ei ollut saunaa. Piti ottaa pesuvati ja pestä itsensä. Isä teki paljon kivitöitä. Väänsi rautakangella kiviä mökillä. Teki laituria, siihen laitettiin sementtiä, että se kestää kovia myrskyjä.”
Rakas mökki on myyty jo kauan aikaa sitten. Siitä jäi kuitenkin hyviä muistoja.
”Isän äiti kuoli 1963. Sen muistan, että koko ajan puhuin samaa asiaa. Kun pääsin Louesaareen, olin tyytyväinen.”
Usko on tärkeä osa elämää
”Olen uskovainen. Hengellisesti”, Raine kertoo.
Hänen pöydällään onkin selvästi ahkerasti luettu Raamattu. Myös pianollaan hän kertoo soittavansa hengellisiä lauluja. Ensimmäinen mieleen painunut uskonnollinen kokemus on vuodelta 1956, kun Raine oli vasta neljävuotias.
”Isä ja äiti lähtivät Messuhalliin ja minä olin Rauhankadun pienessä huoneessa. Nousin sängystä ylös ja lauloin Kiitos sulle, Jumalani. Oli hyvä kokemus laulaa se virsi.”
Koulusta alihankintatöihin
”Vuonna 1960, kun olin 8-vuotias, kävin koulua Toivolassa. Toivolasta menin Käpylän kouluun. Käpylän koulusta Suursuonlaitaan. Sitten Solakallion kouluun. Olin 18-vuotias. Sen jälkeen muutettiin Itä-Pakilaan.”
”Neljä koulua kävin läpi, sitten se loppui. Menin töihin Kumpulantielle, jossa tein alihankintatöitä. Viisi vuotta olin välillä yrityksessä alihankintatöissä, sitten tulin takaisin Kumpulantielle vuonna 2000.”
70 vuotta – onko se paljon?
”70 vuotta – onko se paljon”, Raine kysyy tiedusteltaessa, mikä Helsingissä on muuttunut näiden vuosien aikana. ”Helsingissä niin rakennetaan paljon, on muuttunut todella. Isän kanssa oltiin Sörnäisissä, oli pieni mäennyppylä. Olin tosi nuori, olisinkohan ollut 9-vuotias…”
Kun Raine muutti pois lapsuudenkodistaan, ensiksi hän meni Hyvösen asuntolaan.
”Siellä oli Reima ohjaajana, hänet muistan. Hyvösestä menin Vallilaan, Vallilasta takaisin Hyvöseen ja sitten tänne. Enää en muuta.”
”Sain aivoverenvuodon 2012, menin ihan taju kankaalle. Muita tärkeitä tapahtumia oli, kun Hyvösestä Jaana kertoi, että muutan Hämeentien ryhmäkotiin. Se oli alussa niin outoa. Oli niin ikävä isää. Nyt olen viihtynyt hyvin.”
Vapaa-aikanaan Raine lukee Raamattua ja haluaa puhua Jeesuksesta. Hän myös mielellään piirtää, maalaa vesiväreillä ja laulaa sekä kävelee ulkona lähiympäristössä.
”Ei ole pitkään aikaan näkynyt Ristomattia, minun avustajaani. Hän on lomalla. Hänen kanssaan käymme kävelemässä.”
Kirjoita kommentti